Blogi, Boleh tawar?

Viimeinen viikko Balilla loppukokeineen. Kuusitoista viikkoa vaihto-aikaa takana, joka tuntui lähinnä kahdelta kuukaudelta. Haikea olo vain kasvoi mitä lähemmäs lähtöpäivämme läheni. Viimeinen viikko kului nautiskellen ja vaihto-aikaa muistellen. Surffausta, hierontoja, viime hetken shoppailut sekä hyvästit vakio hengailupaikoillemme kuten Greenboxille, Skygardenilla ja tietenkin kaikille niille ihanille ihmisille, joihin vaihtomme aikana pääsimme tutustumaan. Torstaina oli loppuseremonian aika, jossa saimme todistukset. Illalla tiedossa oli jäähyväisbileet yhdessä Legian Streetin baareista ilmaisten mojitojen ja pienen purtavan kera. Olipa sinne väsätty oikein flyerikin meidän jäähyväisbileitä varten.

Viimeisen illan vietimme vaihtarikaveriemme kanssa. Illastimme yhdessä, jonka jälkeen oli vielä loppupakkaukset. Lentomme oli määrä lähteä aamuyöstä, joten yöunille ei taaskaan jäänyt aikaa. Määränpäänämme oli Kuala Lumpur, jossa Tiinan ja Kristiinan tiet eroaisivat. Tämä tuntui hassulta ajatukselta, ja meistä tuskin kumpikaan tajusi sitä ennen kuin vasta lentokentällä. Olimmehan matkustaneet sentään neljä kuukautta yhdessä eikä tainnut olla montaa yötä etteikö oltaisi nukuttu vierekkäin saman katon alla.

Tähän saakka olimme keskittyneet hyvästelemään Balin ja nyt vuorossa olikin vielä yhdet haikeimmista hyvästeistä. Oli siinä lentokenttävirkailijalla ihmeteltävää, kun hyvästien jälkeen Kristiina yritti esittää asiaansa sopertaen kyynelten lomasta Tiinan kiiruhtaessa surumielisenä lennolleen kohti Phuketia..

Kiitos parhaasta matkaseurasta! Parin kuukauden päästä tapaisimme taas! :)

Vielä ei ollut kuitenkaan kotiinpaluun aika. Kuala Lumpurista eteenpäin Kristiinan tie jatkuisi kaverinsa kanssa Thaimaaseen josta edelleen Laosiin. Tiina puolestaan jatkaisi matkaansa poikakaverinsa Antin kanssa Thaimaan paratiisimaisille saarille ja sitä edelleen muihin Aasian maihin. Toivottavasti myös nämä seikkailut toisivat paljon jännittäviä ja ikimuistoisia kokemuksia tulleessaan!

Kommentoi

Uni olisi aamulla vielä maittanut, mutta halusimme ottaa kaikki irti viimeisestä reissupäivästämme ennen paluuta Balille. Tässä aussityylisessä hostellissa saimme itse paahtaa aamiaisleipämme ja paistaa munakkaamme, mikä tuntui kieltämättä hieman oudolta kun on tottunut vain istahtamaan valmiiseen pöytään. Saapa nähdä kuinka sitten Suomeen palatessa käy…

Ulkona oli harmaan sateista, joten ainoa järkevä vaihtoehto suojautua kastumiselta oli pysyä ostoskeskuksissa. Onneksi nähtävyyskierros oli tehty eilettäin auringon paistaessa. Matkustimme Little Indiasta ah niin siistillä ja modernilla metrolla Orchard Roadille, mikä on shoppailijan paratiisikatu tässä maassa. Kolusimme läpi edullisia liikkeitä, joiden hinnat olivat aika lailla Malesian tasoa, ja halusimme myös kurkistaa arvokkaisiin merkkiliikkeisiin. Lounas löytyi erään ostoskeskuksen valtavasta food courtista, jossa valinnanvaraa taisi olla hieman liikaakin.

Ilman kirkastuessa lähdimme katsastamaan Clarke Quaya ja kaunista joenrantaa - metrolla tietenkin. Singaporelaiset todella osaavat pitää ympäristöstään huolta ja panostaa silmäniloon. Indonesialaisilla olisi todella opittavaa tällä saralla. Käveleskelimme vain edestakaisin ja nautimme, ja välipalaksi maistui ihanan suomalaisesti kahvi ja pitkospulla.

Vaikka kuinka olimme vilkuilleet kelloa, meinasi taas tulla kiire ehtiä hostellille hakemaan kamppeet ennen lentokentälle lähtemistä. Onneksi sinne lähtee metroja muutaman minuutin välein ja matka kestää vajaa puoli tuntia. Lentokentällä tuhlasimme vielä viimeiset Singaporen dollarit keittoon ja sitten melkein juoksujalkaa check inniin ja hyvästit tälle maalle. Pakko päästä vielä joskus takaisin! Balilla taksissa oli taas tuttu ja turvallinen olo. Kyllä tästä paikasta on muodostunut melkeinpä koti huomaamatta.

Tiistaiaamuna oli kyllä niin rättipoikki-olo, mutta ei siinä auttanut kuin raahautua kouluun. Osaa koulukavereistamme emme olleet törmänneet reiluun kuukauteen muidenkin matkustellessa ympäri Aasiaa, joten oli tosi mukava nähdä taas. Saimme vinkkejä ensi viikon kokeisiin ja kävimme hakemassa poissaolomme ajalta kertyneitä monisteita. Yllättävän hyvin olimme onneksi kärryillä Bahasa Indonesiankin tunnille, vaikka opiskelut olivat jääneet vähän vähemmälle reissussa. Koulun jälkeen hurautimme taksilla Sastran luo hakemaan pulleat matkatavaramme ja otimme suunnaksi Kuta Beachin. Siellä pääsimme entisten kämppistemme naapuriin, sillä Sukabeach Inn -hotellista löytyi meillekin tilaa. Tätä hotellia voi suositella lämpimästi kaikille jotka haluavat hyvää halvalla. Ilta kuluikin kuulumisia vaihdellessa ja vanhoja katuja talsiessa.

Toiseksi viimeinen kouluviikkomme olikin jo keskiviikon jälkeen ohi, sillä torstain botanical garden - ekskursiomme oli peruttu. Niinpä meille jäi mukavasti aikaa parannella rusketusta rannalla, napata viimeisiä aaltoja surffilautojen kanssa ja ihan vain hengailla kavereiden kanssa.

Perjantaina vietimme suurinta opiskelijajuhlaa hieman perinteisestä poiketen. Seminyakissa kaverimme järkkäsivät villallaan allasbileet vapun kunniaksi. Baaritiski löytyi altaalta, suomimusiikki soi ja jopa Suomen lippu oli viritetty baaritiskin katolle. Kyllä kelpasi :) Tämän baarin sulkeuduttua matka jatkui tuttuun tapaan Kutalle Greenboxiin, Paddy'siin ja niin edelleen.

