Uudistimme ammatinvalintatestimme – kokeile uutta testiä täällä!

Päivi Salonen

Julkaistu huhtikuussa 2010

Nimi: Päivi Salonen

Ikä: 47 vuotta

Koulutusohjelma: Suntion ammattitutkinto

Miksi valitsit juuri Jyväskylän Kristillisen opiston?

Opisto oli lähellä kotiani ja suntion ammattitutkinto kiinnosti.

Miten päädyit opiskelemaan suntioksi?

Edellinen työni oli kiireistä matkatyötä ja haluan nyt ”rauhoittua”.  Olen usein kirkossa käydessäni seurannut suntion työtä, ja miettinyt että työ sopisi minulle. Seurakuntatyö kiinnostaa minua vakaumuksenikin vuoksi. Matkoilla käydessäni, käyn aina kirkoissa ja koen oloni kotoisaksi näissä vanhoissa arvorakennuksissa.

Millaista opiskelu on ollut?

Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat erittäin takkuisia. Opiskelun uudelleen aloittaminen kaiken työkokemuksen jälkeen tuntui kummalliselta. Myös se, että ryhmässä oli omien lapsien ikäisiä opiskelijoita tuntui oudolta.

Paljon on ollut tuttuja aiheita, ja joka hetki/tunti ei opi uutta, mutta sitten on myös tilanteita joista on saanut uutta tietoa jo yleissivistyksenkin vuoksi mm. tulityökortti, työturvallisuuskortti.  Koska opiskelu on vielä alussa, ja olemme käyneet läpi vasta kiinteistöhuollon jakson, voi motivaatio lisääntyä kun päästään varsinaiseen aiheeseen eli hautausmaa – ja Jumalanpalvelusosioon.

Kaipaisin kuitenkin enemmän esimerkiksi psykologisia aineita, ja erityisesti työelämässä tärkeänä kokemaani sosiaalisten taitojen opiskelua. Mielipiteeni on, että voit olla teknisesti hyvä työssäsi  ja osata mainiosti sen osion, mutta suhtautuminen työyhteisöön/asiakaspalveluun  ontuu pahasti.

Mikä on ollut antoisinta? Entä mikä haastavinta?

Antoisinta on perehtyä sellaisiin elämän osa-alueisiin, joita ei aikaisemmin ole kovin syvällisesti kohdannut, kuten esimerkiksi suhtautuminen kuolemaan/hautajaiset, joka on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä, kaste ja vihkiminen ynnä muut elämän tärkeät tilanteet tulevat tutummaksi tästä näkökulmasta. Antoisaa on myös se, että olen voittanut itseni lähtemällä aivan uusille urille monipuolisen ja vaihderikkaan työelämäni jälkeen

Haastavinta on ollut oman sisäisen minuuden tutkiskelu suhteessa opiskelijoihin, työelämään ja seurakuntatyöhön. Arjen kristillisyys on ”häviävä luonnonvara” ja sen huomaaminen on ollut välillä aika rankkaa.

Suunnitelmasi koulutuksen jälkeen?

Olen haaveillut hautaustoimiston perustamisesta. Koulutuksen myötä minulle on myös herännyt halu opiskella esimerkiksi opettajaksi tai konsultiksi, jotta pääsisin kertomaan kokemuksistani ja näkemyksistäni työelämässä tarvittavista ihmissuhdetaidoista. Mielestäni ihmissuhdetaidot ovat yhä enemmän kadoksissa, vaikka ihmisten tulisi viihtyä paremmin ja kauemmin työelämässä. Tästä on tullut minulle erityinen sydämen asia ja vaikka yksi ihminen ei maailmaa paranna, voi hän ainakin pitää yllä omalta osaltaan keskustelua tästä tärkeästä aiheesta.

Mitä vinkkejä sinulla on uusille opiskelijoille?

Mieti ihan oikeasti että onko sinusta suntioksi/kirkon palvelijaksi. Koen, että tähän ammattiin täytyy olla sisäinen kutsumus ja vakaa tahtotila.

Olen usein seurannut kirkossa käydessäni suntion työtä ja miettinyt, että työ sopisi minulle. Seurakuntatyö kiinnostaa vakaumuksenikin vuoksi. Matkoilla käydessäni, käyn aina kirkoissa ja koen oloni kotoisaksi näissä vanhoissa arvorakennuksissa. Olen ollut viimeksi niin kiireisessä matkatyössä, että haluan ”rauhoittua”. En tiedä vielä onnistuuko se. Haluaisin ehkä opiskella vielä lisää, kun alkuun pääsin.


Mainokset