Blogi, Vaihdossa Balilla syksy 2009

Kyllä sitä oli hymy herkässä lentokoneessa matkalla Pariisista kohti lumista Helsinkiä viime tiistaina 22.12. Auringon noustessa taivaanrannasta ja tunnelmallisten joululaulujen soidessa kuulokkeissa alkoi ihan oikeasti tuntua siltä, että alamme kohta olemaan kotona kauniissa kotimaassa. Oli jotenkin satumainen ja samalla epätodellinen tunnelma. Pikkuruisissa kesäkengissä ja -hepenissä saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, jonne vastaan olivat saapuneet avopuolisoni sekä pikkusiskoni kera valkoisen ja kylmän lumen. Eihän sitä valkoista kotiinpaluuta ja joulua oltukaan toivottu kuin koko pitkä kuuma syksy. Voi sitä tunnetta kuin sai vetää raikasta ja puhdasta ilmaa keuhkot täyteen! Seuraavaksi olikin sitten edessä kaksi työntäyteistä päivää ennen jouluaatton hiljentymistä ja rauhottumista. Päivien ohjelmassa olivat lähinnä joulutervehdykset, glögittelyt sekä tuttujen tapaamista. Rakkaita nähdessä minusta tuntui jo pienen hetken siltä, että olenko poissa ollutkaan... Kummasti sitä parissa päivässä näihin pakkaskeleihinkin on jo tottunut.

Palaan kuitenkin vielä viimeiseen viikkoon täällä Balilla. Alkuviikosta suoritimme lopputenttimme ja palautimme viimeisetkin kotitehtävät yliopistolle. Keskiviikkona kävimme yliopistolla vielä noutamassa todistuksemme ja osallistumassa yliopiston järjestämään loppuseremoniaan. Tiistain jäähyväisjuhlat olivat tosin verottaneet väkeä sen verran, että harmillisen moni oli jäänyt tulematta tilaisuuteen. Mikäli olisimme tienneet jo kesällä lentoja varatessamme, että opinnot loppuvat jo muutamaa päivää ennen etukäteen annettua tietoa, olisimme luultavasti Suomessa jo tänä viikonloppuna. Viimeiset päivät ovat kuluneet pakollisia asioita hoitaessa, kulttielokuvia katsellessa, matkatavaroita pakatessa ja rannalla loikoillessa. Asia Exchangelta on luvattu toimittaa todistukset ja opintorekisteriotteet kuitenkin jo heti alkuvuodesta, tammikuussa. Uskon kuitenkin, että kaikki saivat kurssinsa suoritettua ja kasan opintopisteitä. Harmillista on kuitenkin se, että kaikkien korkeakoulut kotimaassa eivät anna Balin yliopistoja hyväksiluettua. Onneksi me opiskelijat Turun yliopistosta saamme kurssit hyväksiluettua tiedekunnan yleisiin opintoihin.

Tosiasia on kuitenkin se, että paluu Suomeen oli yhtä ihana kuin olin ajatellutkin. Bali odottaa taas uusia innokkaita opiskelijoita ja nautiskelijoita kevääksi. Tulen mielenkiinnolla seuraamaan tulevan vaihtoblogistin kirjoituksia, tunnelmia ja tapahtumia sieltä kaukaa Kaakkois-Aasiasta. Haluan kiittää kaikkia blogini lukijoita, niin niitä, jotka ovat saaneet vaihtokipinän kuin niitä, jotka ovat saaneet edes vähänkin vinkkiä Balille ja Aasiaan matkustelusta. Hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta ja vuosikymentä teille kaikille!

Katriina

Kommentteja 31.12.2009 9:53:14 Balille kevät 2010 Kiitos mielenkiintoisesta blogista, oon lähdössä nyt kevääksi Balille ja varmasti oon saanut hyviä vinkkejä sun blogin ansiosta! :)

Kommentoi

Terveisiä pilvien yläpuolelta, kilometrien korkeudesta! Kirjoittelen blogiani vaihteeksi vähän eksoottisemmista maisemista, nimittäin jostain Malesian ja Indonesian ilmatilojen rajamaastosta. Ja tämä on vieläpä oiva tapa viettää luppoaikaa, jota koneessa aina riittää, vaikka lento kestääkin vain vaivaiset 2,5 tuntia. Tänään aamupäivällä lentomme laskeutuu viimeistä kertaa Balin saarelle. Seuraavaksi lennämmekin Mallan kanssa Bangkokiin, jossa vietämme vielä 1,5 päivää ennen lentoamme takaisin Suomeen. Pian onkin sitten loppuyhteenvetojen aika, mutta sitä ennen vietämme Balilla vielä viikon päivät.

Viimeinen vajaa viikko onkin mennyt nopeasti reissatessa Jakartassa ja Singaporessa. Tiistaina lensimme Jakartaan, jossa jouduimme (todellakin jouduimme) viettämään yhden ylimääräisen päivän, koska Suomen itsenäisyyspäivän vastaanottopäivää oli viimetipassa muutettu päivää myöhemmäksi. Ensikosketus Jakartaan oli karu eikä se juuri herättänyt muita kuin epämiellyttäviä tunteita. Likaisuus, ruuhkaisuus ja ankeus iskivät silmääni heti. Harvemmin tosin kuuleekaan, että kukaan lähtisi lomalle Jakartan miljoonakaupunkiin. Juttelin lentokoneessa paikallisen pariskunnan kanssa, joilta sain vinkkejä kaupunkiin, joita emme tosin sitten tarvinneetkaan. Kuulimme, että keskiviikkona kaupungissa järjestettäisiin kaikkiaan vajaa kymmenen mielenosoitusta, lähinnä anti-korruptiota vastaan. Lehdet olivat spekuloineen mahdollisista väkivaltaisuuksista. Hotellimme oli paikallisen tason mukaan 4-tähden hotelli, mutta mielestämme hotelli oli ennemminkin nähnyt parhaat päivänsä parikymmentä vuotta sitten. Emme juuri halunneet poistua hotellista, koska hotellin ympäristö ei ollut kovin houkutteleva rähjäisine rakennuksineen ja tuijottavine ihmisineen. Liikenneruuhkatkin olivat täysin kaaosmaisia. Seuraavana päivänä oli operaatio "passin uusiminen", sillä Janican passi oli vahingoittunut ja vaarana on, että maasta pois tai toiseen maahaan ei pääse, jos tulliviranomaiset ovat erityisen tarkkoja. Huomasin muuten itsekin, että passin etusivun liitoskohta alkaa olla aika hauras, joten taidankin hankkia uuden passin vanhan tilalle mahdollisimman pian Suomeen saavuttuani. Muuten passin uusiminen/katoamisasiat voi hoitaa paikallisen maan Suomen suurlähetystössä. Mikäli voimassaoleva passisi menee rikki valmistusvirheen takia, on siitä mahdollisuus hakea korvausta passin valmistajalta. Illalla olivatkin vuorossa Suomen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto, jonne olimme laittautuneet ja pukeutuneet juhlavasti. Paikan päällä oli lähes 300 ihmistä ja saimme nauttia idonruoan lisäksi suomalaisistakin herkuista kuten lihapullista, juustoista, uunikirjolohesta ja mustikkapiirakasta. Kunniavieraaksi, kuten olimme jo vähän etukäteen veikkaileet, oli saapunut presidentti ja Nobel -palkittu Martti Ahtisaari. Juhlissa oli paljon kansainvälisiä kutsuvieraita ja oli kunnia olla näinkin harvinaislaatuisessa tilaisuudessa.

