Blogi, Selamat Pagi! sivu: 2

Outo kiire valtasi suomalaiset vaihtarit maanantain koulupäivän jälkeen. Kisastudio pitäisi pystyttää hyvissä ajoin jännittävää Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelua varten. Ei voi ainakaan valittaa, etteikö täällä olisi oltu hengessä mukana!

Tiistain luentojen jälkeen suuntasimme surffioutletteihin hyvien löytöjen toivossa, josta shoppailu jatkuisi Bali Galleriaan ja Matahariin. Keskiviikko saapui jälleen odotettua nopeampaa, toisin sanoen kouluviikko lähestyi loppuaan. Koulupäivän jälkeen luvassa oli katsaus baliaiseen arkeen eli yhteen heidän useista seremonioistaan, johon paikallinen ystävämme ystävällisesti meidät kutsui. Tällä kertaa kyse oli uuden kodin siunaamisesta, jossa jumalille uhrattiin lukuisia uhrilahjoja kuten hedelmiä ja ruokaa.

Harmiksemme saavuimme paikalle myöhässä, ja seremonia jäi meiltä kokematta. Pääsimme kuitenkin maistelemaan varmasti sitäkin parempaa perinteistä balilaista ruokaa jälkiruokien kera tietenkin. Saimme herkullista ruokaa jopa kotiin vietäväksi! Perheen ystävällisyys oli hämmästyttävää. Poistuimme seremoniasta hyvästeltyämme perinteisiin balilaisiin asuihin sonnustautuneet uuden talon asukkaat, vieraat sekä suloiset nauravat pikkulapset.

Torstaina oli kouluviikon loppurutistus eli excursio kuvernöörin virastoon. Siellä saimme esittää kysymyksiä esimerkiksi turismiin liittyen, joihin virastotyöntekijät vastasivat vaihtelevaan tyyliin. Välillä vastaus oli selkeä, kun taas osa vastauksista oli kovin ympäripyöreitä, jos edes vastasivat kyseiseen kysymykseen. Kielimuuri taisi olla osa syy vastausten eri tasoihin.

Perjantaina suuntasimme skoottereilla vesiputouksille ystäviemme johdolla. Paikkaa ei ollut helposti saavutettavissa, mutta putoukset olivat sen vaivan arvoisia. Lounastimme paikallisten suosimassa warungissa riisipeltojen ympäröiminä. Seurasimme ystäviemme mallia ja liityimme heidän seuraansa lattialle. Paperiin käärityistä nyyteistä saimme valita mitä söimme. Portaissa kipuaminen tuntui verottavan jokaista reissulla olijaa, ja söimmekin ruokaa hyvällä ruokahalulla. Aterialle, joka koostui riisistä vihanneksista ja satesta (lihaa pähkinäkastikkeen kanssa) kookosjuoman kera, hinnaksi tuli vaivaiset 0,8 euroa.

Viikonlopun vietimme ystävämme kotikylässä Balin itäosassaa. Matka taittui skoottereilla vuorten kohotessa oikealla puolella ja samaan aikaan vasemmalla avautui upeat näkymät merelle. Loppumatka meni vuoristoisilla teillä kurvaillessa, josta oli kauniit maisemat vuorten rinteitä koristaville riisiterasseille. Luonto oli kuin suoraan postikorteista.

Saavuttuamme määränpäähämme Amlapuran kylään, tapasimme ystävämme Balinan muun perheen. Söimme lounaaksi jälleen jo meidänkin herkuksi muodostunutta satea, jonka nautimme lattialla. Lounastettuamme matkamme jatkui Amediin, jossa tarkoitus oli snorkalta. Sää ei kuitenkaan suosinut meitä, joten suuntasimme White Sand Beachillä, joka oli yksi hienoimmista näkemistämme rannoista. Nautimme rannan erityisestä tunnelmasta, sillä ensi vuonna rantaa maisemoisi ainoastaan viiden tähden hotellit. Illalla kävimme messuilla ja huvipuistossa. Maailmanpyörään uskalduimme, vaikka mielessä pyöri, täyttäisikö pyörä Suomessa vaadittavia turvallisuusstandardeja.

Sunnuntaina pääsimme harjoittelemaan balilaista tanssia paikallisten kanssa. Taisimme näyttää enemmän puupökkylöiltä kuin balilaisilta tanssijoilta taitavien pikkulasten joukossa. Rankan harjoituksen jälkeen kävimme tapamassa perheen äitiä perinteisellä markkinapaikalla, jossa hänellä oli koju täynnä balilaisia leivonnaisia. Seuraavaksi suuntasimmekin jo kohti puutarha, jossa ”veden päällä käveleminen” oli mahdollista. Päivän ohjelmaan kuului myös vierailu entisen kuninkaan palatsissa ja puutarhassa.

