Pehmeä lasku yliopisto-opiskeluun

Pehmeä lasku yliopisto-opiskeluun

Aki Vesterholm päätyi Joutsenon Opistoon lukuvuodeksi 2006–2007, koska halusi asua vielä vuoden kotona Lappeenrannassa ja samalla kokeilla, kiinnostiko suomen kielen opiskelu häntä oikeasti vai johtuiko innostus ainoastaan hyvästä äidinkielen opettajasta.

Millaisia kokemuksia sait Joutsenon Opistosta?

”Yliopisto-opinnoista vielä mitään tietämättömänä minut yllätti ensin se, että luentoja oli vain silloin tällöin ja että opiskelu oli pitkälti itsenäistä. Aluksi olikin vaikeaa orientoitua vaadittuun vastuuseen, koska olin niin tottunut siihen, että opiskelutahti on saneltu valmiiksi. Opistolla tehtävän deadline saattoi olla kahden kuukauden päästä, jolloin saattoi ajatella, ettei tehtävällä ole mitään kiirettä. Tietenkin tästä seurasi se, että vähän ajan kuluttua oli kymmenen tehtävää, joiden deadline oli viikon päästä.

Luennoitsijat olivat paitsi hyviä opettajia myös mukavia ihmisiä ja henki opistolla oli ylipäätään hyvä. Koko henkilökunta oli todella ystävällistä. Ehkä kampuksen pienuus vaikutti osaltaan ihmisten välittömyyteen."

Miten vertaisit opiskelua yliopisto-opiskeluun?

”Joutsenon Opistossa opiskelun etu verrattuna yliopistoon oli se, että siellä opiskeltiin pienessä ryhmässä, jossa oli kymmenisen ihmistä. Tämän vuoksi myös vuorovaikutus luennoitsijoiden kanssa syntyi nopeasti. En osaa varmasti sanoa, miten olisin pärjännyt pääsykokeissa ilman opiston tarjoamia perusopintoja, koska kävin pääsykokeissa ensimmäisen kerran vasta Joutsenon reissun jälkeen. Sen verran voin toki sanoa, että sain suomen kielen perusteet hyvin haltuun opiskeluvuoden aikana. Tulin myös hyväksytyksi kumpaankin hakemaani yliopistoon, Jyväskylään ja Joensuuhun.”