Jakartasta olikin sitten mukava jatkaa matkaa kohti Singaporea. Olimme tutustuneet kaupunkiin jonkin verran ennen reissua, mutta kuinkas ollakaan, 1,5 päivää kohteessa tuntui auttamattomasti aivan liian lyhyeltä ajalta. Löysimme hyvätasoisen hostellin Little India -alueelta, joka sijaitsi kävelymatkan päässä keskusta-alueesta. Vaikka Singapore on varsin pieni valtio ja kaupunki, tekemistä riittää runsaasti, varsinkin kaupungin kymmenissä ostoskeskuksista. Ja onhan shoppailu kaiken lisäksi singaporelaisten kansallishuvia! Sillä aikaa kun suomalainen perhe viettää yhteistä aikaansa harrastaen, oleskellen tai matkustellen, singaporelainen perhe lähtee ostoksille. Tähän "huviin" kaupunki tosiaan tarjoaa oivat mahdollisuudet ja vietimmepä itsekin eilen yhteensä 8 tuntia eri shopping centereissä. Mukaan tosin ei tarttunut kuin yhdet suloiset ballerinat, joten rahaa säästyi kivasti. Tällä hetkellä mielessä ei ole kuin Suomen pakkaskelit (ihanaa, että eteläänkin saatiin vihdoin pakkasta!) ja lämpimät talvivaatteet. Taidankin käydä heti Suomeen päästyäni tarkastamassa kauppojen alennusmyynnit, joskos sieltä tekisi vielä hyviä löytöjä syksyn ja talven vaatesadosta.. Joka tapauksessa Singapore oli näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki, vaikka aika siellä jäikin aika vaatimattomaksi.

Ennen maanantain ja tiistain tenttikoitoksia, edessä onkin lukemisen ja opiskelun täyteinen viikonloppu. Keskiviikkona yliopistolla järjestetään lopetusseremonia, jonka jälkeen meillä jää Mallan kanssa vielä muutama päivä nauttia auringosta, merestä ja lämmöstä, ennen kotimatkan alkua. Tulee varmasti olemaan haikeaa jättää taakseen tämä osaa elämää ja kaikki upeat ystävät, joita tämän seikkailun aikana olen saanut. Tällä hetkellä kaipuuni takaisin Suomeen voittaa kyllä Balin kaipuun mennen tullen. Katsotaan asiaa uudestaan sitten Suomessa. Jakartasta olikin sitten mukava jatkaa matkaa kohti Singaporea. Olimme tutustuneet kaupunkiin jonkin verran ennen reissua, mutta kuinkas ollakaan, 1,5 päivää kohteessa tuntui auttamattomasti aivan liian lyhyeltä ajalta. Löysimme hyvätasoisen hostellin Little India -alueelta, joka sijaitsi kävelymatkan päässä keskusta-alueesta. Vaikka Singapore on varsin pieni valtio ja kaupunki, tekemistä riittää runsaasti, varsinkin kaupungin kymmenissä ostoskeskuksista. Ja onhan shoppailu kaiken lisäksi singaporelaisten kansallishuvia! Sillä aikaa kun suomalainen perhe viettää yhteistä aikaansa harrastaen, oleskellen tai matkustellen, singaporelainen perhe lähtee ostoksille. Tähän "huviin" kaupunki tosiaan tarjoaa oivat mahdollisuudet ja vietimmepä itsekin eilen yhteensä 8 tuntia eri shopping centereissä. Mukaan tosin ei tarttunut kuin yhdet suloiset ballerinat, joten rahaa säästyi kivasti. Tällä hetkellä mielessä ei ole kuin Suomen pakkaskelit (ihanaa, että eteläänkin saatiin vihdoin pakkasta!) ja lämpimät talvivaatteet. Taidankin käydä heti Suomeen päästyäni tarkastamassa kauppojen alennusmyynnit, joskos sieltä tekisi vielä hyviä löytöjä syksyn ja talven vaatesadosta.. Joka tapauksessa Singapore oli näkemisen ja kokemisen arvoinen kaupunki, vaikka aika siellä jäikin aika vaatimattomaksi.

Ennen maanantain ja tiistain tenttikoitoksia, edessä onkin lukemisen ja opiskelun täyteinen viikonloppu. Keskiviikkona yliopistolla järjestetään lopetusseremonia, jonka jälkeen meillä jää Mallan kanssa vielä muutama päivä nauttia auringosta, merestä ja lämmöstä, ennen kotimatkan alkua. Tulee varmasti olemaan haikeaa jättää taakseen tämä osaa elämää ja kaikki upeat ystävät, joita tämän seikkailun aikana olen saanut. Tällä hetkellä kaipuuni takaisin Suomeen voittaa kyllä Balin kaipuun mennen tullen. Katsotaan asiaa uudestaan sitten Suomessa.

Kommentteja 24.12.2009 16:44:10 Velipekka Kiitos sun blogista! Mukava ollut seurata Balin tapahtumia. Itse lähden ensi syksynä Balille samaan paikkaan. Can't wait! 19.12.2009 8:08:25 Katriina Kiitos kommenteistasi! :) Viisumiasiat ovat kieltämättä vähän rasittavia asioita. Thaimaan käytännöstä tiedät itse varmasti paremmin kuin minä, mutta Singaporeen eikä Malesiaan tarvita viisumia vaan suomalaisella passilla saa oleskella maissa muistaakseni 3 kk. Indonesiaan tarvitset tullessasi aina viisumin, mutta sen saa kätevimmin suoraan lentokentältä. Mahdollisuuksia on kaksi; 1-7 päivän viisumi (10 US dollaria) tai 8-30 päivän viisumi (25 UD dollaria). 17.12.2009 15:57:27 Mirkku Reissunne kuulostavat aivan mahtavilta! Osaatko sanoa mitään viisumiasioista, tarvitseeko esim. Indonesiaan, Malesiaan tai Singaporeen viisumia vai miten tällaiset asiat hoituvat? Olen menossa Thaimaahan vaihtoon.

Kommentoi

Viimeiset viikot ovat kirjaimellisesti hurahtaneet yhdessä hujauksessa. Marraskuu on käytännössä mennyt nopeammin kuin mikään edellisimmistä kuukausista, johtuen tietysti monesta eri asiasta. Marraskuun alussa muutimme uuteen villaan ja osa vanhasta porukastamme muutti eri paikkaan. Uusi villamme sijaitsee aivan vanhamme, Moon Villan, lähellä, joten uusiin paikkoihin ei ole tarvinnut sen suuremmin tutustua.

