Opiskelupaikka oikeustieteellisessä on joka vuonna monen ykköshaave. Oikis on suosittu hakukohde, joten opiskelupaikan eteen joutuu joskus tekemään hartiavoimin töitä. Pääsykoeurakasta on kuitenkin mahdollista selvitä kunnialla ja saavuttaa unelma opiskelupaikasta oikeustieteellisessä. Haastattelimme Ida Saarikalliota oikikseen pyrkimisestä ja pääsykokeeseen valmistautumisesta. Ida pyrki oikikseen kaksi kertaa, ja Helsingin oikeustieteellisen ovet aukesivat syksyllä 2019.
1. Miten valmistauduit oikiksen pääsykokeeseen?
Valmistauduin pääsykokeisiin aikatauluttamalla elämäni tuolle ajanjaksolle, koska töitä oli tehtävä samaan aikaan. En lukenut yhtenäkään päivänä yli kuuden tunnin pätkää, vaan pääasiassa varsinaiset lukuajat olivat jotain 2,5–5 tunnin väliltä. Omalla kohdallani keskittyminen ei olisi riittänyt pidempiin pätkiin.
Luettavia kirjoja oli kolme ja olin suunnitellut, että missä ajassa mikäkin kirja pitää olla luettuna. Tein alleviivauksia ja googlettelin asioita joita en ymmärtänyt. Kirjoitin muistiinpanoja, sekä termejä post-it-lapuille niin, että toiselle puolelle kirjoitin termin ja toiselle puolelle selityksen siihen.
Lukuaikana keskityin erityisesti siihen, että nukuin riittävästi, söin monipuolisesti ja pidin kiinni liikunnan harrastamisesta. Tuona 4–5 viikon lukuaikana minulla oli onneksi yksi lomaviikko, josta oli apua. Lomaviikollani lähdin yksin neljän vuorokauden matkalle Espanjaan. Ulkoilin, söin, nukuin hyvin ja luin joka päivä. Lukeminen onnistui niin lentokoneessa, uima-altaalla, hotellihuoneen parvekkeella kuin kahvilassakin. Olin suunnitellut matkani niin, että aikaa ei mene ruoanlaittoon ja muihin aikaa vieviin pakollisiin toimintoihin, joihin menee yllättävän paljon aikaa kotona ollessa.
2. Luitko itsenäisesti vai osallistuitko valmennuskurssille?
Ensimmäisellä hakukerralla luin täysin itsenäisesti, mutta toisella hakukerralla päätin investoida itseopiskelumateriaaliin. Mahdollisuutta ei ollut lähiopetuksena järjestettävään valmennuskurssiin töiden, eikä sen paremmin kustannustenkaan vuoksi. Itseopiskelumateriaalista oli paljon hyötyä, koska se sisälsi muun muassa hyvät ja napakat tiivistelmät kirjoista sekä harjoitustehtäviä. Erityisesti koealueen kertaukseen materiaalista oli suuri hyöty.
3. Mikä pääsykokeisiin valmistautumisessa oli kaikkein haastavinta?
Haastavinta valmistautumisessa oli yksinkertaisesti joidenkin aihealueiden ymmärtäminen, sekä tietämättömyys siitä, mikä tiedon määrä on riittävä pääsykokeisiin.
4. Jos hakisit nyt uudestaan, mitä tekisit toisin?
Täytyy sanoa, että jos hakisin nyt uudestaan, en varmaankaan tekisi mitään toisin. Kuulostaa varmasti hassulta, mutta koen, että onnistuin järjestämään asiat parhaalla mahdollisella tavalla ja säilyttämään tasapainon elämän eri osa-alueilla.
5. Miten motivoit itseäsi, kun luku-urakka tuntui raskaalta?
Muistaakseni yhden kerran koko lukuaikana tuli sellainen olo, että ei kiinnosta, eikä jaksa. Tuolloin olin väsynyt, ja motivaatio-ongelma korjaantui jättämällä lukeminen sen päivän osalta väliin ja nukkumalla enemmän. Olin kirjoittanut itselleni motivaatiokirjeen, jonka suunnittelin kaivavani esille, jos oikein paha motivaatio-ongelma iskee. Minun ei kuitenkaan tarvinut kertaakaan lukea sitä kirjettä.
6. Millainen itse pääsykoetilanne oli?
Pääsykoetilanne meni ihan hyvin, vaikka minulla ei ollut tietoa, missä yliopiston päärakennus edes sijaitsi. Jouduin seikkailemaan Google mapsin kanssa löytääkseni oikean rakennuksen ja seuraava ongelma olikin oikean luokan löytäminen. No, kysyvä ei tieltä eksy, ja meitä olikin useita hukassa olevia. Siitäkin selvittiin!
Odotin kovasti, että saisin aloittaa kokeen tekemisen, koska pelkäsin, että unohdan asiat pian. Tämä oli kuitenkin turha pelko. Olin varannut kokeeseen eväitä, mutta olin lopulta sellaisessa flow-tilassa koetta tehdessäni, että en muistanut syödä niitä.
Sanoisin, että suurimmalla osalla hakijoista se jännitys katoaa, kun aloittaa kokeen tekemisen. Kaikki muut ovat ihan samassa tilanteessa ja paras ratkaisu on vain yksinkertaisesti tehdä parhaansa. Yllätyin itse siitä, kuinka kiva minusta oli tehdä koetta ja sen jälkeen fiilis oli erittäin hyvä.
7. Oliko luku-urakka ja pääsykoetilanne niin paha, kuin annetaan ymmärtää?
Lopulta luku-urakka oli hyvin lyhyt aika ja pääsykoe meni myös nopeasti. Mielestäni ei kannata sitä liikaa stressata. Ajattelin itse tuolloin, että jos pääsykokeista selviää ja kouluun pääsee, selviää mistä tahansa. Noh, täytynee todeta, että kyllä tämä itse koulussa opiskelu tuntuu ajoittain vähintäänkin yhtä rankalta kuin pääsykokeet. Ehkä aika kultaa muistot, mutta helpolla ei koulussakaan pääse.
8. Mitä vinkkejä antaisit oikiksesta haaveileville?
Näkisin itse, että tärkeintä on tuntea itsensä ja omat vahvuudet ja heikkoudet. Jos tiedät, että et jaksa keskittyä pitkiä aikoja putkeen, ei kannata lukea pitkissä pätkissä ja liikaa yhden päivän aikana. Oikikseen pääseminen ei vaadi kymmenen tunnin lukemista joka päivä, laatu ratkaisee tässäkin. Kannattaa myös pitää huolta elämän muista osa-alueista lukemisen aikana. Tällä on suuri vaikutus asioiden sisäistämiseen.
Kaikki pääsykoekirjat eivät välttämättä ole niin mielenkiintoisia, mutta aina voi huijata itseään olemaan niistä kiinnostunut. Kannattaa myös kokeilla asioiden selittämistä läheiselle ihmiselle. Ei haittaa, jos ei ole ketään jolle puhua, sillä itselleenkin voi selittää asioita.
Ole oma itsesi – ei kannata turhaan koittaa mahtua johonkin muottiin. Hae oikikseen siksi, että just sua kiinnostaa päästä opiskelemaan oikeustieteitä ja haluat saada älyttömän monipuolisen tutkinnon tulevaa työelämää varten.