Itse vappupäivänä tarkotuksena oli lähteä vappupiknikille jollekin rannalle, mutta emmehän me sitten päässeetkään uima-allastamme edemmäs. Mikäs siinä toisaalta porukalla lekotellessa. Syömisen jälkeen aloimme pikku hiljaa valmistautua uuteen iltaan Seminyakin villassa, missä aika hujahti tällä kertaa korttipelien merkeissä.

Sunnuntaina oli pakko kohdata karu totuus. Koeviikko alkaisi seuraavana päivänä, eikä kokeisiin lukua ollut vielä aloitettukaan... Paniikkia vähensi onneksi tieto siitä, että Indonesian kielen tentti olisi 90 prosenttisesti sama kuin harjoituskoekin ja muissa aineissa opettajat eivät suuremmin välittäisi, vaikka omat muistiinpanot olisivat mukana. Opiskelun ohella ehti siis myös kierrellä vähän kauppoja ja rentoutua altaalla.

Kommentoi

Aamulla herättyämme siirryimme jokainen omaan katokseen uima-altaalle. Niissä rentouduimme loppupäivän pokkareidemme seurassa. Ympäristö ei olisi voinut olla enää paratiisimaisempi. Eteen avautui turkoosi merimaisema, ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Katoksiemme suojissa lämpötila oli kuitenkin juuri sopiva. Emme jättäneet paikkojamme edes ruokailun ajaksi. Päätimme tilata ruoat katoksiimme, jonka jälkeen uppouduimme uudelleen kirjojemme pariin. Illalla

seurasimme auringonlaskun rannalta samalla illastaen.

Tiistaina vuokrasimme skootterit, jotta näkisimme myös muuta osaa saaresta. Vespoilla ajelimme paljon kehutulle Long Beachille, josta matka jatkui saaren pohjoispäähän. Sieltä löytyikin se saaren todellinen paratiisi nimittäin kauppa ruotsalaisineen Malaco irtokarkkeineen :D Kartan avulla suunnistimme saaren itäosan viewpointille, joka ei tälläkään kertaa täyttänyt odotuksiamme. Lounas siellä kyllä maistui. Lähellä sijaitsevan luolan saavuttamisessa oli vähän liikaa rahastuksenmakua, joten jätimme sen välistä. Matkalla takaisin resorttiimme, poikkesimme pienille kylämarkkinoille. Siellä pääsimme maistelemaan meille

ennestään tuntemattomia herkkuja.

Aivan niin kuin kahtena edellisenäkin päivänä, lähdimme jo hyvissä ajoin nauttimaan aina yhtä ihanasta auringonlaskusta. Ilta vierähti siinä rupatellen taustalla auringon värjätessä taivaan upean väriseksi. Myöhemmin kävimme vielä katsastamassa Half Moon Partyt. Porukkaa oli juuri sopivasti, vaikka

saarella olikin jo merkkejä low seasonin alkamisesta.

Keskiviikkona tyttöjen ja Antin tiet erosivat. Antti suuntasi reippaana takaisin Phuketiin opiskelemaan, kun taas tyttöjen tie veisi seuraavaksi Malesiaan. Edessä oli pitkä päivä minibussin kyydissä. Matka alkoi aamulla klo 8 ja määränpäässä Penangin saarella olimme vasta kahtatoista tuntia myöhemmin. Thaimaan ja Malesian rajan ylitys sujui

melko nopeasti passintarkastuksineen ja laukkujen turvatarkistuksineen.

Päädyimme budjettiystävälliseen hostelliin, jossa yö maksoi hieman alle 3 euroa. Paikka omistajineen vaikutti hyvältä, joskin ehkä hieman oudolta. Hostellissa näytti viihtyvän myös oranssipukuisia munkkeja, joita

Kristiina taisikin säikähtää toden teolla yöllisellä vessareissullaan.

Torstaina tutustuimme Georgetowniin, joka on edustettuna UNESCO World Heritage City -listalla. Kiertelimme kaupunkia ilmaisbussilla, ja saimme huomata kaupungista välittyvän eurooppalaisen tunnelman. Loppuillasta kävimme leffassa sekä parissa ostoskeskuksessa. Illan kruunasi Batu Ferringhin

iltamarkkinat.

Torstain ja perjantain välinen yö venyi pitkäksi 20 kg postipakettia valmistellen. Taisi siinä vierähtää useampi tunti, ja aamulla naapuri ihmettelikin outoa yöllistä ääntä, joka kuului teippirullasta pakettia teipatessa. Malesiasta 20kg postipaketti meriteitse maksoi noin 32 euroa eli melkeinpä ilmaista touhua. Tosin Suomeen palattuamme saisimme odotella pakettia vielä tovin, sillä

postitus Malesiasta Suomeen kestäisi 2-3 kuukautta.

Viimeisenä aamuna Tiina jäi vielä tekemään viime hetken pakkauksia, kun Kristiina meni sillä välin nauttimaan aamupalaa viereiseen ravintolaan. Laskua pyytäessä ravintolanpitäjä ilmoitti, että Kristiinan nuudeliaamiainen oli jo maksettu. Kummastuttamaan jäi kuka oli tuo tuntemattomaksi jäänyt henkilö. Tiina puolestaan pääsi myöhemmin erään ravintolan takahuoneeseen valitsemaan aamupalansa, josta löytyi hyvin

mielenkiintoisen näköisiä herkkuja.

Viimeisen päivämme kulutimme kaupungissa ympäriinsä hengaillen. Päädyimme vahingossa tapahtumaan, jonka järjesti Georgetownin intialainen väestö. Meille tarjottiin herkullista intialaista ruokaa, saimme kokeilla intialaisen leivän valmistusta ja Tiina taisi päästä jopa paikalliseen lehteen. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kiinnostuneita meistä. Tapahtuma oli mukava päätös Malesiassa viettämällemme ajalle. Illalla nousimme yöbussiin, joka veisi meidät Singaporeen. Hinta yönkestävälle bussimatkalle tuli noin 14e. Bussissa meitä odottivat tavallista

leveämmät istuimet, joten hinta-laatusuhteessa ei ollut valittamista.

Ihastuimme Singaporeen heti ensisilmäyksellä. Asetuimme australialaisten ylläpitämään hostelliin Prince of Walesiin. Paikka sijaitsee Little Indianin kaupunginosassa, josta löytyy myös muita reppureissaajien suosimia hostelleja. Jaoimme dormin 24 muun reissaajan kanssa, ja hintaa petipaikalle tuli noin 10 euroa per henkilö. Paikka oli viihtyisä ja tunnettu myös livemusiikista. Koska aikamme Singaporessa oli rajallinen, päätimme heti ensimmäisenä päivänä tehdä kiertoajelun sightseeing -bussilla. Kiertelimme tunnetuimmat nähtävyydet kuten Marina Bayn alueen Merlion patsaineen, Botanic Gardenin, China Townin ja paljon muita nähtävyyksiä. Illalla nautimme japanilaisesta ilmaiskonsertissa Marina Bayn esplanadilla. Loppujen lopuksi ilta vierähti suunniteltua pitemmäksi, sillä kaupat näyttivät olevan auki vielä iltamyöhäisellä. Eihän me tietenkään voineet vastustella kiusausta ja juutuimmekin vielä ihastelemaan hetkeksi kauppojen tarjontaa :)

Kommentoi

Maanantaina pääsimme vihdoin hierontaan rentouttamaan jalat ja niskan, ja ensimmäistä kertaa Tiina ja Antti jopa torkahtivat hetkeksi. Miten rentouttavaa... Kasasimme myös tarvikkeita seuraavan päivän koitosta varten, ja menimme illalla hyvissä ajoin keräämään voimia osan villalaisista ottaessa varaslähdön jo nyt buddhalaisen uuden vuoden juhlintaan.

