Palkka ja tietoa ammatista Kirjailija

Kirjailijat kirjoittavat kaunokirjallisia teoksia, jotka voivat olla romaaneita, novelleja, runokokoelmia, teatterinäytelmiä ja radiokuunnelmia. Tekstejä kirjoitetaan myös televisiokäsikirjoituksiksi sekä elokuvakäsikirjoituksiksi.

Kirjailijan työ on luovaa kirjoittamista, joka edellyttää persoonallista sanottavaa lukijoille, halu kirjoittaa ei yksin riitä. Kirjailija on enemmän tai vähemmän kutsumusammatti. Kokemukset jokapäiväisessä elämässä, maailmankuva ja yhteiskunnallinen näkemys vaikuttavat merkittävästi työn tulokseen kirjallisten vaikutteiden ja ihanteiden rinnalla.

Kirjan kirjoittaminen saattaa kestää useita vuosia. Varsinaisen kirjoittamistyön aikana kirjailija työskentelee yksin tarkoitukseen sopivassa työtilassa. Luovaan kirjoittamiseen kuuluu kuitenkin myös ideointi ja aiheen kehittely sekä aineiston hankkiminen, joka voi tapahtua periaatteessa missä tahansa.

Kun käsikirjoitus on valmis ja kustantaja on hyväksynyt sen kustannusohjelmaansa, siitä tehdään kustannussopimus. Sen jälkeen sitä ryhdytään työstämään yhdessä kustannustoimittajan kanssa, joka toimii palautteen antajana ja hyväksyjänä. Luovan kirjoittamisen lopputuote on painettu kirja, jonka yleisö löytää kirjakaupoista ja kirjastoista.

Kirjailija voi olla suuntautunut myös muuhun kuin kaunokirjallisuuteen. Tietokirjailijat kirjoittavat muun muassa tietokirjoja jostakin aihepiiristä, oppaita, sanakirjoja ja oppikirjoja. Teokset voivat tarjota yleistietoa kenen tahansa luettavaksi, mutta yhtä hyvin myös jonkin erikoisalan vaativaa tieteellistä tai esimerkiksi teknistä tietoa.

Kirjailijat voivat kirjoittaa myös esimerkiksi elämäkertoja, historiikkeja, yhteiskunnallista kirjallisuutta ja elämänkatsomuksellisia tekstejä. Faktan ja fiktion yhdisteleminen on tyypillistä esimerkiksi satiirisessa kaunokirjallisuudessa.

Tietokirjojen kirjoittaminen vaatii aihepiirin riittävän suuren asiantuntemuksen lisäksi laajaa taustatyötä. Tekijöitä voi olla useampia tai kokonainen työryhmä.

Osa kirjailijoista kuuluu kirjailija- tai kirjallisuuspiireihin, joissa heillä on mahdollisuus vaihtaa ajatuksiaan kirjallisuudesta sekä saada tarvittaessa palautetta ja myös kannustusta kollegoiltaan. Nimeä hankkineita kirjailijoita toimii myös arvostelijoina, opettajina kansalaisopistoissa ja kirjoituskurssien vetäjinä.

Kirjailijat työskentelevät kirjoittaessaan tarkoitukseen sopivassa työtilassa ja ympäristössä. Työhön kuuluu taustatietoon perehdyttäessä käyntejä esimerkiksi kirjastoissa, arkistoissa, haastattelemassa ihmisiä ja tiedonhakua netistä. Työssä käytetään apuna tietotekniikkaa. Kirjailijan ammatissa työtä ja vapaa-aikaa on usein vaikea erottaa toisistaan.

Kirjailijoilla ei ole varsinaisia työpaikkoja. He tarjoavat käsikirjoituksia kustantajille, jotka hyväksyvät tai hylkäävät ne. Joskus nimekäs kirjailija voi saada myös tilaustyön, joka voi olla esimerkiksi historiikki.

Kustantamoihin tarjotaan luettavaksi valtavat määrät tekstejä, joista vain noin yksi prosentti päätyy julkaisuiksi. Jo taloudellisista syistä johtuen kirjoittaminen onkin useimmille enemmän elämäntapa tai harrastus kuin ammatti.

Suomessa on joitakin kirjailijoita, jotka ansaitsevat elantonsa pelkästään kaunokirjallisuuden kirjoittamisella. Kaikkein menestyneimmillä kirjailijoilla voi olla hyvinkin suuret tulot, mutta ne vaihtelevat vuodesta toiseen myynnin mukaan.

Useimmilla kirjailijoilla on jokin toinen leipätyö.

Varsinaista koulutusta kirjailijaksi ei ole. Monenlaisia kursseja järjestetään esimerkiksi työväen-, kansalais- ja kansanopistojen toimesta. Tunnettuja kirjoitusopetusta antavia kansanopistoja ovat esimerkiksi Oriveden opisto ja Jamilahden kansanopisto. Myös Nuoren Voiman Liitto ohjaa harrastajakirjoittajia.

Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa voi suorittaa luovan kirjoittamisen perus- ja aineopinnot. Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa kirjoittaminen on kirjallisuuden syventävien opintojen suuntautumisvaihtoehto. Myös avoimissa yliopistoissa järjestetään kirjoittajakoulutusta.