Julkaistu elokuussa 2013
Nimi : Roope Olenius
Ikä: 24
Oppilaitos: New York Film Academy
Koulutusohjelma: BFA in Acting for Film
Miksi päätit hakea juuri KILROY educationin kautta?
Olin yhteydessä KILROYhin hakiessani teatterialan kouluja Jenkkilästä, koska kysymyksiä ulkomaan opinnoista alkoi herätä suurissa määrin. Ajoitukseni ei olisi voinut olla parempi, koska KILROY ja New York Film Academy olivat juuri alkaneet valmistelemaan yhteistyötä. KILROYsta oli suuresti apua “paperisodan” käymisessä, mikä on välillä amerikkalaisten kanssa aika työlästä.
Mikä sai sinut valitsemaan New York Film Academyn?
Haluan luoda ensisijaisesti uraa elokuvanäyttelijänä, ja he tarjoavat siihen valmistavia tutkinto-ohjelmia. Kouluun pääsee kohtuu helposti sisään, ja sieltä valmistuneet ovat sijoittuneet hyvin alalle töihin. Verkostoitumismahdollisuudet Academylla ovat myös rajattomat, koska samassa koulussa opiskelevat sekä näyttelijät, ohjaajat, tuottajat, käsikirjoittajat että kuvaajat. Lopulliseen päätökseen saattoi vaikuttaa hieman myös se, että Steven Spielbergin poika on opiskellut samassa koulussa.
Milloin kiinnostuit alasta?
Kiinnostuin lavalla olemisesta lukiossa William Shakespearen ja Arthur Millerin näytelmäprojektien myötä. Sen seurauksena perustin metallibändin, joka vei nopeasti kaiken vapaa-aikani. Viisi vuotta myöhemmin ilmoittauduin teatteri-ilmaisun viikonloppukurssille, kehittääkseni lavakarismaani. Kurssin ohjaaja vaatimalla vaati minua harrastajateatterinsa harjoituksiin ja sillä tiellä olen edelleen. Näytteleminen täytti sellaisen tyhjiön sisälläni, että hyvässä nosteessa ollut bändini sai pian jäädä taka-alalle. Seuraavana syksynä opiskelinkin elokuvanäyttelemistä teatterikorkean valvomalla Voionmaan Opistolla, Ylöjärvellä.
Millaista opiskelu on ollut? Mikä on ollut antoisinta?
Koulussa saa tosissaan tehdä ja opettajat pitävät huolen siitä että kehitystä tapahtuu. Amerikassa oppilas on asiakas ja rahoille saa oikeasti vastinetta. Opiskelu on paikoin todella vaativaa, mutta sehän kuuluu näyttelijäntyöhön. Kun uskaltaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, niin parhaimmat jutut alkavat usein vasta valjeta.
Lisätyötä on koitunut omasta aksentista, jota amerikkalaiset eivät aina ymmärrä. Tavoitteenani on luoda uraa englannin kielellä, joten “suomi-englanti” voi rajoittaa aika paljon työn saantia, jos rinnalle ei opi ymmärrettävämpää puhetyyliä. Toisaalta, Suomessa opitulla englannillä pärjää maailmalla muuten loistavasti.
Antoisimpia juttuja koulussa ovat Kevin Spaceyn kaltaiset vierailijat, jotka pitävät opiskelumotivaation huipussaan.
Entä mikä on ollut haastavinta?
Tiukat aikataulut ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen. Näytteleminen on aika kokopäivätyötä, jos sitä tosissaan haluaa tehdä. Ja koulussa sitä hommaa riitti juuri niin paljon kuin vain jaksoi tehdä. Välillä oli pakko vain kieltäytyä lisäprojekteista ja pyhittää aikaa levolle, vaikka se vähän hölmöltä tuntuikin.
Millainen on tavallinen koulupäiväsi?