Tiistaina kenelläkään ei ollut mahdollisuuksia pysyä kuivana, sillä niin pikkulapset kuin vanhuksetkin olivat varustautuneet vesipyssyin tai -saavein paikallisen uuden vuoden Songkranin kunniaksi. Lähdimme jännittynein tunnelmin suunnistamaan villalta kohti pääbiitsiä Patongia, sillä emme oikein tienneet millainen meininki kaupungilla olisi. Pääsimme etenemään kahden eri lava-auton kyydillä, ja toisessa autossa oli kaksi isoa saavia täynnä vettä sotimista varten. Kuski taisi oikein nauttia kun me kastuimme, sillä vauhti hidastui taktisesti aina kun olimme ajamassa ampujaporukan ohitse. Kiljunta oli erityisen kovaa kun niskaan sai litrakaupalla jäävettä, sen jälkeen kädenlämpöiset vedet eivät tuntuneet juuri missään. Koskaan ei myös tiennyt, milloin ämpäristä sai pinkillä elintarvikevärillä värjättyä tai lemuavaa vettä päällensä, ja toisinaan kasvot saivat paksun kerroksen silmiä kirvelevää jauhetta. Hullua, ei voi muuta sanoa! Aluksi tuntui oudolta suunnata omat vesipyssyt kohti tuntemattomia ihmisiä, mutta äkkiä tunnelma tempaisi mukaansa ja siinä oli täysillä mukana.

Matka Patongille oli pitkä ja märkä, joten päätimme jäädä vähäksi aikaa kuivattelemaan ja lepäilemään aurinkotuoleille. Sinne kerääntyi enemmänkin Phuketin vaihtareita, ja aika vierähti leppoisasti auringonlaskuun asti naposteltavien ja juhlajuomien kera. Pimeän tultua oli aika lähteä sotimaan tie täpötäydelle Bangla Roadille. Tiukkana muodostelmana yritimme kostaa vastaantuleville tulittajille, mutta se oli sanalla sanoen mahdotonta veden suihkutessa ihan joka puolelta. :) Edes baareissa ei ollut täysin turvassa vesisuihkuilta, ja tämä lisättynä kovalla puhaltavaan ilmastontiin oli aika hyinen yhdistelmä. Loppuillan baarissa vesipyssyt kerättiin narikkaan, joten siellä pääsi keskittymään ainoastaan juhlimiseen. Olipa kyllä mahtavat juhlat!

Seuraavana päivänä saikin hyvällä omalla tunnolla ottaa rauhoittumisen kannalta. Altaalle vain lekoittelemaan! Illalla vuorossa oli aina niin tylsä kamojen pakkausoperaatio, sillä matka kohti etelää alkaisi seuraavana aamuna. Kiitos kovasti Kathun villalle hienosta majoituksesta!

Krabille matka kesti pari tuntia ja edullinen hotelli löytyi helposti. Emme olleet hirveästi ehtineet ottaa selvää paikasta, joten lähdimme vain käveleskelemään ympäriinsä jätskit kourassa. Pian vastaan tuli pitkä jono oranssikaapuisia munkkeja jostain valkoisesta rakennuksesta, johon kävimme tutustumassa myös hieman tarkemmin. Kun liikkuminen kuumassa auringonpaisteessa alkoi tuntua liika kuumalta, ei muuta kuin ostoskeskukseen viilentymään. Illalla otimme taksin näköalapaikalle, mutta valitettavasti äkkiä laskeutunut pimeys ja apinat karkottivat meidän kiipeämishalut huipulle. Takaisin kaupungilla pääsimme yömarkkinoiden vilinään.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätimme jatkaa seuraavaan kohteeseen Trangiin jo perjantaina. Meille jäi kuitenkin sopivasti aikaa hurauttaa Ao Nang -nimiselle rannalle, mikä oli aika lailla täynnä turisteja. Ostimme veneliput Raileyn niemelle, missä olikin niin postikorttimaiset maisemat. Palmuja, pieniä saaria ympäriinsä, turkoosi vesi... Meidän view pointin valloitus epäonnistui taas, sillä reitti ylös oli aivan liian haastava pikku läpsyissä ja laukut olalla. Onneksi vastarannalta löytyi kiva pikku ranta, jossa oli juuri kalliokiipeilykilpailut menossa. Siellä viihtyikin niin kauan kunnes nälkä alkoi kolkutella. Kyselimme matkan varrella veneenomistajilta milloin pääsee seuraavan kerran Krabi Towniin. Vastaus oli aina sama: sitten kun vene on täynnä. Ehdimme syödä, eikä vieläkään ollut ketään muita ilmoittautunut. Koetimme onneamme saapumisrannalta, ja sieltä pääsimme puolen tunnin odottelun jälkeen Ao Nangin kautta hostellille. Sieltä matka jatkui tuk tuk -kyydillä bussiasemalle ja matka kohti uutta kaupunkia alkoi. Illalla ehdimme katsastaa Trangin iltamarkkinat, jonka jälkeen uni aika hyvin jo maittoikin.

Krabin tavoin myös Trang oli melko pieni paikka, ja mietimme kovasti minkä ottaisimme päivän suunnitelmaksi. Pähkäilyn jälkeen otimme melko hinnakkaan autokyydityksen vesiputouksille. Vesi oli viilenraikasta ja oli hauska viettää aikaa veden kohistessa ympärilllä. Uskaltauduimme hyppäämäänkin kivenjärkäleeltä, toiset vähän tyylikkäämmin kuin toiset... Toinen vesiputous oli paljon vaatimattomampi ja hyvin suosittu lapsiperheiden kohde. Rankkasade esti harmi vain pääsyn Botanical Gardeniin. Tähän mennessä ylivoimaisesti halvimman hotellin omistaja neuvoi reitin lempiravintolansa, missä illallinen maittoi paikallisten keskellä. Olemme nähtävästi aivan hurahtaneet markkinoihin, sillä etsimme taas uudet night marketit missä hypistellä halpoja vaatteita ja maistella puoli-ilmaisia herkkuja.