Koko marraskuu on oikeastaan kulunut enemmän tai vähemmän matkustellessa ja se on tietysti tietänyt myös poissaoloja yliopistolta. Onneksi olin istunut koko syksyn luennolla tunnollisesti eikä poissaoloja ollut kertynyt. Läsnäolopakko luennolla on siis 75%, joten tuo 25% tarkoittaa, että kaikilta muilta luennoilta paitsi kielestä, saa olla pois 3-4 kertaa/3-4 opetusviikkoa. Bahasa indonesian luennoilta saa olla pois 7-8 kertaa, sillä sitä meillä on viikossa tuplamäärä muihin luentoihin verrattununa. Olin siis tarkoituksella säästellyt poissaoloja marraskuulle, koska avopuolisoni tulisi viettämään täällä kanssani koko kuukauden. Marraskuun alussa vietimme reilun viikon Kuala Lumpurissa ja Australian Pertissä kirjaimellisesti lomaillen. Kuala Lumpurissa olinkin jo aikaisemmin käynyt, mutta Australian maanosassa en vielä koskaan aikaisemmin. Lensimme KL:sta suoraan AirAsialla (erittäin hyvä aasialainen halpalentoyhtiö, jota suosittelen lämpimästi) Australian länsirannikkokaupunkiin, Perthiin. Kevät oli siellä jo pitkällä ja nautimme koko viikon mukavista hellepäivistä ja kuivasta ilmastosta. Näin loppuvuonna Balilla alkaa ilmankosteus lisääntymään ja päivät käyvät entistä tukalemmiksi. Lisäksi sademäärän pitäisi suhteellisesti kasvaa joulukuusta alkaen, mutta kaikille huolestuneille tiedoksi, että vaikka sadekausi lähenee, se ei tarkoita sitä, että sataisi viikon putkeen. Sademäärät millimääräisesti voivat kuukaudessa olla hyvinkin korkeita, mutta kun täällä sataa, sataa erittäin rankasti pari kolme tuntia. Näin ollen kuukauden keskimääräiset millimäärät tulevat täyteen hyvinkin jo muutamasta sadepäivästä.

Vaikka kaikki on muuten sujunut erittäin hyvin, vakavilta onnettomuuksiltakaan ei ole vältytty. Parisen viikkoa sitten sain Suomen suurlähetystöltä Jakartasta puhelinsoiton, jossa kerrottiin vakavasta skootterionnettomuudesta, jossa yksi suomalaisen vaihtarin kaveri oli ollut. Verenluovuttajia tarvittiin kipeästi ja kiireellisesti. Täällä onnettomuudet ovat arkipäivää jo pelkästään valtavien liikennemäärien vuoksi. Tiedän muutamia vaihtareita, jotka ovat myös olleet skootterionnettomuuksissa, mutta onneksi ne ovat olleet pieniä eivätkä ole vaatineet sen suurempaa sairaalahoitoa. Balilla liikenne on aivan toisenlaista, erityisesti pääkaupungissa Denpasarissa sekä Kutan alueella, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Täällä lähes kaikki on toisin ja varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta vaaditaan erityisen paljon. Skootterin selkään kannattaa kuitenkin hypätä rohkeasti, sillä ilman sitä täällä ei juuri pääse liikkumaan pitkien etäisyyksien ja vaatimattomien (lue:sellaista ei ole) julkisten yhteyksien takia. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina liikenteeseen kyllä tottuu, vaikkakin alussa kokenuttakin kuskia saattaa kauhistuttaa. Malttia kuitekin nopeuksiin.

Viikko sitten sain itsekin kokea ensimmäisen sairaalareissuni, sillä minulla diagnosoitiin vakava nestevajaus ja lievä ruokamyrkytys. Joka paikassa mainitaan riittävästä veden juomisesta, mutta liian usein unohdetaankin mainita, että vesi ei ole riittävä nestetasapainon ylläpitäjä. Hikoillessa elimistöstä vapautuu arvokkaita ja tärkeitä suoloja, joita tulee tankata säännöllisesti ja päivittäin isotonisilla juomilla (näitä saa kaikista kaupoista, jopa pikkumarketeista). Itse olin nauttinut kyllä riittävästi vettä, mutta unohtanut juoda muutakin, joten elimistöni joutui vakavaan nestevajaukseen ja jouduin menemään sairaalaan (australialainen yksityinen lääkäriasema BIMC, paras, suosittelen) ambulanssilla ja olemaan tiputuksessa 12 tuntia ennen kuin pääsin kotiin. Lisäksi olin saanut lievän ruokamyrkytyksen, joten sain monen lääkkeen lääkekuurin. Onneksi olen nyt jo tervehtynyt ja taas elämäni kunnossa.

Torstaina jatkoimme tutustumistamme Baliin ja vuokrasimme auton kuljettajalla ja suunnistimme kohti Gitgit vesiputouksia ja Balin pohjoisrannikkoa. Matka taittui läpi vuoriston mutkaisella serpentiinitiellä ja ensimmäinen etappimme oli Gitgit vesiputoukset, jotka ovat ehkä yksi tunnetuimmista Balin vesiputoksista. Ja kauniithan ne olivatkin! Loppupäivää vietimme Lovinan rannikkokaupungissa, joka oli hiljentynyt low seasonin ajaksi. Muita turisteja ei juuri näkynyt ja helmi- ja korukauppiaat piirittivät innoissaan meitä koittaessaan saada elantoaan tienattua. Paluumatkaa teimme eri tietä kuin tullessa ja päivän kokonaiskilomääräksi tuli n 250 km ja aikaa kului n 9 tuntia. Nyt on sitten Bali tullut käytännössä kierrettyä ja vielä to do -listallamme odottaa rafting eli koskenlaskupäivä vuoristoilla. Itse suuntaan puolisoni kanssa vielä ensi viikoksi Gili saarille rentoutumaan ja nautiskelemaan vielä ennen hänen lähtöään takaisin syksyiseen (toivottavasti muutaman viikon päästä jo lumiseen) Suomeen. Ennen lopputenttejä teemme vielä vierailun Jakartaan ja Suomen itsenäisyyspäivävastaanotolle suurlähetystöön. Sieltä lennämme Singaporeen, jossa yövymme pari yötä ennen paluuta takaisin Balille. Niin se vaan on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä Balin reissu. Reilun kolmen viikon päästä olemmekin jo koti-Suomessa ja valmiita hiljentymään joulun aikaan. Voi sitä ihanuutta!

