Julkaistu tammikuussa 2012
Nimi: Riitta Haataja-Posio
Ikä: 46 vuotta
Koulutus: Lähihoitaja
Oppilaitos: Oulun Diakoniaopisto
Olet aiemmin työskennellyt myynti- ja markkinointialalla. Mikä sai sinut aloittamaan lähihoitajaopinnot?
Jäin työttömäksi 2009 vuoden alussa rakennusalan myyntipäällikön tehtävistä. Silloin ei ollut tarjolla oman alani töitä, yrityksissä irtisanottiin ja lomautettiin ihmisiä. Pohdin sitä, mitä muuta voisin tehdä; olinhan työskennellyt kaupallisella alalla lähes 20 vuotta. Olin myös väsynyt siihen, että kaupallisella puolella työntekijän arvo mitataan aina tehtynä tuloksena, euroina työnantajan tilillä - itse ihminen tuntui jäävän toissijaiseksi.
Työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjauksen kautta minut ohjattiin etsimään työkokeilupaikkaa, ja meninkin puoleksi vuodeksi kahteen eri asumisyksikköön harjoittelijaksi. Tällöin tarkoituksenani oli lähinnä testata sitä, olisiko minusta sosiaali- ja terveysalalle töihin. Itselleni perustelin päätöstäni järkisyillä: hoitoalalla on aina töitä, toisin kuin suhdanneherkällä rakennusalalla. Työkokeilu- ja työharjoittelujaksoilla löysin itsestäni sen verran hoitajaa, että päätin hakea opiskelemaan lähihoitajaksi.
Minkälaiset olivat pääsyvaatimukset aikuiskoulutukseen?
Itselläni oli ainakin riittävästi ikää aikuiskoulutukseen. Sain myös lisäpisteitä tekemistäni työharjoittelusta. Kävin soveltuvuustesteissä ja opettajan haastattelussa, joissa arvioitiin soveltuvuuttani alalle kuten myös opiskelumotivaatiotani.
Mikä on ollut parasta opinnoissasi? Mikä on ollut haastavinta?
Opinnoissa parasta on ollut aivan uusien tietojen ja taitojen oppiminen. On ollut kannustavaa löytää itsestään uusia puolia ja ajatella ihmisen kohtaamista täysin uudella tavalla. Myös ryhmämme hyvä yhteishenki on ollut todella tärkeää, olemme olleet hyvin aktiivinen ryhmä niin perus- kuin suuntautumisalanopinnoissakin.
Haasteena on ollut näin aikuisena oppia oppimaan, onhan edellisistä opinnoista aikaa. Opintojen edetessä lähihoitajien sijaisuuksien tekeminen vei myös voimia ja jaksaminen oli ”koetuksella” – työn ja opiskelun yhteensovittaminen oli välillä vaikeaa. Toisaalta juuri näissä sijaisuuksissa on saanut huomata omaa ammatillista kasvuaan ja soveltaa teoriaa käytäntöön.
Olet valinnut suuntautumiseksesi mielenterveys- ja päihdetyön. Miksi juuri sen?
Elämässäni on ollut tapahtumia, jotka ovat herätelleet kiinnostukseni ihmisen mieleen ja sen haavoittuvuuteen. Olen ollut tukihenkilönä ja ohjannut apua tarvitsevaa hoidon piiriin. Ennen opiskelua tehdyissä työkokeiluissa kohtasin paljon mielenterveysongelmaisia asiakkaita ja tällöin kiinnostukseni psykiatriaan heräsi.
Kerro työssäoppimisjaksoistasi.
Olen ollut ensimmäisenä vuonna työssäoppimisjaksoilla päiväkodissa, tilapäishoidossa sekä lievästi kehitysvammaisten ryhmäkodissa. Kiinnostavimpia top-jaksoja olivat tilapäishoidon ja ryhmäkodin jaksot. Tilapäishoidossa oli asiakkaana niin vanhuksia, vammaisia nuoria kuin kehitysvammaisia lapsiakin. Työnkuva tässä yksikössä on siis hyvinkin vaihteleva ja se oli mielestäni oppimisen kannalta hyvin tärkeää. Ryhmäkodissa työskenteli ohjaajina lähihoitajia ja sosionomeja, ja heidän tiimityöskentelynsä oli saumatonta. Opiskelija otettiin hyvin ryhmän jäseneksi ja sain harjoitella tärkeitä ohjaamisen taitoja. Tällä jaksolla minulle selvisi se, kuinka ihan tavalliset arjen taitojen opettelut ovat tärkeintä kuntoutumisen tukemista.