Illalla villalle palattuamme meidän oli tarkoitus tehdä yksi välikokeistamme, joka oli määrä palauttaa maanantaina luennoitsijallemme. Kahden ja puolen tunnin skootterimatka vaatii kuitenkin veronsa, eikä tilannetta yhtään parantunut muutaman tunnin kestoinen sähkökatkos. Tehtävä sai jäädä aamuun...

Kommentteja 29.3.2010 9:19:17 Marika Hei mihin oot kadonnut? Ois kiva taas kuulla miten sulla menee! :)

Kommentoi

Aamupäivän projektina oli turismin ryhmätyön tekeminen, minkä saimmekin nopeasti pois alta suurella porukalla. Loppupäivän vietimmekin päivän kunnon länkkärityyliin. Ruoaksi maistui burritot ja Tiinan matka jatkui jättimäiseen Bali Galleria ostoskeskukseen merkkiliikkeineen. Siellä kävin ensimmäistä kertaa kunnon elokuvateatterissa täällä vierailulla olevan poikakaverini kanssa, ja tuntui melkein kuin olisi koto-Suomessa!

Maanantaina koulun jälkeen otimme suunnaksi Sanurin kaverimme piirtämän kartan avustuksella. Hyvin löytyi, ja siellä tunnelma oli aika erilainen muihin turistipaikkoihin verrattuna. Ranta oli siisti ja rauhallinen, liikenneruuhkat olivat jääneet jonnekin matkan varrelle ja elo vaikutti leppoisalta. Mietimme kuitenkin riittääkö siellä tekemistä pidemmäksi aikaa, jos kyllästyy biitsillä loikoiluun ja snorklailuun. Kotiintulomatkalla tuli sitten vähän mutkia matkaan. Sade tuli voimalla niskaan ja pysähdyimme pukemaan sadeviitat (ehdoton ostos!). Skootteri ei lähtenytkään enää normaalisti liikkeelle, sillä takarengas oli puhjennut. Saimme onneksi neuvoja lähimmälle korjaamolle, jossa kumi paikattiin. Olimme aivan suu auki, sillä hinnaksi tuli alle euro! Ja matka jatkui taas veden ja ravan välillä noustessa nilkkoihimme asti…

Kävimme keskiviikkona katsastamassa opaskirjoissa kehutun Kudeta ravintolan Seminyakissa. Se olikin aivan täynnä lomalaisia, mutta vilkaisu ruokalistaan muutti hieman illallissuunnitelmiamme. Auringonlasku näkyi kyllä upeasti rannalla sijaitsevasta kohtaamispaikasta. Hinnat kuitenkin tippuivat kiitettävästi, kun ajoi hieman kauemmas biitsistä.

Tiinalla ja Antilla oli viikonloppuna tiedossa reissu Balin ulkopuolelle, Lembonganin saarelle. Matka starttasi torstaina Sanurista vain vähän auringonnousun jälkeen, kun kahlasimme veneeseemme. Tällä menopelillä matka kesti puolitoista tuntia, mutta maksamalla jonkin verran enempi perille pääsee yli puolet nopeampaa. Majapaikka löytyi helposti, kun rannalla lauttaa odottanut mies johdatti meidät edulliseen hotelliinsa. Ihastuimme paikan rauhallisuuteen ja luonnonläheiseen tunnelmaan. Suurin tulonlähde on merilevä, ja massoja oli kuivumassa joka puolella. Hajulta ei voinut välttyä missään… Päätie oli hyvin pieni, autolla siinä ei olisi mahtunut kunnolla ajamaankaan. Kanoja vilisteli joka puolella ja paikalliset tervehtivät iloisesti vastaan tullessaan. Tällainen kuulemma Balikin oli ennen turistimassoja. Osallistuimme ex tempore snorklausretkelle, koska siihen tarvittiin pari lisähenkilöä. Pikku paatti vei meidät lähelle viereistä Penida saarta, ja hyppäsimme maskeinemme kirkkaaseen veteen. Näkymät olivat upeat, sillä kaloja ja koralleja löytyi kaikista väreistä Kuljimme leppoisasti merivirtauksen mukana rantaa pitkin veneen seuratessa perässä. Välillä matkasimme veneellä uuteen paikkaan ja sitten vain ihastelemaan lisää vedenalaista maailmaa. Täytyy sanoa, että tästä retkestä sai paljon enemmän irti kuin aikaisemmin Nusa Dualla, ja hinnat olivat myös opiskelijaystävällisemmät. Suosittelen! Illalla rantaravintolat alkoivat hiljentyä melko aikaisin, ja uni tuli näillekin matkalaisille pian yhdeksän jälkeen. Täydellinen rentoutumispaikka!