Kommentteja 8.12.2009 12:35:40 Katriina Lensimme Balille Helsinki-Pariisi-Bangkok -reitin kautta. Vietimme pari päivää Bangkokissa ennen Balille tuloa. Paluumatkamme menee reittiä Bali-Bangkok-Pariisi -kautta. Hyviä lentovaihtoehtoja kannattaa katsoa esim. vertaa.fi -kautta tai suoraan lentoyhtiöiden sivujen kautta. Suosittelen Aasian sisäisiin lentoihin AirAsiaa. Parhaiten Balille pääsee esim. Bangkokin, Kuala Lumpurin tai Hongkongin kautta. 8.12.2009 8:31:49 Jeij Heip! Mitä reittiä pitkin ja millä lentoyhtiöllä lensit Balille? 8.12.2009 2:48:31 Katriina Reissuvalmisteluihin menee tietysti oma rahallinen satsauksensa. Lennot saa yleensa edullisemmin kun varaa ne hyvissa ajoin. Itse maksoin lentolipuista Balille asti vajaa 800 euroa. Ohjelmamaksuun ja rokotteisiin meni yhteensa n 1500 euroa. Viisumi, joka on mahdollista hankkia Indonesian Helsingin suurlahetystosta, maksoi 40 euroa (voimassa 60 paivaa). Kannataa tiedustella oman oppilaitoksen apurahavaihtoehtoja. Itse sain ihan mukavan apurahan, jolla paasin kattamaan mm. lentolippukustannuksia. Toki on plussaa, jos on rahaa saastossa jo etukateen, mutta niukasti kuluttava parjaa tuolla opinto- ja asumistuellakin kuukaudessa taalla. Mulla on mennyt rahaa todella vaihtelevasti ja olen myos reissannut aika paljon. Asumiseen kuukaudessa menee n 150-300 riippuen asumismuodosta. Ruoka on todella edullista (yliopiston ruokalassa kouluruoka 0,30 euroa!). Ilman muuta, Balille vaan! :) 7.12.2009 12:13:32 Piipii Moi! Mua alkoi nyt kiinnostamaan tämä Bali :) Finanssipuoli vaan huolettaa, sinne kauas on kuitenkin vähän kalliimpaa lähteä. Kuinka paljon sulla meni rahaa, kun lähdit reissuun? (ohjelmamaksu, rokotteet, lentoliput, viisumi - mitä kaikkea nyt onkaan) Oliko sulla paljon rahaa säästössä, saitko esim. stipendin/apurahaa jostain? Ja paljonko sulla keskimäärin siellä menee kuukaudessa rahaa? 4.12.2009 5:29:40 Katriina Luentoja on keskimäärin ma-ke (8.20-12.00), mutta alkusyksystä luentoja oli vähän enemmän. Luentojen lisäksi viikossa on yleensä yksi workshop tai excursio, jossa tutustutaan paremmin balilaiseen kulttuuriin. Opiskeleminen Balilla on tietysti aivan erilaista kuin se, mihin olemme keskimääräisesti Suomessa tottuneet esim. läsnäolovelvollisuuden suhteen. Nyt kun olen ollut muutaman viikon luennoilta poissa, joudun itse ottamaan asioista selvää itseopiskeluna, joten työtähän se teettää. Parasta on, kun istuu luennoilla mahdollisimman paljon! 28.11.2009 14:34:26 Roosa Lueskelin tuossa mielenkiinnolla kirjoittamaasi tekstiä poissaolojen luvallisesta määrästä. Kuinka "rankaksi" tai työlääksi olet kokenut tuon opiskelun Balilla, joutuuko paljon tekemään ylimääräistä työtä vapaa-ajallakin opiskelujen eteen että pysyy kärryillä? Kuinka monta tuntia luentoja on päivittäin, ja onko joka päivä (ma-pe) luentoja?

Kommentoi

Pari viimeistä päivää ovat olleet aktiviteettia parhaimmillaan. Alkuviikko menee rutiinilla aina yliopistolla käydessä, mutta olemme haluneet järjestää loppuviikoiksi aina jotain kivaa puhaa. Saimme alkuviikolla myös osan välitenteistämme takaisin ja ne menivät omalta osaltani oikein hyvin, olen siis tyytyväinen tuloksiini! Saamme pari tenttiä vielä alkuviikosta.

Torstaina lähdimme käymään uudestaan Ubudin taiteijakylässä, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Tällä kertaa sääherra suosi meitä paremmin, sillä saimme nauttia koko päivän Ubudissa kirkkaan sinisestä taivaasta ja auringosta. Saimme paremman käsityksen koko kylästä kun vihdoin osasimme kulkea oikeita reittejä. Samalla kun osa tytöistä shoppaili omaksi ilokseen, minä tein jo joululahjahankintoja. Sen enempää en niistä paljasta, mutta kaikkea kivaa on kotiin luvassa. Ihana ravintola kruunasi päivän ja maistoin ekan kerran tällä reissulla Balin herkkujälkkäriä, black rice pudding in coconut milk with vanilla ice cream. Karkeasti suomennettuna kyseessä on siis mustariisivanukas kookosmaidossa, joka tarjoiltiin vanilijajäätelön kera. Jälkkärin ulkonäkö ei juuri houkuttele (tosin, ei mämmikään niin kauniin näköistä ole ja silti sitä osa rakastaa!), mutta ai että se oli hyvää!

Eilen perjantaina olikin sitten tämän Balin reissun ehkä yksi hienoimmista päivistä, kokemuksien suhteen siis! Heräsimme aamulla jo ennen kukonlaulua ja puoliunisena kampesimme itsemme skoottereiden selkään ja lähdimme ajamaan kohti Sanuria, josta 2,5 tuntinen matka minibussilla kohti Tulambenia alkoi. Päivän ohjelmassa meidän tehtävänämme oli suorittaa kaksi eri sukellusta Tulambenin hylyllä. Meistä tytöistä ei kukaan ollut aikaisemmin sukeltanut, joten osasimme kyllä odottaa hienoja kokemuksia, mutta emme näin mahtavia! Autossa saimme ensikosketuksen sukeltamiseen vajaan parituntisen dvd:n opastuksella ja seuraavaksi olikin sitten vuorossa käytännön toteutus. Saatuamme sukellusvarusteet päälle (on muuten aika työläs prosessi ja varusteet painavat yli 15 kg), ensimmäiseksi harjoittelimme käytännön asioita matalassa rantavedessä. Siitä sitten vajaan puolen tunnin kuivaharjoittelun jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti meren syvyyksiä ja korallien peittämää laivan hylkyä. Värikkäät kalat vivahtelivat lukuisissa eri väreissä ja korallit olivat uskomattoman kauniita ja mikä parasta, vesi oli kristallinkirkasta näkyvyyden ollessa lähes 40 metriä. Oli kuulemma paras päivä näkyvyyden puolesta vähään aikaan. Mikään ei voita sitä tunnetta, että tietää "ylittäneensä" itsensä ja saaneensa sellaisia tuntemuksia, joita fiilistelee vielä pitkään. Ei varmasti jää viimeiseksi sukelluksekseni, sen verran mahtavaa se oli päästä ensimmäisillä sukelluskerroilla (teimme yhteensä 2 sukellusta) jo 14 metriin ja puikkelehtia hylyn sisällä. Tästä olisi hyvä mahdollisuus suorittaa ensimmäinen sukelluskorttini, Open Water Diver, joka on voimassa koko elämän ja jolla pääsee sukeltamaan kohteessa kuin kohteessa muistaakseni maksimissa 18 metriin. Kortilla saa myös alennusta sukelluksista, joten taidan olla kallistumassa siihen, että sen täällä suoritan. Se on kuitenkin huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa suoritettuna. Eilisistä sukelluksista maksoimme yhteensä 75 dollaria eli reilu 50 euroa henkilöltä, joten ei kovin kallista.

Hauskaa Halloweenia kaikille blogin lukijoille!

