Palkka ja tietoa ammatista Luomutuottaja / luomuviljelijä

Luomutuottajat harjoittavat luomuviljelyä sekä luonnonmukaista eläintuotantoa. Luonnonmukaisen tuotannon periaatteena on, etteivät tuotteiden valmistusmenetelmät ole haitallisia ympäristölle, eivätkä myöskään ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle ja hyvinvoinnille. Kemiallisten torjunta-aineiden ja keinolannoitteiden käyttö on kiellettyä, antibioottien ja lisäaineiden käyttö tarkkaan säänneltyä.

Luomuviljelyssä yleisimmät viljelykasvit ovat nurmi ja kaura. Viljelysmaata hoidetaan viljelykierrolla, jossa eri kasvilajit vuorottelevat. Viljelylohkolla viljellään esimerkiksi ensimmäisenä vuonna kauraa, toisena apilaa ja kolmantena vuonna perunaa. Vuoroviljely estää tuholaiskasvustojen pesiytymistä lohkoille. Rikkakasvit ja tuholaiset torjutaan biologisesti luonnollisilla vihollisilla ja mekaanisesti esimerkiksi harauksella ja kitkemisellä.

Vuoroviljelyssä pellon ravinteet riittävät pidemmäksi aikaa, koska jatkuva saman kasvin viljeleminen köyhdyttää maata. Viljelykasvien ravinnetarpeet täytetään palkokasveja sisältävällä viljelykierrolla sekä käyttämällä luonnonmukaisessa tuotannossa syntynyttä lantaa ja kasviainesta.

Luonnonmukaisessa eläintuotannossa kasvatetaan esimerkiksi nautoja, sikoja, lampaita ja kanoja. Eläintuotannossa korostuu eläinten terveys ja hyvinvointi sekä lajinmukainen käyttäytyminen ja vapaa liikkuminen. Ruokinta perustuu luonnonmukaiseen rehuun. Rehukasvien viljely maatilalla monipuolistaa viljelykiertoa, vastavuoroisesti eläimet tuottavat eloperäistä lannoitetta kasvienviljelyn tarpeisiin.

Työhön kuuluvat kasvinviljelyn ja kotieläintuotannon monet tehtävät. Tuotteiden laadunvarmistukset, käsittelyt ja pakkaamiset kuuluvat niin ikään tehtäviin. Metsätöitä tehdään varsinkin talvella. Tehtäviin kuuluvat myös koneiden huolto- ja korjaustyöt sekä tilan rakennusten remontoinnit. Aikaa menee myös erilaisten suunnitelmien tekoon, laskelmiin, ilmoitusten tms. tekemiseen sekä markkinointiin ja myyntiin.

Luomutuottaja voi myös jalostaa tilallaan luomuelintarvikkeita luonnonmukaisesti tuotetuista maataloustuotteista. Tuotteita ovat esimerkiksi leivät, lihajalosteet, marjahillot ja makeutetut jogurtit. Osa pitää myös kotieläimiä, joita matkailijat tulevat katsomaan.

Luomutuottaja työskentelee tilallaan ulkona ja sisätiloissa. Työssä käytetään erilaisia maatalouskoneita ja työvälineitä traktoreista lapioihin ja hevosiin sekä tietotekniikkaa. Tilalla työskentelee usein perheenjäseniä sekä tarvittaessa palkattuja työntekijöitä. Työssä ollaan tekemisissä myös asiakkaiden, toisten maatalousyrittäjien, alan järjestöjen ja matkailijoiden kanssa. Työajat vaihtelevat vuodenaikojen ja kiirehuippujen mukaan.

Luomutilat.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa maatalousalan perustutkinnon. Tutkinnossa voi suuntautua mm. eläintenhoitoon (eläintenhoitaja) ja maatilatalouteen (maaseutuyrittäjä).

Luonto- ja ympäristöalan perustutkinnossa voidaan suuntautua luontoalaan, jolloin tutkintonimike on luonto-ohjaaja / luonnonvaratuottaja / luonto- ja ympäristöneuvoja. Poro- ja luontaistalouteen suuntautuen tutkintonimike on porotalousyrittäjä / luontaistalousyrittäjä.

Puutarhatalouden perustutkinnon voi suorittaa esimerkiksi puutarhatuotantoon suuntautuen. Tutkintonimike on puutarhuri.

Perustutkinnot voidaan suorittaa myös aikuiskoulutuksessa näyttötutkintona sekä suoraan näyttökokeella.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammattitaidon kartuttua myös mm. viljelijän ammattitutkinto, tuotantoeläinten hoidon ja hyvinvoinnin ammattitutkinto, eläintenhoitajan ammattitutkinto, mehiläistarhaajan ammattitutkinto, luonnontuotealan ammattitutkinto ja viljelypuutarhurin ammattitutkinto.

Ammattikorkeakouluissa voidaan suorittaa luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinto agrologi (AMK) maaseutuelinkeinoihin suuntautuen. Puutarhatalouteen suuntautuen tutkintonimike on hortonomi (AMK).

Yliopistoissa voi opiskella maataloustieteitä. Alempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti, ylempi maatalous- ja metsätieteiden maisteri.