Sunnuntaiaamuna herättiin ajoissa ja lähdettiin matkatoimistolle, josta olimme edeltävänä päivänä varanneet liput Koh Lanta -nimiselle saarelle. Aluksi matkattiin minibussilla muutama tunti (kyyti aika pomppivaa eikä tilaa ole kovin paljon) ja satamasta auto nousi lautan kyytiin. Olimme varanneet ensimmäistä kertaa reissun aikana majoituksen jo ennen paikan päälle saapumista, ja kyllä se aika hyvin vastasi kuvia. Parasta oli kuitenkin uima-allasalue ihan rannassa ja bungalow-tyyliset katokset, joissa sai makoilla ja lueskella merituulen vilvoitellessa mukavasti. Iltapäivä kuluikin hyvin leppoisissa merkeissä. Illan kohokohta oli upea auringonlasku, joka värjäsi taivaan oranssin, punaisen ja violetin sävyillä. Tunnelmaan sopi hyvin Antin sanoin "thaimaalainen perinneruoka", eli sangollinen vodka&limu sekoitusta. Hieman myöhemmin läheisen rantabaarin musiikki houkutteli meidät jatkamaan iltaa, ja jaksoimmekin tanssia hiekalla yömyöhään. Ei valittamista!

Kommentteja 15.7.2010 19:53:14 K&T Hei! Kiitos kommenteista! Kuvia emme ole valitetttavasti onnistuneet lataamaan tänne. Liekö se edes mahdollista :/ Täytynee ottaa selvää siitä. 22.6.2010 14:13:46 milla joo oon aivan samaa mieltä! kuvia!! :)) 22.6.2010 14:13:12 tuomas hei ihanalta kuulostaa elämä siellä! kiva blogi muutenkin mut oisko mitenkään mahd saada nähdä jotain kuvia?? Ois tosi kiva! 22.6.2010 14:12:38 tuomas hei ihanalta kuulostaa elämä siellä! kiva blogi muutenkin mut oisko mitenkään mahd saada nähdä jotain kuvia?? Ois tosi kiva!

Kommentoi

Maanantai sujui matkavalmisteluissa. Edellisellä viikolla olimme varanneet lennot Thaimaaseen. Viisumissamme alkoivat jälleen päivät uhkaavasti vähentyä, joten viisumin uusiminen ulkomailla oli hyvä syy ottaa koulusta hieman omaa lomaa. Thaimaasta matkamme jatkuisi maateitse Malesiaan ja sieltä edelleen Singaporeen.

Viimeinen päivä Balilla ennen reissua alkoi skootterin renkaan puhkeamisella. Ohikulkeva poika tarjoutui auttamaan ja lykkäsi skootterimme lähimmälle korjaamolle. Uusi kumi oli vaihdettu nopeasti, mutta luennoille ehtimisestä ei ollut toivoakaan. Onneksi mukana sattui olemaan salmiakkia vastalahjaksi avusta tälle ystävälliselle pojalle.

Ilalla oli tarkoitus noutaa valmiit laukut ja villakangastakki räätäliltä.Villakangastakki osottautui liian leveäksi, joten ei auttanut muu kuin odottaa vielä kaventamisessa vierähtävä tunti. Laukunvalmistaja oli ottanut oikeudet itselleen ja muuttanut muutamia Tiinan laukun yksityiskohtia. Laukusta pitikin vielä lyhentää kantohihnaa, mutta se oli nopeasti muokattu alkuperäiseen mittaan. Mallailtuamme luomuksia hetken, olimme erittäin tyytyväisiä lopputuloksiin. Hyvillä mielin suuntasimme viettämään viimeistä iltaa Denpasarin kotiimme.

Pakkailussa vierähti aikaa yllättävän paljon, ja laukut alkoivat uhkaavasti täyttyä vaatteista. Vaatemäärä oli vähintäänkin kaksinkertaistunut viimeisten kolmen viikon aikana, joten postitus oli ainut vaihtoehto. Iltamyöhäsellä saimme huonoja uutisia. Lupauksistaan huolimatta vuokraisäntämme pyysi vuokraa matkalukuistamme, jotka meidän oli tarkoitus jättää perheeseen matkan ajaksi. Vuokra oli kohtuuton, eikä isäntä suostunut joustamaan. Onneksi lähellä asuva paikallinen ystävämme riensi apuun jo epätoivoisella hetkellä. Helpottuneina kuskasimme laukkumme keskellä yötä hänen luokseen.

Suunnitelmiin tulleiden muutoksen vuoksi yöunille jäi ainoastaan tunti aikaa. Matkasta väsyneinä saavuimme Phukettiin, jossa Antti otti meidät vastaan hienossa villassa. Kylläpä villaelämä tuntui taas luksukselta! Loppupäivä meni muihin villalaisiin ja uusiin paikkoihin tutustuessa. Paikkallinen ruoka osottautui herkulliseksi ja oli myös mukavaa vaihtelua indonesialaiselle ruoalle.

Perjantaina tiedossa oli suomalaisten vaihto-opiskelijoiden tuparit, joita juhlittiin villan kattoterassilla. Näin hienoissa merkeissä emme vielä olleetkaan viettäneet allasbileitä. Katolla sijaitsevalta uima-altaalta oli mahtavat näkymät sekävuoristoon että merelle. Loppuillasta juhlaväelle piti tilata bussi, jota koko poppoo pääsisi jatkamaan yhdessä iltaa Patongin yöelämään.

Lauantaina ajelimme paratiisimaiselle rannalle auringonottoon, josta löytyi narskuvaa hiekkaa. Hetki kesti tajuta mistä tuo outo ääni kuului. Rannalta matkamme jatkui myöhemmin yömarkkinoille. Phuket townin -markkinat olivat käymisen arvoinen paikka. Hinnat olivat jo valmiiksi edulliset, eikä tinkaamiseen tarvinnut käyttää samalla tavalla aikaa kuin Balilla olimme tottuneet.

Sunnuntaina teimme roadtripin Phuketin länsiosaan. Matkalla poikkesimme ostoskeskukseen ja Karonissa sijaitsevalle näköalapaikalle. Jyrkkää vuoristoista tietä pitkin kurvailimme vuorenhuipulle, jossa komeileva Buddha-patsas oli valitettavasti korjausvaiheessa. Matka jatkui yömarkkinoille, sillä edellisenä iltana aika loppui kesken koko paikan kiertämiseen. Onhan ne yhdet suurimmista Thaimaan yömarkkinoista. Tällä kertaa keskityimme enemm-än myös ruokapuoleen, josta löytyi monenlaista herkkua. Jokaiseen makuun jotakin.

Kommentoi

Lautta lähti Lombokista aamupäivästä ja kyyti kesti viitisen tuntia. Päivä meni siis aika lailla matkustaessa. Pahoinvointi ei vieläkään hellittänyt Tiinalla, jonka tunnelmat olivat melko vaisut. Onneksi lautta oli siisti ja sisältä sai pientä korvausta vastaan istumapaikan. Balin päässä sai taas ajella muutaman tunnin, enne kuin pääsi vihdoin ja viimein omaan pikku huoneeseen lepäämään.

Tiistaina koulunpenkit taas kutsuivat. Iltapäivästä Kristiina kävi pitkästä aikaa vähän shoppauskierroksella, ja kävi samalla reissulla räätälillä. Hän oli nimittäin löytänyt lehdestä unelmiensa villakangastakin, jonka teettämiselle tulisi hintaa noin 40 euroa. Ei hullumpi hinta! Tiinalla meni edelleen lepäilyn merkeissä koko päivä.

