Julkaistu huhtikuussa 2010

Niko Karjalainen: kokemuksia kansanopisto-opiskelusta

Yhteisöllisyys, ilojen ja surujen jakaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen. Muun muassa nämä tulevat mieleen kun ajattelen jälkeen päin kansanopistovuottani. Pahimmassa (lue: parhaimmassa) tapauksessa luokkatovereista voi tulla sijaisperhe. Opiskelin Jyväskylän kristillisen opiston Teatteri-ilmaisun linjalla 2007-2008.

Sanat ”kristillinen opisto” herättivät välittömästi kauhukuvia ja ennakkoluuloja. Onkohan siellä joka aamu joku messu tai pitääkö siellä olla jotenkin himouskovainen? Kaikki tämä osoittautui kuitenkin pääni sisäiseksi vääristymäksi.

Kansanopisto tarjoaa eri koulutuspohjaisille ihmisille mahdollisuuden täydentää opintojaan tai opiskella jotain uutta. Esimerkiksi Jyväskylän kristillinen opisto tarjoaa saman katon alla muun muassa lastenohjaaja-, sisustussuunnittelija- ja suntiokoulutusta, jotka mahdollistavat oppiainerajat ylittävän toiminnan. Eri koulutusalat toimivat erikseen, mutta esimerkiksi erilaiset juhlatilaisuudet, virkistyspäivät ja erityiskoulutukset tuovat monien alojen ihmiset yhteen ja osaaminen yhdistetään.

Opiskelupaikkaa vastaanottaessani en ollut hankkinut asuntoa. Syksyn häämöttäessä asunnon hankkimisesta koituikin ylimääräistä päänvaivaa. Näytti siltä, etten tulisi löytämään yhtään asuntoa ennen koulun alkua. Pari ensimmäistä koulupäivää majailin ystäväni sohvalla. Tutustuttuani omiin luokkalaisiin, tein päätökseni ja päätin muuttaa opiston asuntolaan. Lukukausimaksuni nousivat hieman, mutta vastineeksi sain asunnon, kämppiksen, ilmaiset ruuat ja paljon samanhenkisiä naapureita. Täydellistä kansanopistokokemusta kaipaaville suosittelen lämpimästi opistolla asumista. Useimmat kansanopistot ovat sisäoppilaitoksia, mutta opiskelu ei vaadi majoittumista opistolla.

Tulitpa sitten peruskoulusta, lukiosta, ammattiopistosta tai työelämästä, opisto toimii monelle kasvunpaikkana ja oman itsensä kehittämiskeskuksena. Vaikka sanotaan, että ”aika kultaa muistot” niin en muista yhtään hetkeä joka ei olisi opettanut tai edistänyt kehittymistäni, niin ihmisenä kuin teatterintekijänäkin.

Näen kansanopistovuoteni yhtenä tärkeimmistä askelista kohti monipuolista ja osaavaa teatteri-monitoimijaa. Kaiken lisäksi opin vielä lukemaan, siis kirjoja.

Nykyään opiskelen teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun taiteen yksikössä. Opistovuosi auttoi viimeistään löytämään oman tieni, niin uranvalinnan kuin elämäntavankin kannalta.