Perjantain otimme kuntoilun kannalta, kun vuokrasimme pyörät mäkisestä maastosta huolimatta. Hiki kyllä virtasi! Pääsimme saaren toiselle puolelle vajaassa tunnissa. Pienen pienen tien päästä löytyi nimensä veroinen Dream Beach, vain 100 metriä leveä valkoinen hiekkaranta isoine aaltoineen. Ei muuta kuin aurinkoa ottamaan ja välillä aaltoihin virkistäytymään. Kiersimme saaren muutkin biitsit läpi, mutta Sunset Beach ja Mushroom Bay eivät mielestämme yltäneet aivan ensimmäisen löytömme tasolle. Auringonlaskun katselu on täällä oma numeronsa, sillä oranssiksi värjäytyvä meri ja kymmenien kalastusveneiden silhuetit ovat kuin postikortista. Pimeän laskeuduttua istuimme iltaa muiden vaihtareiden kanssa, joihin olimme törmänneet aikaisemmin päivällä. Lomailu oli nähtävästi ottanut taas voimille, kun yhdeksän aikaan emme onnistuneet enää pidättelemään haukotuksiamme.

Lauantaina aamu alkoi verkkaisesti isolla aamiaisella ja lueskelulla. Valitsimme lihakset kipeinä skootterin kulkupeliksemme, ja kiertelimme saaren sisäosaa. Se oli kuitenkin melko nopeasti nähty, ja suuntasimme jälleen Dream Beachille lekottelemaan. Illallinen maistui auringon laskiessa ja viimeisiä valokuvia näpsiessä. Joko ruoassa oli kuitenkin ollut jotain vikaa tai matkaan oli tarttunut jokin muu bakteeri, sillä yöllä Tiina heräsi pahoinvointiin. Aamulla matka takaisin mantereelle ei ollut kovin miellyttävä ja takaisin kotona olo oli melko heikko. Onneksi oli Antti-hoitaja tuomassa ionisoitua vettä ja mittaamassa kuumetta! Osan mielestä saari oli hieman liian rauhallinen, mutta meidän mielestämme reissu oli oiva pakomatka kaikenlaisesta hälinästä ja maalliset murheet jäivät jonnekin kauas taakse.

Kommentoi

Alkuviikosta meillä ei ollut vielä aavistustakaan missä asuisimme seuraavan kuukauden. Torstaina meillä olisi check-out nykyisestä villastamme, joten viikko menikin uutta kotia etsiessä. Ilmeisesti olimme tottuneet liian hyvälle, sillä kiertelemistämme villoista löytyi aina jokin puute tai vika: liian pieni, liian kallis, ei uima-allasta, liian kolkko tai pimeä, ei aamiasta, liian kaukana kaikesta, ei tarpeeksi kotoisa..

Paikalliset ihmisetkin yrittivät auttaa ja jopa saksalaisten paikallinen välittäjä otti meihin omatoimisesti yhteyttä. Siitä huolimatta olimme torstaina kello 11.59 yhä ilman asuntoa. Tasan kahdeltatoista luovuimme ja hyvästelimme jo tutuiksi muodostuneet kodinhoitajamme ja ensimmäisen Bali-kotimme. Siirryimme pihalle valtavan tavarakasan seuraksi. Mitäköhän seuraavaksi?

Asioilla on tapana järjestyä ja niin myös tällä kertaa huolimatta siitä, että vastoinkäymisiä tuntui välillä tulevan toinen toisensa perään. Hyvällä huumorintajulla ja yhteishengellä niistä kuitenkin selvittiin. Nyt lauantaiaamuna herätessäni voin olla tyytyväinen, ettemme ottaneet heti ensimmäistä vastaan tulevaa villaa. Sänkymme eteen avautuu hulppeat näkymät riisipelloille, ja villa on valtavan kokoinen useine rakennuksineen. Sen voi todeta tepastellessa meidän omasta ”siivestä” yhteisiin tiloihimme. Matka sinne vie nimittäin tovin. Ainoastaan aamupala puuttuu. Joudumme myös totuttelemaan eläkeikäiseen omistajapariskuntaan, joka asuu kansamme: kiinalainen nainen ja saksalainen mies.

