Kuiskaaja työskentelee teatterissa tehtävänään syöttää harjoituksissa ja näytöksissä tekstiä näyttelijöille, jos nämä unohtavat vuorosanansa. Tehtäviin kuuluu myös kirjanpito harjoiteltavasta tekstistä sekä muutosten merkitseminen ylös. Työssä tarvitaan selkeää puheääntä ja rauhallisuutta.
Kuiskaajan työstä suurin osa tapahtuu harjoituksissa, joissa hän syöttää tekstiä näyttelijöille, mikäli nämä unohtavat vuorosanansa. Kun kuiskaaja huomaa, että joku unohtaa, hän lukee muutaman sanan tai ehkä koko lauseen tekstistä, jolloin näyttelijä pääsee taas vauhtiin.
Näytöksissä vuorosanojen unohtaminen on erittäin harvinaista. Jos näin kuitenkin käy, tilanne tulee odottamatta ja on erittäin koetteleva. Kun näyttämö jää jumiin, kuiskaajan on reagoitava nopeasti. Tällöin hän sanoo pari sanaa, jolloin näyttelijä sieppaa puheen ja jatkaa siitä mihin jäi. Näyttämöä seuraava yleisö ei huomaa mitään, jos tämä tehdään oikein.
Kuiskaaja istuu yleensä eturivissä yleisön joukossa tai joskus harvoin lavasteisiin sijoitetussa paikassa. Vaikka hän usein oppii itsekin tekstin ulkoa, niin hän ei voi luottaa vain muistiinsa, vaan hänen on koko ajan seurattava tekstiä omasta pääkirjastaan ja oltava valppaana.
Ohjaajan lisäksi vain kuiskaaja on aktiivisesti läsnä koko näytelmän tekemisen prosessissa ensimmäisistä harjoituksista viimeiseen esitykseen. Läheisin työkumppani kuiskaajalle onkin yleensä ohjaaja.
Kuiskaajan vastuulla on pääkirja eli "plari", kirjanpito harjoiteltavasta tekstistä. Jos työryhmä päättää muuttaa jotakin repliikeissä, kuiskaajan on merkittävä ne välittömästi ja selkeästi pääkirjaan. Pääkirja arkistoidaan aina kun esitykset ovat päättyneet. Tämä on myöhemmän teatterihistorian tutkimuksenkin kannalta tärkeää, koska poistoja tehdään jopa klassikkonäytelmiin.
Kuiskaaja voi itsekin tehdä huomautuksia ja muutosehdotuksia, esimerkiksi kielen suhteen. Hänen on myös huolehdittava siitä, että näyttelijä, jonka repliikkiä on muutettu, merkitsee muutoksen omaan roolivihkoonsa.
Samoin kuiskaajan on merkittävä muistiin sisääntulot, valoiskut, musiikki-iskut, pyörönäyttämön ja esiripun iskut. Niin ikään näyttelijöiden asemat näyttämöllä kirjataan. Kuiskaajan on oltava kaiken tasalla ja huolehdittava siitä, että näyttelijät ovat myös.
Harjoitukset alkavat oopperassa ja teattereissa aamupäivällä ja kestävät usein iltapäivään asti. Näytökset ovat yleensä iltaisin. Päivässä voi olla kaksi harjoitusta tai yksi harjoitus ja yksi näytös. Myös lauantait ovat usein työpäiviä, jolloin vapaapäiviä on yksi viikossa.
Pienissä teatteriryhmissä joku näyttelijöistä hoitaa yleensä kuiskaajan tehtävää. Isommissakin teattereissa tehtäviä on usein yhdistetty, jolloin saattaa olla esimerkiksi kuiskaajan-järjestäjän toimi.
Päätoimisia kuiskaajia toimii vain suurimmissa teattereissa kuten Kansallisteatterissa ja kaupunginteattereissa.
Varsinaista koulutusta ammattiin ei ole, oppiminen tapahtuu työn kautta.