Maalaamalla voin kuvata elämän loputonta hidasta muutosta

Esittelyssä Vapaan Taidekoulun opettajat – Eveliina Hämäläinen: “Maalaamalla voin kuvata elämän loputonta hidasta muutosta”

Hämäläiselle inspiraation taideuran alkuaikoina tarjosivat Agnes Martinista kertovan kirjan avaaminen, sekä Utön saarella keskellä merta vietetyt hetket.

Mikä on tärkein asia, minkä olet itse oppinut taidekoulussa?

Maalauksissani ovat aina kulkeneet mukana viivamaiset jäljet. Viivoissa on jotakin taianomaista, ne kuljettavat mukanaan valoa ja varjoja ajasta toiseen. Kouluaikana etsin maalaustapaa, jolla kädenjälki olisi yhtä aiheen kanssa. Vapaassa maalasin neljä vuotta, Kuvataideakatemiassa tein alkuun kaikkea muuta. Tein paperia vanhoista vaatteista, grafiikkaa, puupiirrosta ja puun kaiverrusta. Lopulta kaiversin maalauspohjia ja myöhemmin maalia. Grafiikasta tarttui mukaan kerroksellinen ajattelu. Eräällä asetelmamaalauskurssilla akatemian loppupuolella maalauksessani oli postimerkin kokoinen alue, jossa oli vihdoin maalausjälkiä, joita tavoittelin. Maalaus oli tehty puulle; kesti vielä kauan, että sain siirrettyä jäljet öljyvärillä kankaalle. Koulussa oli mahdollisuus epäonnistua, kokeilla ja etsiä, se mitä olin tekemässä vaati aikaa ja hahmottui vasta paljon myöhemmin.

Vapaassa Taidekoulussa maalaamisen ympärillä vaalittu keskittyminen oli arvokasta. Siitä oli paljon iloa akatemian moneen suuntaan kurottavassa ympäristössä, kun oman tekemisen kanssa oli jo jonkinlainen rauha. Parhaimmillaan molemmat koulut tarjosivat tietoa, joka siirtyy kädestä käteen, käytännön tekemisestä syntyvää ajattelua ja taitoja. Materiaalioppi, jossa maalaamista oppi tarkastelemaan maaliaineista käsin, antoi todella paljon omaan työhön. Ajattelen, että tärkeintä kouluaikana on löytää lähde, josta ammentaa sekä omaan tekemiseen työtavat, jotka vievät maalaamista eteenpäin, että kannattelevat koulun jälkeenkin.

Mistä saat itse inspiraatiota maalaamiseen? 

Kävelen ja pyöräilen, uin meressä kesät ja talvet, sieltä ne aiheet löytyvät, pinnan alta ja päältä. Kun keho ja aistit ovat hereillä, myös maalaaminen sujuu. Maalatessa yksi kuva johtaa seuraavaan. Usein saan ajatuksen seuraavasta maalauksesta edellistä tehdessä. Aiheet tulevat mieleen kuvina, ensin epätarkkoina, mutta tarkentuvat ajan kanssa. Aiheita ruokin näkemällä ja kokemalla. Keräilen kuvia, luonnoksia ja värikarttoja. Matkoilla teen pelkistetympiä mustemaalauksia. Lopulta pohdin, millaisia värikerroksia tarvitsen, jotta pääsen mieleiseen lopputulokseen. Työhuoneelle mennessä tiedän mitä teen, sinne en voi mennä odottamaan sopivaa hetkeä tai ajatusta. Sen työn teen ulkona.

Vapaaseen Taidekouluun tullessa tuntui kuin olisin tullut kotiin, vaikken oikeastaan vielä tiennyt missä olin. Toisen kerran saman tuttuuden tunteen löysin Utön saarelta keskeltä merta, jossa oli akatemian residenssi. Pienellä karulla kivellä voi nähdä horisontin joka suunnalla. Paikka tuntuu edelleen eräänlaiselta kirjanmerkiltä. Kun maalaamisen kanssa tulee vaikeuksia, pohdin usein mitä tekisin saarella. Se auttaa karsimaan esiin olennaisen.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

LÄHDE II 2023 öljy kankaalle 250 x 200 kuva: Anna Autio

Miksi sinä maalaat?

Uteliaisuudesta elämää ja inhimillisyyttä kohtaan. Maalaukseni ovat intiimejä ja henkilökohtaisia. Maalaamiseni perustuu havaintoihin ja kokemuksiin siitä millaista on elää yhteydessä ympäristöön ja muihin ihmisiin. Olen maalannut sarjan pimeästä metsästä ja merestä, tunteesta kun en näe, vaan kuulen ja tunnen kehollani kasvit, tuulen, äänen ja veden. Viimeisimmän näyttelyn teokset taas kertoivat luottamuksesta ja siteistä ihmisten välillä. Maalaamalla voin kuvata elämän loputonta hidasta muutosta ja sitä miten pienillä arvokkailla langoilla olemme kiinni tässä hetkessä, menneessä ja tulevassa.

Vanhoissa historiallisissa maalauksissa kiehtovat ajan myötä muuttuneet värit, halkeamat ja kulumat. Se minkälaisia viestejä menneisyyden ihmiset ovat omin käsin tehneet, ja mitä niistä on nyt jäljellä. Maalatessa näkymätön muuttuu näkyväksi, pigmentit maalauksiksi ja mielikuvat kuviksi. Siitä ihmeestä olen edelleen kiinnostunut.

Kenen taidemaalarin oppilas olisit halunnut olla?

Opiskellessani kaksikymmentävuotiaana luin Vapaan Taidekoulun julkaiseman Agnes Martinin kirjan Hiljaisuus taloni lattialla. Kirjan esseissä ja haastatteluissa Martin teki läsnä olevalla pohdinnallaan vaikutuksen. Agnes on säilynyt läpi vuosien kiehtovana taidemaalarina, jonka teokset eivät päästä otteestaan, kun niitä kohtaan. Ihan mielelläni kuuntelisin hänen ajatuksiaan elämästä ja maalaamisesta. Seuraisin kun viivastot muuttuvat ruudukoiksi. Siinä yksinkertaisuudessa ja vähäeleisyydessä on ajattomuutta, jonka pariin palaan yhä uudelleen.

Eveliina Hämäläinen

• Kuvataiteilija, kuvataiteen maisteri
• Kuvataideakatemia 2008-2013
  Vapaa Taidekoulu 2004-2008
  Vapaan Taidekoulun iltapiirustus 2003-2004
• Syntynyt 1984, Hyvinkää
• Työskentelee Helsingissä