Pienenä vinkkinä niille, jotka etsivät villaa välittäjien kanssa, että kanattaa olla kärsivällinen ja kysyä mm. asunnon varustus tarkoin etukäteen. Hinnasta kannattaa tinkiä ja tehdä omia tarjouksia. Tosin välillä oli jopa vaikea pysyä hinnoissa perässä, niin useasti ne ehtivät nousta ja sitten taas laskea.”Väärinkäsityksen” vuoksi meillä meni sukset ristiin erään välittäjän kanssa, eikä taideta enää olla hänen kanssaan tekemisissä.

Pääasia, että ahkera villan etsintä kuitenkin palkittiin ja uusi koti löytyi tälle kirjavalle porukalle. Uutta villaamme piti tietenkin juhlistaa pienimuotoisesti jo heti samana päivänä. Omistajatkaan eivät olleet vielä kotiutuneet, joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja testailimme vuoron perään talon mukavuutta edistäviä laitteita kuten hierontatuolia. Loppuviikko kuluikin sitten uusiin huudeihin tutustuessa.

Kommentteja 22.2.2010 11:45:28 mirkka Kiva että asunto sit lopulta kuitenki löyty!

Kommentoi

Koulun jälkeen mieli halaji uusia vaatteita, niinpä shoppailimme hetken halvoissa pikku liikkeissä. Illalla päätimme lähteä porukalla testaamaan keilaustaitoja Kutalle, ja siinä sitä löytyykin parantamisen varaa! Tinkaaminen oli myös keilauskenkien hinnoissa mahdollista. Yöllä trooppinen myrsky näytti voimansa, sillä ikkunat tärisivät ja salamat valaisivat koko huoneen. Pikkuisen pelotti, pakko myöntää…

Aiemmin ostamillemme balilaisille perinneasuille tuli käyttöä keskiviikon workshopissa, kun meidät opetettiin pukemaan ne oikeaoppisesti päälle. Tyttöjen asu koostuu neljästä osasta: juhlapaita, saronki, kiristysvyö ja lannehuivi. Kädet sydämen päällä poseeraten pääsimme koko ryhmän kanssa koulun valokuva-arkistoihin.

Loppuviikosta oli kämppiksemme synttärit, ei muuta kuin leipomaan ja puhaltelemaan ilmapalloja! Matka jatkui yöelämän sydämeen Kutalle.

Paikalliset tuutorimme olivat taas kehitelleet meille tekemistä ja halusivat viikonloppuna viedä meidät kuumille lähteille. Reitin varrella näimme monenlaisia pikku kyliä ja pääsimme myös kaverimme isovanhempien kotiin levähtämään hetkeksi. Kuumat altaat olivat pienen mutkaisen kävelypolun päässä, eikä siellä paljoa muita ihmisiä näkynyt. Vedellä on kuulemma monenlaisia terveysvaikutteita, ja iho tuntuikin mukavan pehmeältä kylpemisen jälkeen. Sieltä löytyi myös pikku altaita, joiden vesi oli niin rikkipitoista, että siellä sai viettää korkeintaan puoli tuntia. Olo oli yhtä rentoutunut kuin saunomisen jälkeen! Kotimatkalla pysähdyimme syömään ravintolaan, josta avautui aivan mahtavat näkymät riisipelloille. Suomessa vastaavassa paikassa hinnat olisivat olleet pilvissä, mutta täällä maksoimme reilut pari euroa.

Kiitokseksi lauantaista kokkailimme meidän kämpillä uusille kavereillemme suomalaista ruokaa. Pottumuusi ja jauhelihakastike maistuivat tasapuolisesti kaikille kansalaisuuteen katsomatta. Kyllä oli mukavaa vaihtelua ainaiseen riisiin! Illan kruunasi vielä "muutama" pellillinen pannukakkuja, jonka jälkeen pääsikin vatsat täynnä nukkumaan.

Kommentoi

Tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen oli taas aika palata arkeen. Tulevan viikon ohjelmassa luvassa oli muun muassa balilaisen temppeliasun hankinta, excursio aiheenaan ”Balinese Compound: Home and temple visit”, koskenlaskua kaikille halukkaille sekä muuta vapaavalintaista itsejärjestettyä ohjelmaa.