Kommentteja 24.11.2009 14:20:12 Dou Minne olet kadonnut? :) Olet päivitellyt blogia keskimäärin kerran viikossa ja nyt jo hetken aikaa viimepäivityksestä. Kerro ihmeessä lisää kuulumisia! Terv. Myös syksyllä Balille lähtevä 24.11.2009 11:44:52 Katriina Sadekausi alkaa "virallisesti" vasta joulukuussa ja kestää n helmikuulle. Tilastollisesti katsottuna marraskuukin on runsaan sateen kuukausi (mm), mutta muistaakseni täällä on satanut vain muutaman hassun kerran. Aurinko paistaa aivan varmasti riittävästi vaihtosi aikana! ;) Siitä ei siis kannata murehtia. Säät ovat olleet aivan loistavat koko syksyn! Käsittääkseni suurin osa AE:lle hakijoista pääsee mukaan opinto-ohjelmaan, joten on hyvin todennäköistä, että olet ensi syksynä Balilla opiskelemassa. :) 23.11.2009 17:44:03 Roosa Hei! Itse olen suunnittelemassa vaihtoa juuri Balille ensi syksyksi. Olen kiinnostunut tuosta Balin säästä näin syksyisin. Eikös siellä satele aika paljon? Oletko ollut itse tyytyväinen säihin nyt syksyllä? Tuli myös mieleen kun selailin noita hakupapereita, että osaatko yhtään arvioida millä perusteella AE valitsee opiskelijat, onko esim. tuossa hakulomakkeessa olleella kohdalla "Miksi haluat juuri Aasiaan opiskelemaan?" merkitystä, vai katsotaanko vain yleisesti koulumenestystä tms?

Kommentoi

Joskus luulin, että kuumuuteenkin voi tottua kunhan tarpeeksi kauan siellä viihtyy. Tottuuhan sitä talvella kylmyyteenkin, vaikka syksyn jälkeen tuntuu, että muutaman asteen plussakelissäkään ei tunnu tarkentuvan. Reissuamme täällä yli 30 asteen helteessä on jatkunut nyt aika tarkalleen 2 kuukautta ja kuinka sitä edelleen ulos astuessaan tuntuu kuin tulisi saunaan, kirjaimellisesti? Onhan täällä toki ollut välillä vähän viileämpiä, eli alle 30 asteen, päiviä, mutta loppuvuotta kohden mentäessä ilman pitäisi lämmetä entistä enemmän ja ilmankosteuden lisääntyä. Sitä sitten hikoillaan koko ajan ja vettä pitää juoda tarpeeksi.

Viime viikon torstaina saimme kokea epäilemättä tukalimman päivämme kuumuuden suhteen. Heräsimme kukonlaulun aikaan ja lähdimme aamulla aikaisin yliopiston järjestämälle ekskursiolle kohti Klungkungin aluetta, joka sijaitsee Balin itäpuolella. Bussimatka taittui "mukavasti" parikymmentä vuotta vanhalla kilisevällä, kolisevalla, paukkuvalla ja vaappuvalla linja-autolla, jossa oli kieltämättä kuumempi kuin ulkona. Päivän tarkoituksena oli tutustua paikalliseen yrittäjyyteen ja pääsimme vierailemaan mm. kookospalmusokeritehtaassa, paikallisessa kahdessa isossa temppelissä, museossa, tekstiilitehtaanmyymälässä ja Klungkungin aluehallinnossa, jossa lounastimme yhdessä Klungkungin aluejohtajan (vai miksi häntä täällä mahdetaan kutsua) kanssa. Painostava kuumuus, nälkä, jano ja väsymys painoivat kaikkien matkalaisten mieltä ja vierailuja taisi olla muutama liikaa. Vihdoin pääsimme takaisin Denpasariin vähän ennen auringonlaskua.

Viime viikon aktiviteettipäivät jatkuivat perjantaina Tanah Lot -temppelivierailulla (Land in the Middle of the sea) Balin länsirannikolla. Reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva temppeli on saarella (yksi Balin seitsemästä meressä sijaitsevasta temppelista),joka on vähän matkan päässä rannikosta. Laskuveden aikana temppeliin pääsee kävellen, mutta eilen emme voineet nousuveden takia vierailla siellä. Tyydyimme siis ihastelemaan hienoja maisemia korkealta ja kapeilta kalliosaarekkeilta. Temppeli on rakennettu 1400-luvulla ja on merkittävä osa balilaista mytologiaa. Paikka oli kuitenkin suuri turistimassakohde, joten aluetta ympäröivät kojut ja ravintolat. Näkemisen arvoinen paikka tämäkin, kuten vastaavanlainen kohde, Uluwatukin. Tosin, tukala kuumuus vei jälleen reissajien voimat, joten loppupäivä kuluikin sitten Discovery Shopping Centerissä.

Lauantaipäivä valkeni aurinkoisempana kuin eilinen ja tyttöjen aamulenkkien jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme Dreamland beachille (jonne meillä oli viimeksi tarkoitus mennä) ja tällä kertaa löysimme perillekin. Loppumatkan maisematie Dreamlandille oli jotain aivan toisenlaista, kuin mitä balilainen aito maisema on. Avohakkuut, golfkentät, rakenteilla olevat luksushotellit ja -resortit eivät jotenkin sopineet alueelle olleenkaan. Mutta niinhän se on, että tarjonta vastaa kysyntään ja kysyntä muokkaa tarjontaa. Kansainvälisten turistien merkitys on niin merkittävä Balin talouden kannalta, joten täällä nähdään tärkeämpänä houkutella mahdollisimman paljon turisteja ja ympäristökysymykset tulevat vasta seuraavana. Kuten turismiopettajammekin on todennut; mitä enemmän turisteja, sen parempi ja mitä enemmän yksittäinen turisti käyttää rahaa, sitä tärkeämpi olet Balille!

Dreamland beach oli kirjaimellisesti unelmabiitsi! Tällä kertaa meidän ei tarvinnut matkata kuin reilu puoli tuntia villaltamme ja pääsimme vähintään yhtä kauniille rannalle kuin mitä löysimme Gili saarilta, Lombokilta. Todellakin näkemisen, kokemisen ja käymisen arvoinen paikka, joten suunnista tänne, jos haluat kokea jotain ainutkertaista. Valkoista hiekkaa, turkoosi meri ja huikeat aallot -mitä sitä enempää lauantaipäivältä voikaan toivoa?

Kommentteja 29.10.2009 21:02:44 Täytyy harkita vielä tota japanin aivokuume -rokotteen ottamista. Olen saanut vasta alustavan hyväksymiskirjeen. Lopullinen hyväksymiskirje ja infopaketti tulee ilmeisesti myöhemmin. 29.10.2009 10:34:07 Kiitos kommenteistasi ja kiva, että olet löytänyt tämän blogini! Tällä hetkellä rokotukseni ovat A- ja B-hepatiitti sekä japanin aivokuume. Onnistuin saamaan japanin aivokuume -rokotuksen vielä sillä vanhalla rokotteella, joka oli huomattavasti edullisempi kuin nykyinen kalliimpi rokoten. Tiedän tosin muutaman suomalaisen vaihtarin, jotka eivät ottaneet ko. rokotusta eikä mitään ongelmia ole ollut. Oletko saanut AE:ltä jo vahvistuskirjeen? 28.10.2009 17:35:39 kiitos blogistasi! olen itsekin tulossa sinne keväällä :) Oletko sinä/onko muut vaihtarit ottaneet mitä rokotuksia? Minulle suositeltiin japanin aivokuumetta, mutta se on tosi kallis.

