Kira Leskinen
Koulutusohjelma: valokuvaus, kuvallinen ilmaisu
Vietin 2008-2009 lukuvuoden Kymenlaakson Opistossa, ensin syksyn valokuvauslinjalla ja sitten keväällä jatkoin vielä kuvallisen ilmaisun parissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna huomaan, että tuo opistolla viettämäni lukuvuosi oli minulle täysin korvaamatonta aikaa. Oma motivaationi, koulun rento ilmapiiri sekä laadukas opetus ja opettajien vilpitön into sekä kannustus meitä opiskelijoita kohtaan olivat omiaan tekemään vuodestani ikimuistoisen. Paikkakunnan ja koulun pienuuskin olivat mielestäni vain etu, sillä ilmapiiri oli opiskelijoiden ja opettajien kesken tiivis ja lisäksi valokuvaukseen, sekä muihin koulutehtäviin oli helpompi keskittyä kun lähellä ei ollut liikaa kaikenlaisia houkutuksia.
Suurin anti minulle oli se, että sain kerrankin tuntea kuuluvani johonkin, olevani osa jotain ja saavani tarvitsemaani opetusta ja kannustusta. En ole koskaan ennen oppinut niin paljon yhden vuoden aikana kuin viime vuonna opistolla ja muistelenkin Kymenlaakson opistoa pelkästään lämmöllä. Annetut valokuvatehtävät olivat sopivan haastavia ja palautetunteja odotin usein suurella innolla, sillä enemmän kuin mitään halusin nähdä mitä muut olivat saaneet aikaan. Muiden luovuus ja onnistumiset ruokkivat myös omaa luovuuttani ja tunnelma oli rento. Niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin jaettiin yhdessä ja kaikki saivat sanoa mielipiteensä.
Olen onnellinen myös siitä, että jatkoin valokuvauslinjan jälkeen vielä kevään kuvallisessa ilmaisussa. Kevään aikana ehdin ennakkotehtävien ohella hiomaan taitojani muilla kuvataiteen osa-alueilla ja varsinkin taidealan pääsykokeisiin valmentavat tehtävät olivat kullan arvoisia. Opin keskittymään olennaiseen ja luottamaan omiin taitoihini, eivätkä tehtävät tuntuneet enää pelottavilta tai mahdottomilta, vaan opin suhtautumaan niihin haasteina. Haasteina jotka voin ratkaista ja voittaa. Samalla myös jännitys edessä olevia pääsykokeita kohtaan väheni eikä paniikki enää vallannut mieltä, kuten aiempina vuosina.
En voi sanoa muuta kuin, että tämä kaikki kannatti, sillä nyt olenkin sitten onnellisesti aloittamassa opintojani Taideteollisessa korkeakoulussa valokuvataiteen osastolla ja suurin kiitos tästä kuuluu Kymenlaakson opistolle ja opiston mahtavalle ilmapiirille. Motivaatiota ja intoa minulta on aina löytynyt, mutta en olisi koskaan päässyt tähän pisteeseen ilman viime vuotta, jonka vietin opistolla.
Juho Heikkinen
Koulutusohjelma: valokuvaus, kuvallinen ilmaisu
Opiskelin Kymenlaakson Opistossa valokuvausta ja kuvallista ilmaisua syksystä 2004 kevääseen 2005. Nykyään opiskelen toista vuotta valokuvausta Lahden Ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa. Opiskelu Kykassa avasi kohdallani ovia myös työelämään. Opiston jälkeen olen ollut kahtena kesänä työharjoittelussa lehtikuvaajana ja nykyään teen kuvauskeikkoja opiskelun ohessa.
Itselleni vuosi Kykassa oli ratkaiseva askel kohti uravalintaani. Opiston poikkitaiteellinen ja innostava ilmapiiri oli jotain muuta mihin olin aiemmin tottunut. Opiston aikana rakkauteni valokuvaukseen vahvistui, se kesti jopa jatkuvat syrjähyppyni graafisen suunnittelun, grafiikan ja maalauksen pariin. Oman ilmaisuni työstö eri välineillä selvensi heikkouksiani ja vahvuuksiani ja auttoi sitä kautta osaltaan taas hieman eteenpäin tuskaisen pitkässä oppimisprosessissa joka jatkuu varmasti läpi elämän.
Kuten monelle muullekin, opistovuosi oli kasvattava kokemus. Jarin viiltävät kritiikit ja tunteiden koko kirjon sisältänyt asuntolaelämä vahvistivat egoani työelämän ja jatko-opiskelun haasteisiin. Oppituntien ja harjoituksien ohella ehdottoman tärkeä tekijä oppimisessani oli muiden työskentelyn seuraaminen ja muilta saama rehellinen palaute. Kultaisen Kulauksen kosteahkot bingoillat ja nöyryyttävät must-karaoket opettivat osaltaan elämän ylä- ja alamäistä karaisevan tehokkaasti.
Parhaat opistomuistot liittyvät mahtaviin tyyppeihin, kulttiksen kinkereihin sekä pimiön öisiin Morrissey-fiilistelyihin.
Saara Keskimäki
Koulutusohjelma: valokuvaus
Omasta elinpiiristä irroittautuminen ja puolivuotinen maallemuutto Helsingistä tuntui aluksi kovin oudolta ajatukselta. Päätin kuitenkin lähteä Anjalankoskelle valokuvakoulutukseen, ja näin jälkiviisaana voin todeta että päätös oli oikea.
Opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta Taideteollisessa korkeakoulussa valokuvataiteen linjalla, vielä viime keväänä tähän aikaan olin kymenlaakson opistolla tutustumassa kameratekniikan saloihin. Opistoajastani oli minulle korvaamaton hyöty jatko-opiskelupaikan saamiseen: opetus valokuvauksen tekniikasta, valokuvataiteen eri osa-alueista sekä kuvallisesta ilmaisusta yhdistettynä omaan motivaatiooni olivat luultavasti ne seikat, jotka avasivat minulle Taikin ovet. Opistolla oli iltaisin aikaa keskittyä ennakkotehtäviin ja koulun tarjoamissa tiloissa oli hyvä työskennellä.
Valokuvauksen ammatilliseen koulutukseen pyrkiville tai ihan vain motivoituneille harrastajille suosittelen lämpimästi kykan opiston valokuvauslinjaa. Puolen vuoden opiskelu antoi minulle paljon, ja myös koulun ulkopuolinen aika talossamme jokaviikkoisine juhlineen jäi vahvasti mieleeni.