Tiistaiaamuna herätessämme sateen ropina muistutteli meitä sadekaudesta, jonka ehdimmekin melkein jo unohtaa sään suosiessa meitä koko edellisen viikon. Liekö johtui sateesta vai väsymyksestä, mutta myöhästyimme lopulta päivän ensimmäiseltä luennoltamme. Opettajamme otti meidät kuitenkin vastaan hymyillen. Täällä myöhästyminen ilmeisesti annetaan anteeksi sateen yllättäessä.

Koulun jälkeen tuutoreidemme opastamina suunnistimme kohti perinteistä markkinapaikkaa, josta meidän oli määrä hankkia temppeliasut bahasan kielen tinkismistaitojamme hyväksi käyttäen. Markkinoilta tarttui jokaisen opiskelijan mukaan asukokonaisuus useissa eri väreissä keskimäärin hintaan 100 000 rupiaa eli noin 8 euroa. Asuja käyttäisimme ainakin seuraavan viikon workshopissa sekä päättäjäisissämme sitten joskus kaukana ja hämärässä tulevaisuudessa...

Torstain excursiota odotimme mielenkiinnolla. Meillä olisi ainutlaatuinen mahdollisuus päästä vierailemaan luennoitsijamme balilaiseen kotiin sekä temppeliin. Saavuttuamme muurien ympäröimään pihaan, meitä vastassa oli usempi rakennus mukaan lukien perhetemppeli uhrilahjoineen ja rukouspaikkoineen. Kokemus oli vaikuttava, ja harva meistä tuskin tiesi, että jokaisessa balilaisessa kodissa on oma temppeli! Illalla istuskelimme iltaa muiden opiskelijoiden kanssa ja myöhemmin tiedossa oli ilmaisia tapaksia mansikkadaiquirien kera.

Perjantaiaamuna rohkein villalaisistamme suuntasi reippaana kohti koskenlaskua, osa valmistautui aaltojen vietäväksi ja me puolestamme hyppäsimme skoottereidemme selkään päämääränämme Tanah Lot rantoineen ja vehreine maisemineen. Perille päästyämme eteemme avartui merimaiseman lisäksi veden ympäröimä temppeli. Aaltojen koko ajan kasvaessa, innokkaat turistit yrittivät turhaan pysyä kuivina kahlatessaan kohti temppeliä. Lopulta mekin päätimme ottaa haasteen vastaan, mutta kovista yrityksistä huolimatta rantauduimme lopulta vaatteet läpimärkinä. Illan kohokohta oli balilainen tanssiesitys, johon myös me pääsimme kirjaimellisesti ottamaan osaa. Hetkeä myöhemmin Kristiina ja pari muuta opiskelijaa löysivät nimittäin itsensä tanssimasta balilaiseen tyyliin suuren yleisön edestä. Tunnelma oli hilpeä, vaikka koreografiassa olisi vielä parantamisen varaa ainakin meillä suomalaisilla :D

Lauantaipäivä vierähti Double Six Beachillä sopivia surffiaaltoja odotellessa. Alottelijoiden makuun juuri sopivia ei missään vaiheessa kuitenkaan tullut, joten tyydyimme paistattelemaan päivää rannalla aurinkotuoleissamme. Sunnuntaina olimme taas virtaa täynnä ja valmiina huristelemaan kohti Balin eteläosaa Uluwatua paikallisten ystäviemme toimiessa jälleen matkanjohtajina. Päivän ohjelma noudattaisi samaa kaavaa kuin perjantain. Tällä kertaa temppeliä ei kuitenkaan ympäröinyt vesi, vaan haastetta paikan tavoittamiseen loivat turistien tavaroita rosvoavat apinat. Nämä viisat pikku otukset veivät seurueestamme muun muassa silmälasit ja lippalakin. Lasit saatiin onneksi ehjinä takaisin, mutta lakin kohtalo taisi olla huonompi.

Kiitokset viikonlopun mieleenpainuvista seikkailusta kuuluvat jälleen paikallisille ystävillemme, jotka jo innokkaina suunnittelevat seuraavaa kohdetta. Mitäköhän seuraava reissu tuo tullessaan? Sitä mielenkiinnolla odotellessa..