Workshopin vuoro oli pitkästä aikaa keskiviikkona. Yläkerran salissa meitä odotti kolme perinneasuihin pukeutunutta miestä valmiina opettamaan meille traditionaalisia balilaisia lauluja. Tunnelma oli aika hilpeä, kun ryhmämme kortti parhaansa mukaan laulaa ohjeiden mukaisesti kolmiäänisesti. Kun soppaan vielä lisättiin muutamat tanssiliikkeet, ei naurunremakoilta voinut välttyä. Loppupäivä menikin aika hymyssä suin!

Viikonlopun alkamisen kunniaksi lähdimme Double Six beachille auringonottoon. Turistien määrä oli kyllä selvästi kasvanut alkuajoista, aurinkotuoleja oli vieri vieressä ja kovan kilpailun takia hinnat olivat jo valmiiksi alhaiset. Harmi vain allot olivat liian rikkonaisia surffailulle, joten haaveet liikunnasta sai jättää. Illalla kutsui pitkästä aikaa Sky Garden, missä tulikin vastaan suurin osa vaihtarikavereista. Tiina törmäsi myös vanhaan tuttuunsa, joka oli tullut lomailemaan Balille. Siinäpä olikin hyvä syy kiertää Legianin nähtävyydet.

Loppuviikko menikin aika lailla Kutalla ja biitsillä pyörien. Perjantain suurin saavutus oli hierontapaikan löytäminen, joka rentoutti taas kovasti. Ehdimme myös juuri sopivasti rannalle katsastamaan värikkään auringonlaskun jäätelöiden kera. Lauantaina oli vuorossa nahkalaukkujen  suunnittelu ja teettäminen, mihin upposikin aikaa yli pari tuntia. Ensin piti selailla monen monituisia kuvia lehdistä, sitten suuntaa-antavan mallin pohjalta piirtää oma versio ja päättää myös lopulliset mitat. Toisaalta oli hankala miettiä kaikki yksityiskohdat, mutta toisaalta oli hienoa saada juuri omannäköinen laukku. Lopputulosta sai vähän jännittää...  

Taisi olla ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen pääsiäinen ilman suklaamunia. Hindut eivät kyseistä juhlaa vietä, eikä se näkynyt mitenkään kaupoissa tai muualla. Sunnuntaina kuitenkin söimme hyvin hinnoista niin välittämättä, ja jälkkäriksi nautittiin donitsi jos toinenkin. Bagus!

Kommentteja 14.5.2010 10:53:25 Maria Tosi hyvä blogi! Ois tosi kiva jos jaksaisit laitella välillä myös jotain kuvia!! :)

Kommentoi

Tiistaina olo oli hieman haikea, koska olimme joutuneet sanomaan niin monet hyvästit uusille ystävillemme. Toivottavasti saamme vielä tilaisuuden tavata heidätuudelleen. Nyt oli kuitenkin keskityttävä arkeen, ja nauttia viimeisistä viikoista Balin saarella. Uudessa majapaikassamme jaoimme yhdessä siistin, mutta pienen huoneen. Kalustukseen kuului patjan ja minikokoisen pöydän lisäksi pöytätuuletin. Levitetyt matkalaukkumme ja pienen huoneen seinustaa ympäröivät vaatteläjät saivat sen kuitenkin tuntumaan kotoisalta.

Keskiviikkona aloimme päästä takaisin kiinni arkeen. Pakollisten askareiden jälkeen päätimme heittää aivot hetkeksi narikkaan. Hemmottelimme itseämme 4 euron jalkahieronnoilla, jonka päätteeksi päädyimme vielä elokuviin. Oli mukava olla taas takaisin Balilla!

Viikonloppuna tähtäimessä oli Lombokin saari, jonka kerrotaan olevan samanlainen kuin Bali ennen turistimassoja. Paikka on tunnettu hyvistä surffauspaikoista, kauniista luonnosta ja autioista rannoista. Huristelimme iltaa vasten skoottereilla satamaan, josta koko poppoon oli tarkoitus hypätä yölaivaan skoottereineen ja surffilautoineen. Reilun 4 euron lisämaksua vastaan saimme hytin, jonka jaoimme neljän hengen porukassa. Meidän lisäksi hytissä asusti torakka, joka ei antanut kaikille hytissä olijoille rauhaa. Siitä ja merenkäynnistä johtuen yö sujui levottomasti ja uni oli katkonaista.

Aamulla auringonnousun aikaan rantauduimme. Ympärillä avautui upeat vuoristoiset maisemat. Matkalla ohitimme markkinapaikan, jossa uniset kauppiaat valmistelivat jo myyntipaikkojaan. Ympäristöä maisemoivat valitettavasti osittain myös roskaläjät, joiden seassa paikalliset maleksivat lukuisten kanojen tepastellessa vapaana ympärinsä. Rakennukset näyttivät alkeellisilta, kun taas korkealle ilmaan kohoavat moskeijat minareetteineen olivat toinen toistaan upeampia ja uusia mahtavampia rakennettiin parhaillaan.

Määränpäänä oli Kuta Beach. Välttääkseen ruuhkaisimman ajan, kokeneimmat lähtivät joka aamu jo ennen auringonnousua etsimään aaltoja kauemmas rannan tuntumasta. Me vuokrasimme veneen, mutta tyydyimme ihastelemaan paratiisimaista luontoa veneestä.

Illat vietettiin porukalla hotellin viihtyisässä ravintolassa. Eräänä iltana paikalla pistäytyi mies, joka kertoi olevansa Kaliforniasta. Seuraavana päivänä vieraillimmekin jo hänen kodissaan hotelliamme vastapäätä. Uusi tuttavuutemme kertoi mielenkiintoisia asioista paikallisesta kulttuurista kodinhoitajien tarjoillessa sillä välin meille juotavaa. Suu taisi loksahtaa kaikilta auki, kun mies (60+) kertoi olevansa naimisissa 20-vuotiaan indonesialaisen tytön kanssa. Hämmästyneinä kuuntelimme tarinaa eteenpäin ja selvisikin, että edellisessä avioliitossa tyttö oli vasta 17-vuotias avioliittoa solmittaessa. Nuorempi siis kuin hänen oma tyttärensä Kaliforniassa.

Rauhoittaaksemme mieliämme, ostimme malarialääkkeet päivää ennen saarelle lähtöä. Apteekin henkilökunta vakuutteli kaikenlaista tietoa meille, mutta loppujen lopuksi henkilökunta ei tainnut tietää sen enempää kyseisestä lääkkeestä kuin mekään. Pillereitä oli tarkoitus syödä 6 kappaletta päivässä seitsemän päivän ajan, joka tuntui melko suurelta määrärältä. Parin päivän jälkeen Kristiinan epäilykset lääkkeestä heräsivät ja päättikin lopettaa niidensyömisen saman tien. Tiinalle alkoi tulla sivuoireita kuten pahoinvointia ja oksentelua kolmen ensimmäisen päivän jälkeen. Ei ollut vaikea päättää sen jälkeen lääkkeiden kohtalosta. Joka päivä ennen auringonlaskua aloitimme valmistelut malariahyttysiä vastaan. Myrkyillä ja pitkähihasilla vaaleilla vaatteilla koitimme pitää hyttyset loitolla. Lisäksi huoneessamme oli sänkyjen päälle laskettavat hyttysverkot. Niiden sisässä illalla nukkumaan mennessä tuli ihanprinsessamainen olo.

