Julkaistu elokuussa 2012
Nimi: Alex Asikainen
Linja: Elokuvakoulutus
Oppilaitos: Lahden kansanopisto
Miksi valitsit elokuvaopinnot? Löytyikö opiskeluala harrastuspohjalta?
Vanhempani ostivat joskus videokameran, josta innostuin saman tien. Kavereiden kanssa tuli leikittyä ja kuvattua kaiken maailman kauhupätkiä sun muuta. Muistan, että meillä oli tosi hauskaa kun yritettiin keksiä mitä kuvattaisiin, kuka näyttelisi, miten pukeuduttaisiin ja missä se kaikki tehtäisiin. Mihinkään käsikirjoituksiin ei kyllä siihen aikaan jaksettu uhrata aikaa.
Elokuva on kyllä muutenkin aina kiinnostanut ja niitä on tullut katsottua. Media-ala yleensäkin on ollut mielestäni kiinnostava ja valokuvaustakin olen joskus harrastanut. Myös kirjallisuus ja etenkin musiikki ovat aina olleet tärkeitä ja tuntuu siltä, että elokuvissa kaikki tuo voidaan yhdistää.
Luulen, että juuri elokuvien valtava kirjo ja monialaisuus on ollut se tärkein syy, miksi valitsin elokuvaopinnot.
Millaisia ennakkokäsityksiä sinulla oli opiskelun suhteen?
En osannut oikein odottaa mitään, koska tiesin Lahden kansanopistosta niin vähän, vaikka olen koko ikäni Lahdessa asunut. En tuntenut ketään, joka olisi opiskellut siellä. Kuulin kaveriltani elokuvalinjasta ja päätin itsekin hakea, kun muuta koulupaikkaa seuraavaksi syksyksi ei ollut tiedossa.
Muistan, kuinka molemmat meistä hermoilivat, että hakeekohan sinne nyt paljon ihmisiä ja onkohan sinne vaikea päästä. Kaiken lisäksi olin edelleen armeijassa ja olin kotiutumassa vasta lokakuussa, kun lukukausi alkoi jo syyskuussa. Soitin elokuvalinjan vastuuopettajalle Jorma Mehtoselle ja kysyin oliko minun edes mahdollista hakea. Hän vakuutti, ettei viivästys haittaisi opintojani merkittävästi.
Millainen opintovuotesi sitten oli – vastasiko se odotuksiasi?
Vuosi kansanopistossa oli mahtava. Tapasin samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa ystävystyin nopeasti. Opinnoilta en osannut odottaa mitään erityistä, joten yllätyin kurssien monipuolisuudesta. Tutustuimme elokuvan eri työvaiheisiin ja pääsimme kokeilemaan kaikkea oppimaamme.
Kiinnostuin erityisesti käsikirjoittamisesta ja ohjaamisesta, vaikka aluksi tekstin tuottaminen tuntuikin hankalalta. Käsikirjoitustunnit alkoivat jo aivan vuoden alusta ja kestivät vuoden loppuun. Muut kurssit järjestettiin aina muutamien viikkojen jaksoissa läpi vuoden. Omien kurssien lisäksi kävimme kaikille taidelinjoille ja journalisteille yhteisillä luennoilla.
Mikä oli parasta opinnoissasi? Mikä oli haastavinta?
Parasta oli päästä toteuttamaan omia käsikirjoitustunneilla kehitettyjä ideoita käytännössä. Ensimmäiset lyhytelokuvat tehtiin jo alkutalvesta, kun elokuvaohjaaja Miika Soini tuli vetämään meille kurssin. Työryhmät koottiin luokkalaisista satunnaisesti. Näyttelijät saatiin LAMK:in musiikkiteatterilinjalta. Ensimmäistä kertaa tuntui, että ollaan oikeasti tekemässä elokuvaa, vaikka kyse olikin vain muutaman minuutin pätkistä.
Haastavin mutta paras osuus opinnoissani oli koko loppuvuoden kestänyt lyhäriprojekti, joka meidän työryhmällä paisui paljon suuritöisemmäksi, kuin kukaan osasi alkuvaiheessa odottaa.
Mitä teit lukuvuoden aikana?
Armeijan vuoksi en päässyt osallistumaan alkuvuoden kursseille, kuten videotekniikkaan tai äänitykseen. Kotiuduttuani pääsin kuitenkin heti opiskelemaan täysipainoisesti. Valaistuskurssin jälkeen aloimme työstää ensimmäisiä lyhäreitämme. Kun käsikirjoitukset oli viilattu valmiiksi, aloitimme kuvaukset ja niiden jälkeen leikkasimme sekä editoimme materiaalin, mikä veikin eniten aikaa.