Kommentteja 9.2.2010 19:22:54 mikael no niinpä! mielenkiinnolla odotellessa! ois kiva kuulla! :))

Kommentoi

Torstaina pääsimme vihdoin kokeilemaan Balin suosituinta vesiurheilua, surffausta. Suuntasimme Double Six Beachille, mistä laudat irtosivat vain parilla eurolla tunnin ajaksi. Paikka ei ole niin ruuhkainen kuin vaikkapa Kuta, joten aloittelijat saivat rauhassa möhläillä. :) Miten hieno onkaan se onnistumisen tunne, kun pääsee aallon mukaan ja vieläpä pysyy pystyssä. Tästä tulee kyllä vakiharrastus!

Seuraavana lomapäivänä vuokrattiin porukalla kaksi autoa kuljettajilla, jotka toimivat samalla matkaoppaina. Suuntana oli Balin eteläkärjessä sijaitseva Nusa Dua. Noustiin veneen kyytiin metsästämään hyviä snorklailuvesiä, ja pian hypättiinkin veteen räpylöiden ja maskien kanssa. Pinnan alla avautui oma maailmansa, koralleja ja paljon värikkäitä kaloja. Valitettavasti sekaan mahtui myös jonkin verran muovipusseja ja muita roskia, koska jätteenkierrätys on täällä vielä melko heikkoa. Matka jatkui Turtle Islandille, mistä löytyi monenlaisia eksoottisia eläimiä kilpikonnista ja liskoista apinoihin ja lepakoihin. Niitä sai myös ottaa syliin valokuvattavaksi, mutta nämä pelkurit eivät uskaltaneet. Kävi kyllä vähän sääliksi eläinten heikot olot…

Lounaan jälkeen suuntana oli Ubud ja Monkey Forest. Se olikin jännä paikka, sillä melkein heti autoista noustuamme pari apinaa hyökkäsi salamannopeasti kämppiksemme Jannin kimppuun ja nappasi leivän kädestä parempiin suihin. Näitä veijareita sai todellakin varoa! Muita saaliita olivat vesipullo ja myös aurinkorasva lähti Tiinan taskusta liikkeelle. Ympäristö oli ihanan viidakkomainen ja tarpeeksi kaukaa katsottuna apinat oikein söpöjä.

Paikalliset oppilaat ovat innokkaita näyttämään ympäristöä, ja he pyysivätkin meitä mukaansa retkelle perinteisille balilaisille markkinoille ja riisipelloille. Matka taittui skoottereilla, kuinkas muutenkaan. Markkinat olivat myös Ubudissa, joten pääsimme tutustumaan paikkaan vähän paremmin. Oli mukava kun oli tinkaamisapuna bahasan kieltä taitavia, niin hinnoista lähti enemmän pois. Riisipelloille emme olisi itse mitenkään osanneet suunnistaa. Hikisen taivalluksen päässä odottavat näkymät olivat todella vaivan arvoiset, sillä silmä lepäsi kumpuilevilla niityillä ja vehreillä palmuilla.

Pääsimme myös vähän vapaalle, sillä luokkakaverimme synttäreitä vietettiin pool partyjen merkeissä. Puitteet olivat ehkä hitusen hienommat kuin perinteisissä suomalaisissa kotibileissä! Sunnuntaina saikin hyvällä omalla tunnolla vain keräillä voimia tulevia koitoksia varten.

Kommentteja 21.2.2010 9:18:11 Tiina ja Kristiina Hei! Koulussa luennoilla olemme pääosin suomalaisten kesken, paitsi bahasa Indonesian tunneilla mukana on myös paikallisia tuutoreita. Pian tänne pitäisi tulla isompia vaihtqriporukoita myös muista maista toisen ohjelman kautta. Monet vatn täällä vuokranneet ihan luksustasoisia villoja 250 euron molemmin puolin, kun kerrankin sellaiseen on mahdollisuus. Jotkut taas valitsivat säästölinjan ja maksavat huoneestaan vain noin 100 e kuussa. Suurin osa tuli tänne 2-4 hengen porukoissa, ja muutama lähti yksin reissuun. Kämpän saattaa jakaa esimerkiksi 8 henkeä, joten siinä porukat sitten vähän sekoittuvat. Toivottavasti vastauksista on hyötyä. :) 3.2.2010 10:41:01 Kaisla Hauska lukea teijän juttuja. Olisi kiva kuulla lisää koulusta, ootteko siellä täysin vaihtareiden kanssa ja ei kai kaikki tuu Suomesta? Mitenkäs tuo asuminen, millasia paikkoja ihmiset on vuokrannu ja mihin hintaan? ONko kaikki reissussa vanhojen tuttujen kanssa ja ettii sitte yhessä kämpän? Innolla ootan jo teijän kirjotuksia! 3.2.2010 10:19:47 Kaisla Hauska lukea teijän juttuja. Olisi kiva kuulla lisää koulusta, ootteko siellä täysin vaihtareiden kanssa ja ei kai kaikki tuu Suomesta? Mitenkäs tuo asuminen, millasia paikkoja ihmiset on vuokrannu ja mihin hintaan? ONko kaikki reissussa vanhojen tuttujen kanssa ja ettii sitte yhessä kämpän? Innolla ootan jo teijän kirjotuksia! 3.2.2010 8:20:25 Kaisla Hauska lukea teijän juttuja. Olisi kiva kuulla lisää koulusta, ootteko siellä täysin vaihtareiden kanssa ja ei kai kaikki tuu Suomesta? Mitenkäs tuo asuminen, millasia paikkoja ihmiset on vuokrannu ja mihin hintaan? ONko kaikki reissussa vanhojen tuttujen kanssa ja ettii sitte yhessä kämpän? Innolla ootan jo teijän kirjotuksia! 2.2.2010 10:20:28 Jenny-Maria Onpa sulla ollu kivan olonen päivä!!