Kommentoi

Olen palannut upealta 5 päivän minilomalta KL:sta takaisin Balille. Näin lopputuloksena voin todeta, että reissu oli erittäin onnistunut ja mikään ei mennyt pieleen ellei lukuun oteta hotellini henkilökunnan satunnaisia asenneongelmia. KL:sta päällimmäisenä jäi mieleeni moderni, puhdas ja lyhyiden välimatkojen kaupunki, jollaista on vaikeaa Kaakkois-Aasiasta löytää. Singapore onkin sitten asia erikseen ja olemme menossa sinne joulukuun alussa, heti Jakartan itsenäisyyspäivä
vastaanoton jälkeen. Näkemisen arvoinen kaupunki sekin tai itse asiassa, mikä paikka ei olisi näkemisen arvoinen ensimmäisellä kerralla?

Viimeisiin pariin päiviin Kuala Lumpurissa mahtui shoppailua niin paljon, etten muista, koska viimeksi olisin hyörinyt kaupoissa ja ostoskeskuksissa yhtä paljon. KL:ssa shoppailu on yksinkertaisesti vaan niin kivaa älyttömän isoissa, moderneissa ja ihanasti ilmastoiduissa kauppakeskuksissa. Jo yksistään niissä käyminen on oma ohjelmanumeronsa ja nähtävyys. Jalat rasittuneina ja kukkaro ohuempana päätin, että nyt saa shoppailu riittää hetkeksi. Vielä kahden päivän aikanakaan en kerennyt kiertämään yhden ostoskeskuksen kaikkia liikkeitä! Matkaani kuului myös mm. pakollisissa turistinähtävyyksissä käymistä, mutta jotain jätin vielä seuraavaan kertaankin. Kävin perinteisellä sightseeing-turistibussikierroksella, josta tuli kätevästi ja vaivattomasti tutkailtua kaupunkia myös vähän kauempaa kuin vain ydinkeskustasta käsin.

Suosittelen ehdottomasti Kuala Lumpuria kaikille, sillä se on iso ja monikulttuurinen kaupunki pienessä mittakaavassa. Modernimpaa, siistimpää ja ystävällisempää kaupunkia on Kaakkois-Aasiasta varmaan vaikea löytää ja siellä on erityisen kivaa se, että kaikki etäisyydet ovat lyhyitä ja julkinen liikenne on monipuolista ja siihen on satsattu erittäin paljon. Täydellinen vastakohta Bangkokille, jossa en viihtynyt alkuunkaan. Toisaalta, mitä kauemmin eri paikoissa oleilee ja viihtyy, sitä paremman käsityksen määränpäästä saa ja osaa arvostaa enemmän sitä, mitä jokaisella paikalla on tarjottavanaan.

Maanantaina alkaakin sitten taas luennot monipuolisen pidennetyn syysloman jälkeen. Edessä ovat välitenttien ainakin palautus ja kouluviikko perinteiseen tapaan maanantaista keskiviikkoon. Pelottavaa, mutta samalla ihanaa huomata, että opinnot alkavat täällä olemaan lähes puolessa välissä. Onhan sitä välissä tullut haaveiltua Suomesta, mutta niinhän se on, että täällä täytyy koittaa nauttia joka päivästä, sillä se todellinen arki alkaa vasta siellä Suomessa!

Tsemppiä ja jaksamista sinne Suomen syyssateisiin ja kivaa viikonloppua!

Kommentoi

Yliopiston tenttiviikko on parhaillaan käynnissä tai itse asiassa olemme jo voiton puolella, sillä kaksi tenttipäivää on nyt takana ja yksi vielä edessä. Balin yliopistossa on ilmeisesti tapana, että lukuvuoden puolessa välissä pidetään middle semester testit ja lopulliset tentit ovat totuttuun tapaan sitten lukuvuoden lopussa. Suomen yliopistoissa ei tietääkseni ole vastavaa menetelmää käytössä, mutta toisaalta systeemi on ihan hyvä, sillä tulee opiskeltua luentomateriaalia sitten jo vähän etukäteen. Maanantaina meillä oli ensimmäinen tentti kansainvälisestä turismijohtajuudesta. Luennot ovat mielestäni olleet varsin yleisellä tasolla liikkuvaa tietoa, mutta luulen, että aika monelle tenttikysymysten vaativuus tuli hieman yllätyksen. Luentojen perusteella olisimme voineet ajatella vähän helpompia kysymyksiä. Tehtävänämme oli vastata mm. Green Tourism -käsitteeseen, tarkastella taloudellisia, sosiaalisia ja fyysisiä turismin vaikutuksia kohdemaassa sekä arvoida kriittisesti turismiin liittyviä kysyntätekijöitä. Vastasin esseekysymyksiin ensimmäistä kertaa englanniksi, sillä Suomessa kaikkiin kysymyksiin tulee vastata aina suomeksi, vaikka tenttikirjallisuus onkin englanniksi. Tänään oli mielestäni tenttiviikon haasteellisin päivä, sillä tentittävänämme oli bahasan sekä Indonesian historian luentosarjat. Tentit menivät mielestäni hyvin ja huomisesta talouden kurssin tentistä en juuri ota stressiä, sillä luennoitsija antoi meille luvan tuoda luentomuistiinpanot tenttiin!

Huomisen viimeisen tentin jälkeen pääsemme viettämään pitkää lomaa, koska hindulaiset viettävät ensi viikolla Galungan juhlaa, joten luentoja ei pidetä. Kuten aikaisemminkin jo kerroin, olen lähdössä torstaina viideksi päiväksi yksin Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Muut tytöt lähtevät Sumatralle ja viettävät siellä reilun viikon. Itse asiassa lähden reissuun yksin ihan hyvillä mielillä ja aion rentoutua ja nauttia miljoonakaupungin nähtävyyksistä, shoppailumahdollisuuksista ja laittaa "aivot narikkaan". Kirjoittelemisiin Kuala Lumpurin sykkeestä!

Kommentteja 11.10.2009 16:56:31 Olet oikeassa eli Indonesiaan on saatavilla meille vain single viisumeja, joka tarkoittaa sitä, että samalla viisumilla ei voi matkustaa ulkomaille. Joka kerta kun haluaa käydä ulkomailla on kaksi vaihtoehtoa. 1) ottaa visa on arrival lentokentältä (maksaa n 25 dollaria) tai 2) hakea vieraan maan Indonesian suurlähetystöstä viisumi. Suomesta lähtiessämme olimme hankkineet itsellemme 2 kk social viisumit ja yliopiston kautta saa niitä tarvittaessa jatkettua. Reissailen kuitenkin täällä ainakin kerran kuukaudessa ulkomaille, joten näin järkevimmäksi ottaa aina on arrival viisumin. Nämä ovat tosiaan aika monimutkaisia juttuja! 8.10.2009 7:44:52 Semmoinen juttu tuli mieleen kun tuosta Kuala Lumpurista mainitsit. Luin jostakin että Indonesian suurlähetystö myöntäisi vain 2kk kertaviisumeja meille suomalaisille.. Mitenkäs tuo matkailu nyt siis onnistuu siellä? Pitääkö joka kerta vaan ottaa uusi viisumi kun käy "ulkomailla" vai?