Saarella katosi ajantaju, ja päivät vierähtivät huomaamatta. Joka päivä päädyimme uudelle entistä upeammalle rannalle. Osa rannoista oli täysin autioita, joskus törmäsimme paikallisiin vedessä läträviin alastomiin pikkulapsiin, joiden vanhemmista ei näkynyt jälkeäkään. Toisinaan rannoille oli eksynyt myös muita turisteja. Rantojen hiekan väri vaihteli keltaisesta aivan lumen valkoiseen rannasta riippuen. Taustalla meri oli turkoosia ja taivas sininen. Edellisillä viikoilla olimme tottuneet hektiseen ja kiireiseen menoon, joten aluksi olo tuntui oudon levottomalta, kun kiire ei hätistellytkään meitä mihinkään. Viikonloppu saarella oli kuitenkin juuri sopivaa vastapainoa vilkkaalla Jaavan saarella vietetylle ajalle. Riippumatto ja mieluisa kirja kuuluvat tälläiselle matkalle ehdottomasti otettavien tavaroiden listaan :)

Kommentoi

Jakartan ostoskeskukset kutsuivat jälleen maanantaina. Kävelykilometrejä kertyi varmasti useampi! Paikasta toiseen liikkuminen onnistuu jo sujuvasti Transjakartan täyteen ahdetuilla busseilla. Koska tiistai on hindujen uusi vuosi Nyepi day, löytyi yöelämästä kiitettävästi menoa. Viidennessä kerroksessa sijaitsevalle X2 klubille sai heittää ykköset päälle ja nauttia tunnelmasta.

Islamilaisella Javalla uusi vuosi ei kuitenkaan vaikuttanut aukioloakoihin, joten ehdimme vielä täyttää laukkujamme Mangga Duan Pasar Pagin shoppausparatiisissa. Illalla olikin lähtö seuraavaan kohteeseen, Bandungiin. Junamatka sujui joutuisasti hyvin ilmastoidussa junassa. Perille päästyämme yritimme turhaan etsiä opaskirjamme suosittelemaa hotellia, sillä se oli remontissa. Sormi meinasi vähän mennä suuhun, kun illalla yhdentoista aikaan ei ollut vielä hajuakaan majoituspaikasta... Onnea oli kuitenkin matkassa, sillä pian ohitsemme ajanut auto pysähtyi ja paikallinen tyttö huuteli tarvitsemmeko apua. Selitimme tilanteen ja pian hän jo lupautuikin viemään meidät tietämäänsä hotelliin. Vaihdoimme yhteystiedot Tizan ja hänen seurassa olleen Andren kanssa, ja näin meillä oli tiedossa myös oppaat seuraavalle päivälle. Miten ystävällistä!

Sikeästi nukutun yön jälkeen lähdimme jo itseksemme käveleskelemään kohti keskustaa. Javan saaren Pariisiksikin kutsuttu kaupunki näytti siistiltä ja melko modernilta. Se on tunnettu myös taiteista ja erityisesti musiikista, ja uusilla tuttavuuksillamme oli myös useampia bändejä. Yksi niistä on tulossa ensi talvena Euroopan kiertueelle ja jopa Suomeen asti! Täytynee mennä Helsinkiin fanittamaan. :) Bandung on täynnä eri liikkeiden outletteja ja iloksemme oppaamme veivät meidät yhteen suurimmista. Illalla kävimme myös porukalla syömässä, ja paikalliset osasivat suositella meille todella maukkaat ruuat. Tiza oli aiemmin kertonut asuvansa isossa talossa, jonne mahtuisi kyllä majoittautumaan. Otimme tämän avokätisen tarjouksen vastaan ja pääsimme mukavasti omaan huoneeseen.

Aamulla esittäydyimme koko perheelle, ja he toivotivat meidät kovasti tervetulleeksi ja olivat kuulemma tosi iloisia että tulimme kylään. Päivän aikana kävivät tutuksi Tizan ja Andren työpaikat, monta heidän kaveriaan, pari uutta outlettia ja ylipäätään näimme aika paljon kaupunkia. Aioimme jo jatkaa tänään matkaamme, mutta meidät ylipuhuttiin jäämään vielä yhdeksi yöksi.

Perjantaina vuorossa oli retki tulivuorelle. Tie sinne oli mutkainen ja pikkuhiljaa ylöspäin mentäessä lämpötila alkoi selvästi viilentyä. Tulivuoren reunalta näki kraateriin, mistä nousi paljon höyryä. Eipä ole ennen päässyt näin läheltä katsomaan! Kiertelimme raittiissa vuoristoilmassa melko kauan, kunnes kylmä sade pääsi yllättämään. Onneksi pikkukojusta ostettu Bandrek-tee lämmitti kurkkua ja mieltä. Näiden muutaman päivän aikana tutustui kyllä todella hyvin, joten oli aika haikeaa sanoa hyvästit ja hypätä illalla yöjunaan...

Aamuyöstä olimme perillä Yogyakartassa. Siellä meitä vastassa oli Bandungissa tapaamamme Rudi ja hänen kaverinsa, joiden kyydillä pääsimme kätevästi hotellille. Meidän piti kuitenkin odotella ulkopuolella pari tuntia aamukuuteen asti, niin ei tarvinnut maksaa siitä yöstä. Oli ihan mukava katsoa kun aurinko nousi ja kaupunki heräsi uuteen päivään. Uni kuitenkin maittoi useamman tunnin ajan, ennen kuin olimme valmiita lähtemään kaupunkikierrokselle.

Yogya oli mukavan leppoisa kaupunki, josta ehdimme nähdä porukalla ostoskeskuksia, kampusaluetta, puistoja ja maukkaita gudeg-ravintoloita. Gudeg on paikallinen perinneruoka, jonka pääraaka-aine on kookos. Nam! Maailman suurin buddhatemppeli Borobudur oli vain noin tunnin ajomatkan päässä, joten se oli ehdoton must see. Olimme lukeneet siitä aika paljon ja odotukset olivat korkealla, mutta loppujen lopuksi tämä yli tuhatvuotinen raunio ei ollut aivan niin suuri kuin olime kuvitelleet. Oli kuitenkin hieno tunne päästä vihdoin sinne, ja saimme kiitettävästi kuvia todisteeksi. Can I take a photo with you? oli päivän yleisimpiä kysymyksiä, joten poseerasimme aika monen aasialaisen turistinn kameralle... Suunnilleen saman matkan päässä oli hindujen kuuluisa temppeli Prambanan. Muutaman vuoden takaiset maanjäristykset ollivat jonkin verran vahingoittaneet torneja, eikä kaikkiin päässyt enää sisälle, mutta näkymät olivat kauniit.