Kommentoi

Lauantaiaamuna tiedossa oli muutto unelmien villaamme, jonka hankimme paikallisen välittäjän kautta. Kuulopuheet omista palvelijoista, vartijoista, uima-altaasta sekä joka-aamuisesta aamupalasta osottautui todellakin todeksi. Tästä kaikesta lystistä makaisimme kuukaudessa saman verran kuin Suomessa opiskelijoille suunnattusta soluasunnosta.

Viikonlopun tapahtumiin mahtui myös hieman toisenlaisia uutisia, sillä Tiinan laukku lähti skootterilla liikkuvan varkaan mukaan keskellä kirkasta päivää. Sitä seurasi reissu poliisiasemalle, jossa vierähtikin kaiken odottelun jälkeen tovi. Onneksi rikosilmoituksesta ei kuitenkaan tällä kertaa veloitettu, kiitos mukana olleelle paikalliselle kodinhoitajallemme. Etenkin iltaisin tämäntapaisia varkauksia tapahtuu, eli kannattaa olla tarkkana miten laukkuansa kantaa!

Maanantaiaamuna kodinhoitajamme tilasi meille taksin yliopistolle, kun taas osa vaihtareista uskaltautui jo ruuhkaisen liikenteen sekaan vuokraamillaan skoottereillaan. Päivä alkoi bahasan kielen luennolla ja mukaan tarttui jo tässä vaiheessa useampi sana. Huomasimme paikallisen kielen opiskelun hyvin antoisaksi, sillä jo ensimmäisen päivän luennon perusteella voisimme selvitä päivittäisistä tilanteista kuten tinkaamisesta. Päätimmekin heti tiistaina harjoitella koulun päätyttyä tinkaamistaitojamme bahasaksi neuvotellessamme taksin hinnasta paikallisten taksikuskien kanssa. Tunnelma oli hilpeä ja hymy herkässä kummallakin neuvotteluosapuolella.

Ensimmäisellä viikolla luentoja oli myös aiheista International Tourism Management, The Indonesian History, Ethnology, Culture and Customs, Economy and Business of South East Asia sekä Business Law and Legal Tradition on Trade and Investment. Luennot kruunasi keskiviikkona järjestetty workshop, jossa saimme askarrella muistoiksi itsellemme koristeet balilaiseen tyyliin. Seuraavaksi luvassa oli ansaittu neljän päivän viikonloppu, eikä tekeminen varmasti loppuisi kesken!

Kommentoi

* Kommenttisi tarkistetaan ennen julkaisua
* Lisäämällä sähköpostiosoitteesi tulet saamaan meiliä kun blogia päivitetään ja voit siten helposti seurata blogin tapahtumia.

Alias
Sähköpostiosoite:
Kommetti:

Sunnuntaina Bali näyttäytyi upeana lentokoneen ikkunasta. Olimme ostaneet 60 vuorokauden social viisumit jo Suomesta käsin, joten meidän ei tarvinnut jonottaa visa on arrival -tiskille, josta saa 30 vuorokauden viisumeita. Ennakkovaroitukset mielessä pidimme tiukasti kiinni matkalaukuistamme, sillä "ystävälliset" laukunkantajat kärkkyivät niitä palkkion toivossa. Matka kentältä hotellille Kutalle sujui ihmetellessä, onko täällä ollenkaan liikennesääntöjä, sen verran kaoottiselta skoottereiden ja autojen huristelut näyttivät. Kadut olivat täynnä kojuja, jossa voi harjoitella tinkaamistaitojaan melko aggressiivisten myyjien kanssa. Vilinää täältä ei ainakaan puutu!