Kommentoi

Viides kouluviikko on taas takana päin ja mukavaltahan se tuntuu kun voi aloittaa viikonlopun vieton jo keskiviikkona. Tosin, ensi viikolla meillä on middle semester testit, joten niihin täytyy lueskella vapaapäivien aikana. En ota niistä kuitenkaan sen suurempaa stressiä, sillä bahasan kieltä osaan mielestäni ihan hyvin ja osassa tenteistä meillä saa olla jopa omat muistiinpanot mukana! Maanantaina meillä oli koulupäivän jälkeen suomalainen Balilla asuva Kimmo Jaakonsaari kertomassa yrittäjyydestä Balilla sekä Indonesiassa yleensä. Hänellä on suomalainen yritys, mutta yritys toimii täällä paikan päällä. Haasteellista, mutta mielenkiintoista. Saa nähdä jos joku meistä suomalaisista vaihtareista vaikka innostuisi joskus perustamaan oman yrityksen esimerkiksi tänne Balille. Opinnot ovat sujuneet kaikenkaikkiaan siis hyvin, mutta viimeisen viikon aikana osa luennoista on harmillisesti ollut peruttuja eikä meille opiskelijoille ole kukaan siitä informoinut. Olemme jo kahtena päivänä tulleet kouluun, mutta luennoitsijaa ei vain yksinkertaisesti ole näkynyt. Täällä tiedonkulku opiskelijoiden ja yliopiston välillä ei ole ilmeisesti ihan samanlaista kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.

Vaikka urheilua on tullut täällä jonkun verran harrastettua lähinnä uimisen ja lenkkeilyn muodossa, tuntuu, että lihakset ovat kuihtuneet aika lailla. Ja vähemmästäkin jos kuukauteen ei juuri tee mitään. Päätimme sitten tehdä tyttöjen kanssa asialle jotain ja suuntasimme lähimmälle punttisalille katsastamaan tilat ja laitteet. Eipä siinä kovin paljoa hehkutettavaa ole, mutta sainpahan ainakin lihakset kipeiksi ja tuntee tehneensä jotakin. Olen nyt päättänyt tehdä lihaskuntoa joka päivä, jottei tammikuussa ole sitten ihan toivottomassa kunnossa. Eikä 50 000 rupian (n. 3,5 euroa) kuukausimaksu paljon kukkarossa täällä paina.

Perjantaina suunnitelmissamme on tehdä päivämatka taiteilijakaupunki Ubudiin, joka ei ole kovin kaukana täältä. Monkey Forest on tietysti päivän kohokohta samoin kuin pienet taide- ja vaateputiikit. Bongasimme netistä muuten balilaisen ruoanlaittokurssin ja päätimme osallistua siihen tulevana lauantaina. Kurssi kestää ruhtinaalliset 7 tuntia, alkaen klo 7 aamulla ja päättyen klo 14 päivällä. Teemme aamiaisen ja lounaan balilaiseen tapaan ja vierailemmme paikallisilla ruokamarkkinoilla. Hintaa kokkauskurssille kertyy alennuksen jälkeen 55 dollaria, joten aika arvokasta lystiä tähän hintatasoon verrattuna, mutta varmasti sen arvoista. Kerron tarkemmin sitten kurssin jälkeen, mitä opimme ja teimme. Ruokien syöminen kuuluu tietysti siis päivän ohjelmaan. Herkullisia hetkiä odottaen!

Kommentoi

Opiskeluviikko alkoi taas vauhdikkaasti ja mielenkiintoisesti -jopas tässä olikin tullut vajaa viikko lomailtua. Aamuisella indonesian kielen tunnilla oli taas vauhti päällä ja uusia sanoja ja asioita opimme roppakaupalla. Kielen tunnilla opiskelumetodina toimii lähinnä opettajan ja oppilaiden vuorovaikutus sekä kieltä edistävät suulliset paritehtävät. Kielen opiskelun perustana on ensimmäisinä koulupäivinä jaettu paksu oppikirja, joka ei mielestäni ole kuitenkaan kovin johdonmukainen tai looginen. Tässä vaiheessa kielen opiskelua kun olisi käytännöllisintä oppia puhumaan kieltä, jolla on oikeasti hyötyä meidän jokapäiväisessä elämässämme täällä. En koe hyödyllisenä oppia vaikeita lauserakenteita tai monimutkaisia kielioppeja. Yllättävän paljon pystymme kuitenkin kommunikoimaan arkipäivän asioiden parissa.

Bahasan tuntien jälkeen jatkoimme kansainvälisen turismijohtajuuden luennolla, jossa Mr. Nyoman tapansa mukaan kävi läpi asioita viime ja edellisiltä luennoilta, joten tunnilla istuminen tuntuu välillä vähän turhalta. Yliopistollamme on 75% läsnäolopakko luennoilla, joten kovin montaa kertaa tunneilta ei voi olla poissa. Tämä on ollut ehkä suurin konkreettinen muutos verrattuna Turun yliopiston luentoihin, joissa ei ole luentopakkoa. Osa opiskelijoista aikoo kuitenkin ottaa "omaa lomaa" jossain vaiheessa lukukautta, joten kaikki ovat toistaiseksi käyneet luennoilla tunnollisesti. Olen kuitenkin pääasiassa ollut yllättynyt opetuksen tasosta, vaikkakin eri luennoitsijat opettavatkin hyvin erilaisilla metodeilla ja tavoilla. Toiset vaativat enenmmän kuin toiset. Mielenkiintoisin kurssi on mielestäni ollut ehdottomasti Indonesian historiaa, etnologiaa, kulttuuria ja tapoja käsittelevä kurssi sekä samaten Kaakkois-Aasian taloutta käsittelevä luentosarja. Näistä kursseista uskon olevan eniten hyötyä tulevaisuudelleni. Luennot kestävät yhteensä 16 viikkoa, joista yhteensä kaksi viikkoa on tenttejä ja yksi viikko syyslomaa. Silloin olemme menossa käymään tyttöjen kanssa Sumatralla lentäen viikoksi, vaikka Sumatra ei olekaan mikään tavallinen lomakohde.

Tänään päivämme huipentui Suomen Indonesian suurlähetystön briiffaustuokioon. Olin sopinut Stefan Lindströmin kanssa esittäymisen iltapäiväksi ja hän tuli kertomaan meille suurlähetystön toiminnasta, käytännön asioista ja muusta hyödyllisestä. Täytynee todeta, että jossain vaiheessa briiffausta mieleeni nousi ajatus Indonesiasta vaarallisena, turvattomana ja kehittymättömäna maana. Mielestäni oli kuitenkin hyvä, että asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä ja vakavuusasteella. Saimme hyödyllistä tietoa mm. passin katoamiseen liittyvistä toimenpiteistä, liikenneturvallisuudesta, luonnonmullistuksista, huumeista ja varotoimenpiteistä. Suosituksena kaikille ulkomaille vaihtoon ja pidemmäksi ajaksi lähteville on täyttää matkustusilmoitus (löytyy ulkoministeriön sivuilta), jotta mahdollisissa hätätapauksissa meihin voidaan olla yhteydessä. Saimme jopa kutsun Jakartaan Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolle 8.12. (itsenäisyyspäivä kun on sunnuntai ja kaikki paikat ovat kiinni). Upea mahdollisuus ja ainutkertainen kokemus päästä kunniavieraana paikalle! Lentoliput Jakartaan varataan siis mahdollisimman pian, sillä olemmehan ehdottomasti menossa sinne.

p.s. Olen ollut harmissani, koska en ole pystynyt lisäämään blogiini kuvia, koska latausohjelmassa on ollut jotain häikkää. Kuvat kuitenkin elävöittäisivät kivasti teksiäni ja pääsisitte ihailemaan kuvatuotostakin ja paikkoja.