Parasta näyttelemisen opiskelussa on se, että “tavallista” koulupäivää ei koulussa edes tunneta. Impulsiivinen ala ja spontaanit ihmiset tekevät jokaisesta päivästä erilaisen ja korvaamattoman. Koulua näyttelijöillä oli 3-4 päivänä viikossa. Koulupäivät olivat melko pitkiä sillä koulu alkoi klo 9 aamulla jä päättyi illalla klo 20. Puolessa välissä päivää oli puolentoista tunnin lounastauko. Päivän aikana oli neljä eri oppituntia, joihin kuului mm. näyttelemistekniikkaa, improvisaatiota, kameratekniikkaa, liikunta- ja puhetunteja. Välipäivät eivät olleet vapaapäiviä, vaan ne kuluivat vuorosanojen opiskeluun, lyhyt elokuva-projekteihin ja muiden koulutehtävien valmistamiseen.
Onko koulutus vastannut odotuksiasi?
On ja vielä paremmin kuin odotin. Vuoden aikana tuli opittua aivan käsittämättömän paljon. Odotan jo innolla toisen opintovuoden alkua ja valmistumisen jälkeistä aikaa. Työelämä kiehtoo päivä päivältä enemmän.
Millaisia mahdollisuuksia koulutus tarjoaa työelämässä ja millaisia suunnitelmia sinulla itselläsi on?
Osa opiskelijoista suorittaa koulussa kandin tai maisterin paperit ja osa pyrkii muihin kouluihin. Jotkut myös tajuavat, että ala ei ole heitä varten. Tutkinto-ohjelman laajuudesta riippumatta voi koe-esiintyä teattereihin ja elokuviin. Vaikka näyttelijäntöitä ei alalla valmistumispapereilla tehdä, ne helpottavat kieltämättä uralla etenemistä. Omasta mielestäni koulu on välttämätön etappi näyttelijälle, koska näytteleminen on jatkuvaa oppimista ja ilman hyvää pohjaa ei oikeastaan pääse edes alulle.
Itse suoritan tällä hetkellä elokuvanäyttelemisen kandidaatin tutkintoa. Opiskelin ensimmäisen vuoden New Yorkissa ja loput kaksi Los Angelesissa. Toinen vuoteni alkaa nyt syksyllä. Jaoin opinnot molempien rantojen kampuksille, koska halusin nähdä niin Broadwayn kuin Hollywoodin. Valmistumisen jälkeen jään näillä näkymin suorittamaan vuoden pituisen työssäoppimisjakson Los Angelesiin ja yritän saada luotua suhteita siihen malliin, että uran luominen Hollywoodissa onnistuisi.
Lopuksi, minkälaisia vinkkejä sinulla on muille koulutuksesta ja ammatista kiinnostuneille?
Muistan kuinka hirveän vaikeaa oli saada näyttelemisestä ihan alkuun kiinni. Tietoa tuntui löytyvän yllättävän vähän ja jos löytyi, niin sekin lähenteli miltei tähtitiedettä. Tämä johtuu hyvin pitkälti siitä, että näyttelemään oppii tekemällä toisten kanssa ja kokeilemalla. Pitää uskaltaa hypätä mukaan. Kun alkaa saamaan perusjutuista kiinni, niin aika nopeasti alkaa ymmärtämään sitä taidemuotoakin.
Jos näyttelijäksi haluaa, niin tärkein asia on päätöksen tekeminen itsensä kanssa. Jos antaa itsellensä luvan haluta taiteellista uraa ja tekee kaiken sen eteen, että siitä tulisi mahdollista, asiat alkavatkin yhtäkkiä loksahdella paikalleen. Päätä saa hakata usein kyllä seinään, mutta onnistumiset tekevät siitä sen arvoista.
Näyttelijä kehittyy kaikista eniten teatterissa, joten sieltä on hyvä aloittaa. Sieltä saa nopeasti kokemuksia, vinkkejä ja ennen kaikkea saa näytellä. Suomessa on suhteellisesti maailman eniten harrastajateattereita, joten paikan saa kyllä varmasti jostain. Jos homma tuntuu omalta, niin sitten ei muuta kuin kynsin ja hampain eteenpäin! Helposta uravalinnasta ei todellakaan ole kyse, mutta kaiken hyvän eteenhän joutuu aina vähän työskentelemään.
Lisäinfoa Roopesta löydät osoitteesta www.roopeolenius.com.