Huomasimme, että alle kympillä voi saada jo oikein mukavan hotellin uima-altaalla ja omalla pikku terassilla rannan tuntumasta. Koti-ikävä ei päässyt iskemään, sillä suomea kuului kaduilla ja hotellin puutarhassa…

Sadekauden huomaa yksittäisistä sadekuuroista, jotka yleensä loppuvat melko lyhyeen. Siinä ajassa ehtii kuitenkin jo kastua, sen verran voimalla vesi tulee niskaan! Nopeasti aurinko kuitenkin näyttäytyy ja porottaa taas pilvettömältä taivaalta. Aurinko osoittautui petolliseksi ja lukuisista varoituksista huolimatta onnistuimme polttamaan ihomme pahasti vahvoista aurinkovoiteista (suojakerroin 50) huolimatta. Kantapään kautta saimme todeta, että keskipäivän aurinkoa tulee siis todellakin välttää.

Olemme selvittäneet paljon asioita etukäteen mm. Lonely Planetista ja kyselemällä asioista edellisiltä vaihto-opiskelijoilta. Täysin ongelmitta emme kuitenkaan ole selvinneet, mutta sehän kuuluu tietenkin asiaan. Ensimmäisenä orientaatiopäivänä lähdimme hyvissä ajoin hotelliltamme liikkeelle. Otimme taksin, sillä skootterilla ajaminen vaatii aluksi hieman totuttelua vasemman puoleiseen liikenteeseen. Taksikuskin erehdyksestä päädyimme kuitenkin väärälle, lähes autiolle kampukselle, mutta ystävällisten paikallisten ansiosta olimme vihdoin oikeassa paikassa tuntia myöhemmin. Tilaisuudessa tapasimme muut AE:n vaihtarit, joiden kanssa tulemme opiskelemaan tulevan kevään. Kaksipäiväisessä orientaatiossa saimme kuulla näppärän infopaketin tulevista kursseistamme, mielenkiintoisista ekskursioista, workshopeista, trooppisista sairauksista ja muista mahdollisista vaaratilanteista sekä hyviä vinkkejä tulevaa opiskelua varten, kuten pukeutumissäännöistä kampuksella.

Perjantain tervetuliais illanistujaisia odotellessa...

Kommentoi

Tehokkaiden tunnin yöunien jälkeen matkamme maapallon toiselle puolelle alkoi innokkaissa tunnelmissa. Alussa oli hieman mutkia matkassa, kun koneemme joutui teknisen vian vuoksi palaamaan takaisin Helsinkiin. Kukapa olisi uskonut, että nämä tytöt palaisivat niin nopeasti! Myöhästyimme loppujen lopuksi jatkolennoiltamme ja lentoreittiimme tuli muutoksia, mikä ei tietenkään ilahduttanut. Odotusaika sujui kuitenkin leppoisasti, eikä ollut ollenkaan hassumpaa päästä lounastamaan Hong Kongin lounge-tiloihin. Lopulta pääsimme jatkamaan Kuala Lumpuriin, missä viettäisimme neljä päivää ennen Balille asettumista.

Kuala Lumpurissa vastassa oli kuumankostea ilmasto, ja toppatakit sai todellakin heittää roskiin! Ensimmäisen yön vietimme melko keskustassa sijaitsevassa hostellissa. Huoneemme oven sai kuitenkin kiinni vain pienellä vaivaisella munalukolla, joten seuraava aamuna tiedossa oli majapaikan vaihto. Päivät kuluivat kierrellen nähtävyyksiä, kuten elokuvista tuttu Petronas Twin Towers, China Town iltamarkkinoineen, Little India moskeijoineen, KL Tower upeine maisemineen sekä Bukit Bintang ostoskeskuksineen. Jos uskaltautuu paikallisten katukeittiöön, maittavan aterian voi saada muutamalla kymmenellä sentillä. Shoppailumahdollisuudet lämmittivät mieltämme, mutta lentokoneen painorajoitukset mielessä jouduimme tyytymään ainoastaan ihasteluun.

Viettämämme aika suurkaupungin vilinässä oli juuri sopivan pituinen. Seuraavaksi suuntaisimmekin pääkohteeseemme Balille.

Kommentoi