Palkka ja tietoa ammatista Turkistarhaaja

Turkistarhaajan työpäivä koostuu pääosin ulkotöistä eläinten parissa. Turkiseläinten hoito, ruokinta sekä lisääntymisestä ja nahkonnasta huolehtiminen ovat turkistarhaajan työtehtäviä.

Tärkeimmät turkiseläimet ovat ketut ja minkit, mutta myös supeja ja hillereitä kasvatetaan. Turkiseläimiä kasvatetaan ja jalostetaan kuten muitakin kotieläimiä. Hyvä pentutulos, korkealaatuinen nahka ja tuotannon taloudellisuus ovat turkistuotannon tärkeimpiä asioita.

Turkiseläintuotannossa on runsaasti käsityövaltaisia työvaiheita. Toisaalta tietotekniikkaa käytetään entistä enemmän hyväksi esimerkiksi siitoseläinkirjanpidossa ja rehuvalioiden laadinnassa.

Turkistarhaajat ovat verkostoituneet monin tavoin. Työhön liittyvä neuvonta on järjestetty osittain omien järjestöjen toimesta. Valtaosa tarhoista hankkii rehun tarhaajien yhdessä omistamista rehukeittiöistä.

Nahat myydään pääosin tarhaajajärjestöjen ja tarhaajien omistaman huutokauppayhtiön toimesta ja tuotteiden menekkiä edistetään myös yhteispohjoismaisen organisaation avulla.

Lähes kaikki tuotetut raakanahat myydään yhteisissä huutokaupoissa kansainvälisille markkinoille ja jalostetaan turkistuotteiksi pääasiassa Kaukoidässä ja Etelä-Euroopassa. Jyrkät suhdannevaihtelut ovat alalle ominaisia. Hintamuutokset aiheuttavat jatkuvaa tarvetta arvioida tarhan tuotannon laajuutta, tyyppivalikoimaa ja laatua.

Alalla voidaan erottaa selkeitä työhuippuja ja hiljaisempia aikoja, joten turkistarhaajan on oltava joustava. Turkistarhaajan kiireisin työaika sijoittuu eläinten paritus- ja nahkonta-aikoihin.

Turkistuotantoa harjoitetaan pää- ja sivuelinkeinona lähinnä perheyrityksissä turkistiloilla.

Sopiva koulutus ammattiin on toisella asteella suoritettava maatalousalan perustutkinto, jossa voidaan suuntautua turkistalouteen. Tutkinto voidaan suorittaa myös näyttötutkintona ja oppisopimuksella.

Ammattitaidon kartuttua on mahdollista suorittaa näyttötutkintona tarhaajamestarin erikoisammattitutkinto.