Arkeologit tutkivat ihmisen menneisyyttä muinaisjäännösten kuten esineiden, raunioiden ja laivanhylkyjen kautta. Alan suurin työllistäjä on Museovirasto. Ammatissa toimiminen edellyttää historian ja kulttuurien tuntemusta sekä erilaisten arkeologisten menetelmien hallintaa. Arkeologi tarvitsee pitkäjännitteisyyttä, huolellisuutta ja yhteistyötaitoja.
Lisätietoa ammatista
Arkeologit tutkivat ihmisen menneisyyttä muinaisjäännösten eli niiden jälkien kautta, joita ihmisten toiminta on aikojen kuluessa jättänyt maaperään tai merenpohjaan. Tutkimuskohteina ovat esineet, rakennukset, haudat, laivanhylyt jne.
Arkeologian erikoisaloja ovat mm. klassinen arkeologia, meriarkeologia, bioarkeologia, historiallisen ajan arkeologia ja keskiajan arkeologia.
Tutkimustyössä arkeologien työnkuva koostuu sekä kenttätyöstä että toimistomaisesta työstä. Kentällä tehdään löytöpaikkojen tarkastuksia, arkeologista inventointia ja kaivauksia.
Kaivauksia tehdään esimerkiksi muinaisilla asuin- ja hautapaikoilla sekä pelloilla. Meriarkeologisissa kenttätöissä tutkitaan useimmiten merenpohjasta löytyneiden vanhoja alusten hylkyjä esineistöineen.
Ennen kaivausta käydään läpi alueen aikaisemmat tutkimukset ja löydöt, jotta saataisiin vihjeitä mahdollisista kaivauskohteista sekä vältyttäisiin turhalta työltä. Sen jälkeen alue sijoitetaan tarkasti kartalle ja rajataan näkyvästi.
Löydöt puhdistetaan ja myöhemmin ne konservoidaan. Arkeologit ajoittavat löydöt mm. esineiden koristelun, materiaalin ja tekotavan perusteella. Hiilenpalat voidaan ajoittaa myös laboratoriossa.
Arkeologin työnkuvaan kuuluu löytöjen keräämisen lisäksi maassa erottuvien ihmisen toiminnan jälkien tallentaminen. Tämä tapahtuu kartoittamalla, piirtämällä ja valokuvaamalla. Kaikista havainnoista tehdään tarkat muistiinpanot.
Toimistossa tehtäviin kuuluu löytöaineistojen luokittelu, luettelointi ja tallentaminen sekä tutkimusraporttien laatiminen. Tutkimusraportteja laaditaan tulevia tutkimuksia sekä suojelua varten.
Muinaismuistolain määräämä suojelu on osa arkeologien työtä, minkä tarkoituksena on kulttuuriperinnön säilyttäminen sekä nykyisille että tuleville sukupolville.
Kiinteitä muinaisjäännöksiä ja niiden ympäristöä pidetään kunnossa esimerkiksi perusraivausten avulla, jotta alueella saavutetaan tavoiteltu maisemallinen ilme. Toteuttamisen lisäksi toimenkuvaan kuuluu suojelualueiden valvontaa sekä käytön suunnittelua.
Arkeologit myös tiedottavat ja esittelevät löytöaineistoa yleisölle näyttelyiden, esitelmien, luentojen, maasto-opasteiden ja julkaisujen avulla. Arkeologeja toimii myös opetustehtävissä.
Arkeologin ammatissa työn sosiaalisuus vaihtelee työtehtävien mukaan. Kaivauksilla työskentelee useita henkilöitä kerrallaan, jolloin työ on hyvinkin sosiaalista, mutta tutkimustyötä tehdään myös yksin omassa työhuoneessa.
Arkeologisessa tutkimuksessa käytetään pohjana historiatiedettä, mutta tärkeimmät tutkimusmenetelmät ovat luonnontieteellisiä. Kentällä käytetään kaivaustyössä useimmiten kaivauslastaa, rikkalapiota ja seulaa. Laboratoriossa käytetään erilaisia analyysivälineitä. Meriarkeologit käyttävät työssään sukellusvälineitä ja kaukokartoituslaitteita.
Arkeologin työympäristö vaihtelee toimisto- ja laboratorio-olosuhteista kenttäolosuhteisiin, jopa merenpohjaan. Työ on pääasiassa päivätyötä, mutta kenttätyössä työajat liukuvat. Suomen oloissa kaivauksia voidaan järjestää sulan maan aikana, keväästä alkusyksyyn. Ammattiin kuuluu myös ulkomaille suuntautuvia tutkimus- ja opintomatkoja.
Museovirasto. Museot. Yliopistot. Valtio.
Arkeologiaa voi opiskella yliopistoissa. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri, alempi korkeakoulututkinto on humanististen tieteiden kandidaatti.
Mainokset