Kommentoi

Mieleenpainuva reissu Gili saarilla on nyt sitten ensimmäistä kertaa takana päin. Alunperin meidän piti lähteä saarelta takaisin Balille vasta tänään tiistaina, mutta suunnitelmat muuttuivat hieman alkuperäisestä, sillä Malla tuli kovasti kipeäksi. Pahoinvointia ja vatsavaivoja - kukapa niiltä tällaisella matkalla välttyisi? Joka tapauksessa upeat 4 päivää saimme viettää Gili saarten Robinson Crusoe tyyppisillä saarilla. Päiviin mahtui niin auringon ottoa, snorklausta, leffojen katsomista ja ruokapöydän antimista nauttimista. Mielestäni tuo 4 päivää oli riittävä aika saarilla olemiseen ja välillä ilmassa oli pientä tekemisen puutettakin, sillä parina iltapäivänä sateli vettä hiukan.

Saavuttuamme Gili Trawangille, kristallinkirkas vesi ja häikäisevän valkoinen hiekka olivat tervehtimässä meitä. En ole tainnut aikaisemmin mainita, että näillä kolmella saarella ei ole käytössä laisinkaan moottoriajoneuvoja. Ei siis mopoja eikä autoja. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin kävellä etsimään majapaikkaa. Luksusvilla vaihtui kertaheitolla 3,5 euron (hlö) mökkiin, joka on n 100 m päässä rannasta. Toisaalta tällaista budjettimatkailua tulimme vaihteeksi etsimäänkin.
Kerrottakoon että tuolla summalla saa propellin kattoon ja merivettä hanasta sekä sängyn. Kaipa tässä nyt pari yötä viettää vaikka minkälaisessa asumuksessa. Vuokrasimme fillarit ja lähdimme kiertelemään saarta ja päädyimme lopulta yksinäiselle rannalle, joka oli todellakin kaunein ikinä näkemäni ja kokemani paikka! Sanoinkuvaamaton. Rannalla loikoilessamme viilentävä tuuli suhisi korvissa ja tiesihän sen sitten jo ennalta, että hipiä oli vähän punainen illalla, tosin ei pahasti. Illalla kävimme vielä syömässä indoruokaa ja nauttimassa drinksut bambumajassa ja samalla näimme muitakin suomalaisia. Tämä saari on niin pieni, että täällä ei pääse eksymään muista. Uskomaton paikka kerrassaan, jos et kaipaa luksuspuitteita.

Parin yön majoittumisen muutaman euron yöpaikassa päätimme suosittelujen perusteella vaihtaa pois "keskustan vilinästä" (eihän sitä tosin vilinäksi oikein voi sanoa, kun saarella asuu 800 ihmistä) kauemmas vielä edullisempiin bungalowmajoituksiin, jossa yö maksoi yhdeltä alle 2 euroa. Nukuimme kaksi viimeistä yötä bambu- ja kaislavalmisteisessa isohkossa bungalowissa lähellä merenrantaa, jossa aaltojen ja tuulen kohina nukahduttivat uneen ja tuulen vire tuntui läpi seinien. Mitä sitä turhaan kehuskelemaan -majoitus oli todella alkeellinen, mutta siinä oli sitä jotain ja viihdyimme mainiosti. Kiva välillä päästä reppureissailemaan ja budjettimatkailemaan Balilla asumisen vaihteluksi.

Merimatka takaisin Balille alkoi eilen puolen päivän aikaan ja olimme jo pari päivää aikaisemmin katselleet hurjana myrskyävää merta ja kovasti puhaltavaa tuulta. Menomatka Gileille sujui aurinkoisessa ja melko tyynessä säässä, mutta samaa ei voi sanoa paluumatkasta. Vaikka speedboat oli uusi ja turvallisen tuntuinen, en ole eläessäni pelännyt merimatkalla niin paljon! Jo heti rannasta irroittautumisen jälkeen valtavat aallot ja vaahtopäät ympäröivät venettä samalla kun keula hörppi vettä ja ihmiset katselivat huolestuneina toisiaan. En ole koskaan tuntenut merisairautta, mutta jo alkumatkasta tunsin, että kaikki ei ole kohdallaan. Mallalla tilanne oli vielä pahempi yöllisen pahoinvoinnin ja voimattomuuden takia. Tuskallinen paluumatka kestäisi vielä monta tuntia. Avomerelle päästyämme meno kävi vielä tuskallisemmaksi ja päätin pyytää henkilökuntaa auttamaan pelastusliivit päälleni. Vaikka merenkäynti saattoikin olla paikallisten mielestä aivan normaalia, pelastusliivit päälläni helpottivat omaa oloani ainakin vähäsen. Pelosta ja pahoinvoinnista kalpeana toivoin parasta. Täytyy kyllä myöntää, että matkalla tuli ajateltua sitä pahinta. Onneksi pääsimme turvallisesti maihin ja vielä illallakin tunsin keinutuksen..

Eivät ne pelottavat kokemukset tähän tosin lopu. Täällä päin maailmaa kun olemme, täytyy aina varautua erilaisiin luonnonmullistuksiin. Kuten kaikki varmasti ovatkin jo kuulleet, Balin kaakkoisosoissa, vain 50 km mantereelta merelle, sattui aikaisin lauantai aamuna paikallista aikaa 6,4 richterin maanjäristys. Tottakai sukulaiset ja ystävät olivat Suomessa huolissaan tilanteesta ja tietämättömiä sen vaikutuksesta meihin. Maanjäristys tuntui jopa Gilin saarilla, johon muutama tyttö yöllä heräsikin. Vaikka tsunamivaroitusta ei annetukaan, pistää tällainen tapahtuma aina miettimään asioiden vakavuutta. Halusin kuitenkin saada vielä varmistuksen Suomen Indonesian suurlähetystöltä, joten laitoin heille teksiviestin. Paluuviesinä sain helpottavan tiedon, että tsunamivaroitusta ei tosiaan ole. Vaikki asioita saa liiaksi ruveta murehtimaan, täytyy nämä asiat ottaa vakavasti. Kunnossa kuitenkin olemme.

Kommentteja 29.9.2009 2:28:33 Kiitos blogini lukijoille! :) Emme syöneet Gili saarille lähtiessämme malariakuuria. Lombokilla esiintynee malariaa, mutta joidenkin mukaan Gileillä sitä ei olisi. Voivat olla väärässäkin. Emme nähneet muutenkaan juuri ainuttakaan hyttystä, johtuen varmasti siitä, että saarilla tuuli varsin voimakkaasti myös iltaisin. 22.9.2009 14:01:26 Kiitos hienosta blogista! Söittekö Gili-saarille malariakuurin?

Kommentoi