Syksyllä 2011 suoritin suuntautumisopintojen ensimmäisen top-jakson opiskelutoverini kanssa Virossa, Saarenmaalla. Jakso oli hyvin intensiivinen. Asuimme samassa pihapiirissä, missä hoitokoti oli. Työskentelimme mielenterveys- ja päihdeyksikössä, jossa asui 37 miestä. Samalla alueella oli kaiken kaikkiaan hiukan vajaa 400 asukasta: liikuntavammaisia, kehitysvammaisia sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujia.
Oli hienoa päästä seuraamaan aivan toisenlaista hoito- ja kuntoutuskulttuuria, ja samalla tutustua todella ystävällisiin ihmisiin. Kahvitauoilla keskustelut hoitajien kanssa onnistuivat suomen, viron ja englannin kielten sekoituksena. Mielenkiintoista oli vertailla hoitajien töiden samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia Suomessa ja Virossa. Koska kohtasimme päivittäin asukkaiden vaikeita ongelmia, oli tärkeää päästä purkamaan tunteita toisen opiskelutoverin kanssa iltaisin. Juuri tämä teki top-jaksosta mielenkiintoisen, ajatustenvaihto syvensi omaa oppimistani. Jos työpäivä tuntui raskaalta ja asukkaiden ongelmat vaikeilta, vapaa-ajalla saimme vastapainoa kauniista Saarenmaan luonnosta ja yhdessä nauretuista nauruista.
Tällä hetkellä olen top-jaksolla aikuisten suljetulla psykiatrisella osastolla. Ammatillisen kasvun kannalta pidän tärkeänä sitä, että minulla on mahdollisuus nähdä hoitotyötä osastolla. On hienoa saada seurata pitkään ammatissaan toimineita hoitajia, heiltä minulla on vielä paljon opittavaa. On hyvä että top-jaksoja voi tehdä erilaisissa paikoissa ja siten nähdä hoitajan työtä eri näkökulmista. Tällöin voi testata sitä, minkälaisessa paikassa haluaisi itse tehdä töitä. Top-jaksot ovat myös hyviä paikkoja markkinoida omaa työpanostaan: itsekin olen saanut tulevan työpaikkani juuri yhdestä aiemmasta työkokeilupaikasta.
Minkälainen opiskelupaikka Oulun Diakoniaopisto on?
Itse pidän siitä, että opiskelupaikkamme ei ole liian suuri: opettajien ja opiskelijoiden määrä on kohtuullinen. Näin opettajat ja toiset opiskelijat tulevat helpommin tutuiksi ja heitä on helppo lähestyä. Ainakin minä olen kokenut niin, että opiskelijalla on mahdollisuus tulla kuulluksi – opettajien kanssa yhteistyö on ollut mutkatonta.
Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Aloitan valmistumisen jälkeen määräaikaisena sijaisena haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten yksikössä ohjaajana. Sijaisuutta riittää todennäköisesti vähintään vuoden. Haluaisin olla töissä erilaisissa paikoissa, ja tähän lähihoitajan tutkinto antaa hyvän mahdollisuuden. Olen suunnitellut myös opiskelevani avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeassa ja ehkä jatkavani opiskeluja vuoden, kahden kuluttua.
Mitä vinkkejä antaisit lähihoitajan ammatista kiinnostuneille ja opintoja harkitseville?
Minulle sopi hyvin työkokeilujaksot ennen opintoihin hakeutumista: näin mitä lähihoitajan työ tulee olemaan, ilman ruusunpunaisia reunuksia. Näistähän oli myös etua kun haki kouluun. Lähihoitajana voi työskennellä hyvin erilaisissa työpaikoissa ja erilaiset persoonallisuudet löytävät kyllä itselleen sopivan työpaikan. Työpaikoillakin tarvitaan erilaisia hoitajia, erityisesti mielenterveystyössä tehdään töitä omalla persoonalla.