Seuraavaksi meillä oli vuorossa visuaalista ilmaisua ja kokeellisen elokuvan historiaa. Kaiken tämän ohella oli luentoja kerran viikossa eri aloilta ja käsikirjoitustunteja, joilla käytiin läpi myös ohjaamista. Melkein heti ensimmäisten lyhäreiden jälkeen aloimme keskittyä käsikirjoitustunneilla jo seuraaviin fiktioprojekteihin.
Seuraavien lyhäreiden kuvaukset alkoivat elokuvahistorian jälkeen ja meidän ryhmällämme vierähti koko loppu lukukausi sen parissa. Loppuvuodesta oli mahdollista osallistua myös esim. animaatio- ja valokuvauskurssille.
Teit viime keväänä Lahden kansanopiston suurimman oppilastyön, liki puolituntisen fiktion nimeltä Selli. Kerrotko hieman projektistasi.
Selli oli melkoinen kokemus, jonka tekemiseen meni aikaa ja hermoja. Lopputulos osoittautui kuitenkin mielestäni vaivan arvoiseksi.
Jo alkupuolisko tuntui tuottavan hankaluuksia, kun yritin työstää Sellin käsikirjoitusta järkeväksi ja ylipäänsä toteuttamiskelpoiseksi. Opettajani ei päästänyt minua helpolla, enkä ollut edes varma valittaisiinko tekstiäni kolmen muun joukosta lopulta kuvattavaksi. Olin tietenkin äärimmäisen helpottunut kun Selli valittiin työstettäväksi, enkä vielä siinä vaiheessa osannut edes kuvitella kuinka suuritöinen siitä tulisi.
Meitä oli ryhmässä kuusi ja aloitimme työt nopeasti. Alussa kului paljon aikaa oikean kuvauspaikan löytämiseen. Myös näyttelijän etsiminen oli hankalaa, koska tällä kertaa meidän piti etsiä näyttelijät itse. Kun kuvaukset viimein alkoivat, oletin kuvauspäiviä olevan noin seitsemän. Todellisuudessa aikaa kuvaamiseen meni useampi kuukausi. Työstimme lyhäriämme aivan viime metreille asti ja ensi-ilta oli lukukauden viimeisellä viikolla.
Kuvauksissa eniten aikaa meni valojen säätämiseen koska ideana oli, että mökissä ei olisi muuta valoa kuin kynttilät tai takka. Jouduimmekin välillä keksimään melko luovia ratkaisuja tiettyjä otoksia varten, ja kohtausten kuvaaminen sujui vaikeiden olosuhteiden takia hitaasti.
Kaikista pikku hankaluuksista huolimatta kuvauksissa oli rento ilmapiiri ja kyseinen projekti oli lukukauden mukavin kokemus. Viihdyin todella hyvin kuvauksissa ja lopputulos oli palkitseva. Uskon voivani sanoa samaa koko työryhmän puolesta.
Kannattiko opiskelu elokuvalinjalla tulevaisuuttasi ajatellen?
Ehdottomasti! En olisi ikinä kuvitellut, että vuodestani olisi tullut näin monipuolinen ja palkitseva. Lukukausi on antanut todella paljon kokemusta ja näkemystä siitä, mikä kiinnostaa ja mikä ehkä vähemmän. Kritiikkiä ja neuvoja on tullut, ja tuntuu, että vuosi oli todella avartava kokemus. Olen saanut myös hyviä ystäviä ja mielestäni vuoteni Lahden kansanopistossa on ollut yksi elämäni parhaista.
Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on? Aiotko jatkaa opiskelua?
Pääsin lukukauden aikana Englantiin Essexin yliopistoon opiskelemaan elokuvaa. Kiitokset Lahden kansanopiston Jorma Mehtoselle sekä Jarkko Mikkolalle siitä. Lähden sinne lokakuussa. Tässä vaiheessa en osaa sanoa muuta kuin että katsotaan sitten mitä tapahtuu.
Mitä vinkkejä antaisit alasta kiinnostuneille ja Lahden kansanopiston elokuvalinjaa harkitseville?
Suosittelen Lahden kansanopiston elokuvalinjaa todella lämpimästi koska uskon, että Lahden kansanopisto on yksi parhaista paikoista saada näin laaja käsitys elokuvasta yhden lukuvuoden aikana. Tekemistä riittää kaikille, kunhan motivaatio on kohdallaan. Kurssit ovat todella rentoja ja koulussa tapaa samanhenkisiä ihmisiä. Jos jotain tästä vuodesta opin niin sen, että pitkäjänteisyys ja se, että uskaltaa yrittää ja tuoda omia ideoita esille ovat piirteitä, jotka auttavat pärjäämään.