Kaiken kaikkiaan lomamme venähti päivää suunniteltua pidemmäksi, koska nähtävää ja koettavaa oli niin paljon. Maanantaiaamuna emme vielä tienneet matkustaisimmeko bussilla 16 tuntia Balille vai ottaisimeko äkkilähdön lentokoneella. Kyselimme neuvoa eräältä vastaantulevalta pariskunnalta mistä löytäisimme lentotoimiston. Sellainen oli kuulemma heidän matkan varrella, joten pääsimme kyydillä ovelle asti. Hinnat olivat kuitenkin hieman nousseet netistä aiemmin löytämiimme lippuihin verrattuina, joten kallistuimme jo pitkän mutta edullisen bussimatkan puoleen. Tämä pariskunta oli sitä mieltä, että lentokone olisi parempi vaiihtoehto, ja tarjoutui maksamaan halvemman ja kalliimman lippuluokan erotuksen. Kieltäyidyimme epäuskoisina, miksi kukaan tuntematon haluaisi maksaa lipuistamme! Pariskunta ja virkailijat juttelivat jotain indonesiaksi, ja yhtäkkiä halvemmille lennoille olikin tilaa. Olimme melko varmoja, että kyseessä on joku pariskunnan juoni, sillä kaikki vaikuttivat niin hilpeiltä. Loppujen lopuksi meillä ei kuitenkaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa virkailijoita. Ostimme halvat liput, ja samoin teki pariskunta. Illalla check innin aikaan nainen vielä soitti ja varmisti, että olemmehan jo päässeet kentälle. Kun koneessa tutkimme lippujamme tarkemmin, niissä oli pikku printillä kuitenkin korkeampi hinta kun mistä olimme itse maksaneet. Loppujen lopuksi pariskunta oli jossain vaiheessa onnistunut maksamaan osan, vaikka kuiteissamme oli halvemmat hinnat. Ei pysty kyllä kuin ihmettelemään paikallisten ystävällisyyttä ja toivoa, että jonain päivänä pääsee tekemään vastapalveluksen. Äitien ja isien ei tarvitse siis liikaa murehtia, meistä pidetään hyvää huolta täällä. :)

Kommentoi

Opiskelut Udayanan yliopistossa lähestyivät puoltaväliä, mikä tarkoitti, että oli välikokeiden aika. Tenttejä seurasi 11 päivän loma, jolloin vaihtarit suuntasivat omille teilleen kuka Thaimaaseen kuka Malesiaan, kun osa taas huristeli skoottereillaan roadtripin Balin ympäri. Tiinan ja Kristiinan matkasuunnitelmista suljettiin ulkomaat pois, sillä viisumin uusinta laitettiin vireille pari viikkoa ennen lomaa. Määränpäänä oli Jaavan saari, jossa asustaa reilusti yli puolet Indonesian noin 240 miljoonasta asukkaasta. Lentoliput varattiin viime tingassa edellisinä päivänä, eikä tarkempia matkasuunnitelmia tehty. Eivätköhän ne kehkeytyisi viimeistään paikan päällä :)

Ensimmäisenä tenteistämme luvassa oli Bahasa Indonesia, joka tuskin tuotti kenellekään suurempia vaikeuksia. Kysymykset osottautuivat osittain samoiksi kuin harjoitustentissämme. Historian ja kulttuurin tenttiä odotimme pienellä jännityksellä, sillä lukemiset jäivät viime tippaan. Tentti taisi mennä kuitenkin heittämällä läpi koko luokalla. Ryhmätyöskentely oli nimittäin melko suosittua puuhaa siinä vaiheessa, kun valvoja poistui luokasta. Talouden tenttiin saimme ottaa muistiinpanot mukaan, joten hätä ei ollut suuri senkään tentin suhteen. Tosin moni taisi yllättyä tentin tasosta, ja aikakin tuntui loppuvan kesken useammalla. Indonesian lakikäytännön tentistä oli monenlaista tietoa. Tenttipäivänä paikan päällä selvisi, että voisimme suorittaa tentimme kotitenttinä. Sitten olikin aika heittää vapaalle!

Elämä Balin saarella on yleensä stressitöntä. Kiire tuskin pääsee yllättämään kovin useasti rennon ilmapiirin ansiosta. Valitettavasti tämä näkyy myös viranomaisten toiminnassa, jonka meistä moni sai tiistaina kokea Denpasarin maahantulotoimistossa. Viisumin uusimiskäytännön vuoksi meidän oli luovutettava sormenjälkemme ja valokuvamme uutta viisumia varten. Loppujen lopuksi odotusaika vierähti kolmeen tuntiin. Toimintaa hidasti entisestään sähkökatkos, joka sai myös lämpötilan kohoamaan odotusaulassa melkoisesti. Ihmisten käydessä kärsittämättömiksi, sähköt kuitenkin onnenkaupalla palautuivat, ja viranomaiset pääsivät jatkamaan töitään. Paratiisisaarellakaan ei siis kaikki ole täydellistä.

Keskiviikkona ohjelmassa oli muutto villastamme sekä odottelua odottelun jälkeen. Palautimme skootterit, joka ei tälläkään kertaa osottautunut niin vaivattomaksi kuin olimme suunnitelleet. Tästä johtuen turhautuneina kuskasimme painavat matkalaukkumme reilusti sovittua myöhemmin kaverimme Meganin kotiin, jonka luokse muuttaisimme loman jälkeen asumaan kahdeksi viikoksi. Pääsisimme siis näkemään ja kokemaan kunnolla balilaisen perheen arkea, eikä 32 euron vuokra huimaisi päätä.

Yhteinen aika perheidemme kesken lähestyi liian nopeasti loppuaan. Oli haikeiden hyvästien aika. Vietetty aika tuntui lomalta koulusta ja koeviikosta huolimatta. Oli mukava, kun kävitte!

Ikävälle ei passannut antaa kuitenkaan liikaa sijaa, sillä seuraavaksi oli aika valmistautua lentoon kohti Jakartaa ja uusia kokemuksia. Hämmästyneinä suoriuduimme check-in:stä ilman passin tarkastusta, eikä nestemäiset aineetkaan osottautuneet ongelmaksi käsimatkatavaroissa. Turvallisuusmääräykset täällä ovat hieman Suomessa totuttua lievemmät. Se tosin ilmeni jo siinä vaiheessa, kun kuulimme lähes kaikkien indonesialaisten lentoyhtiöiden olevan lentokiellossa EU:n maihin. Mukaan luettuna yhtiö, jolla meidän oli määrä lentää. Kyseisen lentoyhtiön viimeisimmästä suuresta onnettomuudesta oli aikaa ainoastaan kaksi vuotta, mutta meillä oli onnea ja lentomme sujui turvallisesti. Koneen varustukseen kuului rukouskirjat, jossa pyydettiin Allahia ja muita ylempiä tahoja pitämään kone turvallisesti ilmassa.

