Palkka ja tietoa ammatista Kielenkääntäjä

Kielenkääntäjä kääntää vieraskielistä tekstiä äidinkielelleen tai päinvastoin. Käännettävät tekstit vaihtelevat kodinelektroniikan käyttöohjeista elokuvien tekstityksiin. Kääntäjä voi olla erikoistunut yhteen tai useampaan kieleen.

Asiatekstinkääntäjät työskentelevät kirjoitetun, sisällöltään asiaperäisen tekstin kanssa, joka ei ole fiktiota eikä kaunokirjallisuutta. Asiatekstinkääntäjät kääntävät esimerkiksi tietokirjallisuutta, käyttöohjeita, vuosikertomuksia, artikkeleita ja erilaisia asiakirjoja.

Monet asiatekstinkääntäjät ovat erikoistuneet joidenkin alojen tekstien kääntämiseen, esimerkiksi kaupan, tekniikan, teollisuuden, talouden, lain tai lääketieteen.

Kielenkääntäjät saattavat tarjota myös konsulttipalveluita oman erityisalansa terminologiaan liittyvissä käännöstehtävissä. Työhön voivat kuulua myös erilaiset tekstin toimittamiseen ja kielentarkistukseen liittyvät tehtävät.

Viralliset kääntäjät ovat hekin asiatekstinkääntäjiä. He tekevät ja vahvistavat laillisesti päteviä käännöksiä, joita yksityishenkilöt ja yritykset tarvitsevat asioidessaan keskenään tai viranomaisten kanssa. Tällaisia tekstejä ovat esimerkiksi viranomaisen antamat päätökset, todistukset ja sopimusasiakirjat.

Av-kääntäjät työskentelevät puolestaan audiovisuaalisten medioiden eli televisio-ohjelmien, elokuvien sekä video- ja dvd-julkaisujen parissa. Tällöin kääntäjän työ kohdistuu tekstityksiin, selostuksiin tai dubbauksiin eli jälkiäänityksiin.

Kääntämisen ja tulkkauksen opettajat (tuntiopettaja, lehtori, professori) kouluttavat yliopistossa tulevia kääntäjiä, tulkkeja ja muita kulttuurienvälisen viestinnän asiantuntijoita. Tehtäviin kuuluu teorian ja ammattikäytäntöjen opettamisen lisäksi mm. tutkielmien ohjausta.

Käännöstieteen tutkijat tekevät käännöstieteellistä perustutkimusta yleensä yliopistossa. Työ lisää tietoa alan peruskysymyksistä ja ilmiöistä, ja hyödyttää siten mm. opetustyötä.

Kielenkääntäjän työhön kuuluu keskeisenä osana tiedonhaku. Tietoa hankitaan eri lähteistä, mm. hakuteoksista ja sanakirjoista sekä arkistoista ja kirjastoista. Tietoja haetaan yhä useammin myös sähköisistä lähteistä kuten internetistä.

Työn sosiaalisuus vaihtelee tehtävistä ja työpaikoista riippuen. Etenkin ammatinharjoittajan työ voi olla yksinäistäkin, mutta työnkuvaan kuuluva yhteydenpito eri alojen asiantuntijoihin ja asiakkaisiin sekä koulutustilaisuudet lisäävät työn sosiaalisuutta. Monet kielenkääntäjät myös tulkkaavat, vaikkakin tulkit ovat oma ammattikuntansa.

Kielenkääntäjät työskentelevät enimmäkseen omissa työhuoneissaan. Freelance-kääntäjät työskentelevät yleensä kotona erillisessä työhuoneessa tai työtilassa. Työhön kuuluu myös käyntejä asiakkaiden luona, kirjastoissa jne.

Työssä käytetään apuna erilaisia sanakirjoja ja hakuteoksia. Tietokone tekstinkäsittely-, kieli- ja käännösohjelmineen on tänä päivänä tavallinen työväline.

Työaika on yrityksissä ja virastoissa normaali toimistotyöaika tai virka-aika. Freelance-kääntäjien ja ammatinharjoittajien työaika on vapaampi, mutta aikatauluihin sidottu. Kääntäjällä voi olla monta käännöstä työn alla yhtä aikaa, mikä saattaa aiheuttaa kiireitä.

Työtehtävien vuoksi saattaa joutua matkustamaan asiakkaiden luokse. Ulkomaanmatkoja edellyttää myös kielitaidon pitäminen ajan tasalla.

Käännöstoimistot. Yritykset. Valtio (ministeriöt). Kunnat. Kansainväliset järjestöt. Yliopistot. Oppilaitokset. Ammatinharjoittajina tai freelancereina omissa yrityksissä.

Useimmat kääntäjät ovat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Kääntämistä ja tulkkausta voi opiskella yliopistoissa esimerkiksi Helsingissä, Joensuussa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Myös vieraiden kielten koulutusohjelmiin voi sisältyä kääntämisen opintoja.

Kääntämisen ja tulkkauksen erikoisaloja voi opiskella eri tahoilla.