Palkka ja tietoa ammatista Erikoishammaslääkäri

Erikoishammaslääkäri on lääketieteellinen asiantuntija, joka on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan sekä ehkäisemään suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Ammatti vaatii näiden alueiden tuntemusta ja osaamista.

Erikoishammaslääkärin työ on vastuullista ja itsenäistä ja vaatii suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta. Työ on intensiivistä, sillä jokaiseen potilaaseen on keskityttävä yhtä tarkasti. Hammaslääkärin työ on fyysisesti ja henkisesti varsin kuormittavaa, vaativaa ja vastuullista ihmissuhdetyötä, johon liittyy monesti myös aikapaine.

Koska hoitomenetelmät, tekniikat ja materiaalit kehittyvät jatkuvasti, on erikoishammaslääkärin huolehdittava täydennyskoulutuksestaan säilyttääkseen ammattitaitonsa. Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hampaiston oikomishoito, terveydenhuolto ja hammaslääketieteellinen diagnostiikka, sekä suu- ja leukakirurgia.

Hammaslääkäri on laillistettu ammattihenkilö. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää hakemuksesta laillistuksen ammattiin. Hammaslääketieteen lisensiaatti saa oikeuden toimia itsenäisenä hammaslääkärinä suoritettuaan peruskoulutuksen jälkeen yhdeksän kuukautta kestävän käytännön palvelun toisen hammaslääkärin valvonnassa.

Hammaslääkärit työskentelevät pääasiassa terveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa sekä yksityishammaslääkäreinä tai niiden palveluksessa.

Hammaslääkäreitä työskentelee myös mm. opetus- ja tutkimustehtävissä sekä puolustusvoimissa ja hoitolaitoksissa.

Hammaslääketiedettä voi opiskella Helsingin, Oulun, Turun ja Itä-Suomen (Kuopion kampus) yliopistoissa. Ylempi korkeakoulututkinto on hammaslääketieteen lisensiaatti.

Erikoishammaslääkäriksi voi valmistua suorittamalla hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon jälkeen erikoishammaslääkärin tutkinnon. Ennen erikoistumiskoulutukseen hakeutumista on työskenneltävä vähintään kaksi vuotta hammaslääkärin kliinisissä tehtävissä.

Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hampaiston oikomishoito, terveydenhuolto ja hammaslääketieteellinen diagnostiikka, joihin erikoistuminen vie kolme vuotta, sekä suu- ja leukakirurgia, johon erikoistumisaika on kuusi vuotta.