Illalla perille päästyämme pääsimme heti testaamaan paikallista menopeliä bajajia, joka muistuttaa Thaimaassa olevia tuk-tukeja. Kulkuneuvo osottautui käteväksi, sillä se pääsi puikkelehtimaan kätevästi ruuhkaisen liikenteen seassa. Kuskin kiihdyttäessä melu oli päätä huimaava, ja kiihdytys tuntui vatsanpohjassa asti. Alkuepäröinnin jälkeen istuimmekin jo takapenkillä rennosti, menopelistä huvittuneina ja erilaisesta ympäristöstä nauttien.

Hostellimme sijaitsi edullisella reppureissaajien suosimalla alueella Jalan Jaksalla. Huoneestamme puuttui kaikki mukavuudet, johon luksus villoissamme olimme jo ehtineet tottua. Tosin se näkyi hinnassakin, joka oli vaivaiset 3,5 euroa per yö. Hyvillä mielin asetuimme kuitenkin hostelliin, sillä rahoillemme löytyisi varmasti parempaa käyttö myöhemmin. Onhan Jakarta himoshoppailijioiden luvattu kaupunki satoine ostoskeskuksineen.

Loppuviikko vierähti, kuinkas ollakaan, ostoskeskuksia läpi kahlatessa, jossa nämä tytöt olivat kyllä todella elementeissään. Kyllä ei olisi moni pysynyt vauhdissa mukana, kun haalimme toinen toistaan nätimpiä mekkoja itsellemme hintojen vaihdellessa kolmesta eurosta ylöspäin. Eksyttiin jopa jälleenmyyjille suunnattuun ostoskeskukseen, josta mukaan tarttui mm. neljä samanlaista mekkoa neljässä eri värissä. Ainoa ongelma olisi, miten saisimme kaikki uutukaiset Suomeen.

Ennen matkaamme olimme hieman ennakkoluuloisia Jakartan suhteen, sillä kuulimme kaupungista melkeinpä ainoastaan negatiivistä palautetta. Kaupunki kehotettiin jopa sivuttamaan kokonaan, jos vain mahdollista. Saimme itse huomata, että tunteet kaupunkia kohtaan olivat hyvin ristiriitaisia, ja mielipide kaupungista saattoi päivän aikana muuttua moneen otteeseen. Välillä tuntui, että rakastamme kaupunkia kaikkine shoppailupaikkoineen, kun taas välillä tunne oli toisesta ääripäästä. Toisinaan tunsimme olomme vieraaksi ja turvattomaksi väentungoksen sekä saasteiden seassa erilaisen ulkonäkömme herättäessä melkoisesti huomiota. Tulimme kuitenkin lopputulokseen, että jokaisesta kaupungista löytyy sekä hyvät että huonot puolet, myös Jakartasta.

Sunnuntaina päätimme ottaa etäisyyttä kaupungin vilinästä. Päädyimme arabialaiseen ravintolaan, jossa olimme ainoat asiakkaat. Ruoka oli mitä herkullisinta, ja vietimmekin siellä loppu päivän netissä surffaillen. Illalla pistäydyimme toisenlaiseen ravintolaan, joka sijaitsi yhdessä Jakartan vanhimmista rakennuksista. Paikka oli viihtyisä idyllisine sisutuksineen. Epäröimme hetken paikan hintatason suhteen, sillä hinnat olivat tottua korkeammat. Muutettuamme hinnat euroiksi, huvittuneina kuitenkin tajusimme, että Suomessa sillä rahalla saisi hädin tuskin pitsan. Loppuilta kuluikin paikan kotoisasta ilmapiiristä nauttien, sillä se oli erinomainen tapa paeta kaupungin hektistä menoa.

Kommentoi

Maanantaina Bahasa Indonesian tunnilla teimme harjoituskokeen, mikä muistutti meitä ensi viikon tenteistä. Pitäisi alkaa hieman kertailemaan... Suuntasimme Sanuriin perheidemme hotelleille ja koetimme olla matkaoppaina uutta kulttuuria ihmetteleville vieraillemme. Tuntuu, että itse ei pidä Balia enää niin eksoottisena paikkana, kun melkein kahden kuukauden aikana on tottunut melko hyvin täkäläiseen elämänmenoon. Nyt itsekin asettui enemmän turistin asemaan, ja alkoi taas arvostaa enemmän tätä erilaisuutta.

Tiistaina koulun jälkeen kampukselle saapui vapaaehtoistyöntekijöitä Seeds of Hopen lastenkodista kertomaan työstään ja yleisesti paikasta. Keräsimme pienen kolehdin, joilla lastenkodin omistajat saisivat ostaa ruokaa siellä asuville 60 lapselle ja nuorelle. Infopaketin jälkeen pääsimme myös itse paikan päälle tervehtimään lapsia ja katsomaan heidän olojaan. Omistajat, balilainen vanha pariskunta, kertoivat haluavansa elättää lapsia kuin yhtä suurta perhettä, ja juuri sellainen tunnelma paikasta välittyikin. Lapset vaikuttivat onnellisilta ja juttelivat innokkaasti englanniksi. He myös näyttivät huoneitaan ja esittivät meille musiikkiesityksen. Emme olleet ennen vierailleet lastenkodissa, joten emme oikein tienneet mitä odottaa, mutta olimme kyllä tyytyväisiä näkemäämme. Oli hienoa luovuttaa kerätty rahasumma omistajille, jotka olivat hyvin otettuja lahjoituksestamme.

Keskiviikkona oli hindujen juhlapäivä, joten luennot oli siirretty seuraavaksi päiväksi. Veimme perheemme katsomaan villaamme, ja hekin kuulemma mielellään asuisivat näin loisteliaasti. :) Matka jatkui riisipeltojen halki Tanah Lotin temppeliin. Harmiksemme oli laskuvesi, joten temppeli ei ollutkaan veden keskellä, mutta näky oli silti ihan vaikuttava. Kiertelimme myös kojuja, ja hinnat olivat jo ilman tinkaamista hyvin alhaiset. Hyvä matkamuistojen shoppailupaikka siis! Katsoimme auringonlaskun Sunset terassilta juomia siemaillen. Kiertelimme vielä hetken värikkäässä puistossa, ennen kuin oli aika lähteä kohti La Gitan buffet-illallista. Siellä saimme kuunnella livemusiikkia, ja söimme itsemme huomaamatta taas aivan täyteen.

Torstaina vuorossa normaalien luentojen jälkeen oli musiikki workshop. Pääsimme soittamaan perinteisiä balilaisia lyömäsoittimia, ja ihme kyllä opettajamme sai meidät ensikertalaiset soittamaan pari kappaletta. Ne olivat hyvin yksinkertaisia, mutta kun soittimia oli useampi kymmenen, kuulosti se aika hienolta vaikka itse sanonkin.

Viikonloppuna otimme perheinemme Ubudin. Aika kului Monkey Forestissa ja kaduilla kuljeskellen. Pimeän tullen menimme katsomaan Kecak-tanssia, johon kuului tulta ja dramaattisia käänteitä. Ilta päättyi maittavaan ateriaan Seminyakissa, jonka jälkeen nuorempi sukupolvi jaksoi vielä mennä ihmettelemään drag queen -showta. Sunnuntai pyhitettiin auringonotolle, vesiurheilulle ja Kutalla shoppailulle.

Kommentoi