Julkaistu kesäkuussa 2014
HAASTATTELU: ELÄINTENHOITAJA IDA TALLQVIST
Eläintenhoitajaksi ruotsin kielellä – ei mikään mahdoton juttu
Eläintenhoitajaksi valmistuneelle Ida Tallqvistille opintojen suorittaminen ruotsinkielellä oli haastava, mutta erittäin palkitseva kokemus. Parhaillaan Ida työskentelee eläintenhoitolan vastaavana entisessä oppilaitoksessaan Axxellissa ja näkee myös tulevaisuutensa eläinten parissa.
Opinnot eläinalalla olivat luonnollinen vaihtoehto
Eläimet ovat aina olleet osa Idan elämää ja siksi opinnot eläinalalla tuntuivatkin hänestä täysin luonnolliselta valinnalta. Ida aloitti eläintenhoitajan opinnot Axxell Brusabyssä sykysyllä 2009.
– Valitsin Axxellin Brusabyssä järjestettävän eläintenhoitajan koulutuksen ykkösvaihtoehdokseni, sillä se oli lähellä kotipaikkakuntaani Perniötä ja halusin oppia puhumaan paremmin ruotsia.
Suomenkielinen Ida päätti rohkeasti hakea mukaan ruotsinkielellä toteuttaviin opintoihin, vaikka aluksi ajatus hirvittikin.
– Ensin ruotsinkielellä opiskelu kauhistutti minua, mutta pian se alkoi kuitenkin tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Oppisinhan minä siinä samalla ammattisanaston myös ruotsiksi ja olisi hienoa osata toimia ja työskennellä kaksikielisesti.
Suomenkielisenä ruotsinkielisessä opetuksessa – haastavaa mutta palkitsevaa
Ida aloitti opintonsa Axxellissa kuuden opiskelijan pienryhmässä, jonka jäsenistä kolme oli äidinkieleltään täysin suomenkielisiä. Vaikka Ida olikin aina ollut hyvä kielissä ja oppinut nopeasti, ensimmäisten opintoviikkojen jälkeen päällimmäisenä tuntemuksena oli kuitenkin pienoinen epävarmuus ja pelko.
– Alun kankeuden ja kauhistelujen jälkeen ruotsinkieliseen opetukseen pääsi kuitenkin yllättävän nopeasti sisälle. Aluksi teoriatunneilla mukana pysyminen tuntui haastavalta, sillä luennot pidettiin ruotsiksi ja tahti oli melko nopea. Opettajat olivat reiluja ja antoivat meidän suomenkielisten vastata aluksi tentteihin suomeksi. Vaikeimpia asioita käytiin varmuuden vuoksi osittain läpi myös suomeksi. Ruotsin kielen ymmärtäminen alkoi sujua koko ajan paremmin ja myös kirjoittaminen alkoi luistaa melko nopeasti. Pikkuhiljaa uskalsin alkaa myös puhumaan ruotsia ja tein lopputyöni ja sen esityksen kokonaan ruotsiksi.
– Opintojen alussa vaikeita asioita oli esimerkiksi niinkin yksinkertainen juttu kuin ruokalista, nauroimme monta kertaa vedet silmissä omille suomennusyrityksillemme. Kerrankin listan mukaan oli ruokana ”ungskorv och rotmos” (uunimakkaraa ja juuresmuusia), jonka sitten vapaasti suomensimme nuoriksi makkaroiksi ja rottamuussiksi.
Työelämässä eläintenhoitajana
Ida valmistui eläintenhoitajaksi keväällä 2011 ja ajatteli, ettei hetkeen halua kuullakaan ruotsin kieltä. Toisin kuitenkin kävi. Axxelliin haettiin pian uuteen virkaan eläintenhoitajaa, joka olisi vastuussa eläintaloista ja eläimistä. Ida päätti hakea työtä ja sai paikan.
– Pidän työstäni erittäin paljon. Se on monipuolista ja vaihtelevaa, päivät ovat erilaisia ja opin joka päivä jotain uutta. Eläinten kanssa on ihanaa työskennellä! Töiden tuntuessa raskaalta voin myös aina pitää pienen hengähdystauon, vaikka marsuja tai koiranpentuja rapsuttelemalla.
"Eläinalalle suuntaavan tulisi muistaa, ettei työ ole pelkästään eläinten paijaamista ja silittelyä, vaan melko fyysistä ja raskasta työtä."
Eläintenhoitajana Idan työtehtäviin kuuluu eläintalojen kunnossapito ja eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen, Kemiönsaaren ja Salon löytöeläintoiminta, sekä nuorisopuolen opiskelijoiden päivystyssysteemin pyörittäminen. Hänen vastuullaan ovat luonnollisesti myös eläinten hyvinvointi, terveys ja viihtyvyys.
– Meillä on täällä paljon erilaisia eläinlajeja koirista ja kissoista kanoihin, liskoihin ja jyrsijöihin – käärmeitä, aaseja ja lintuja unohtamatta. Päivittäin minun tulee tarkastaa eläinten tilat ja niiden vointi, tehdä häkkisiivouksia, tarhauksia ja ruokintoja sekä pitää huolta eläintalojen yleisestä siisteydestä. Tarvittaessa käytän eläimiä eläinlääkärillä, teen eläimille ruokaostoksia ja muita hankintoja. Välillä teen myös paperihommia tietokoneella. Työtehtävät vaihtelevat hieman myös vuodenajan mukaan. Esimerkiksi talvella löytöeläintoiminta työllistää enemmän kuin kesällä. Kevät-kesällä meillä puolestaan on yleensä koiranpentuja, mikä vie paljon aikaa.
– Parhaat puolet työssäni ovat eläimien lisäksi monipuolisuus, joustavuus ja se, että saan itse tehdä päätöksiä eläimiä koskevissa asioissa ja vaikuttaa asioihin hoitamalla löytöeläinpuolta. Välillä on vaikeaa tehdä raskaita päätöksiä eläinten suhteen, mutta siitäkin on selvitty. Olen oppinut katsomaan asioita eläinten näkökulmasta.
Mutta millaista on työskennellä muulla kuin omalla äidinkielellä?
– Kielitaitoni on kehittynyt työelämässä paljon. Tiedän nykyisin ammattisanastoni miltei paremmin ruotsiksi kuin suomeksi. Puhun päivittäin työkavereideni ja oppilaiden kanssa ruotsia, eikä se tunnu enää yhtään hankalalta! Olen myös oppinut, ettei haittaa, vaikka sanoisikin joskus jotain vähän väärin tai unohtaisin jonkun tietyn sanan, virheistäkin huolimatta tulen ymmärretyksi.
Tulevaisuus eläinalalla
Tulevaisuus on Idalle avoin, mutta jossain vaiheessa hän haluaisi jatkaa opintojaan ja kouluttautua esimerkiksi klinikkaeläinhoitajaksi tai eläintenfysioterapeutiksi.
– Eläinala kuitenkin on se minun juttuni ja siitä tuskin tulen kovin kauas poikkeamaan. Minua kiinnostaa melkein kaikki eläimiin liittyvä ja siksi onkin niin paljon kaikkea mitä haluaisin opiskella!
Mitä Ida sitten kertoisi eläintenhoitajan ammatista haaveileville?
– Eläinalalle suuntaavan tulisi muistaa, ettei työ ole pelkästään eläinten paijaamista ja silittelyä, vaan melko fyysistä ja raskasta työtä. Varsinkin mitä suurempi eläin on kyseessä. Työ on suurimmalta osin siivoamista ja eläinten ruokkimista ja eläinten myötä tulee aina todella suuri vastuu.