Palkka ja tietoa ammatista Kuvanveistäjä

Kuvanveistäjä on perinteisesti tarkastellen taiteilija, joka valmistaa kolmiulotteisia taideteoksia. Klassisia kuvanveiston materiaaleja ovat esimerkiksi pronssi, marmori ja graniitti.

Perustekniikoita on tavallaan kaksi, raaka-aineen lisääminen tai vähentäminen. Lisäämisessä on kyse muovailusta, kuten esimerkiksi tehtäessä mallia valettavaa pronssiveistosta varten. Vähentämisessä puolestaan on kyse isomman kappaleen veistämisestä haluttuun muotoon, esimerkiksi tehtäessä puu- tai kiviveistosta.

Kuvataiteen kenttä on muuttunut voimakkaasti, ja eri taidelajien rajat ovat hämärtyneet. Kuvanveisto voi nykyään olla kirjaimellisesti melkein mitä tahansa, esimerkiksi tilaan tehtäviä installaatioita, esinekoosteita, äänitaidetta, valotaidetta, videotaidetta, ympäristötaidetta ja niiden erilaisia yhdistelmiä.

Kuvanveistäjä voi esimerkiksi valmistaa näyttelyn kuvitteellisten veistosten valokuvista, tehdä väliaikaisen installaation vaikkapa kierrätysvaatteista tai ulkotiloihin sateessa tuhoutuvan pahviveistoksen tai valaista tietyn tapahtuman ajaksi jonkin paikan. Vastaavasti kuvanveistäjän nykyään käyttämien materiaalien kirjo on loputon.

Kuvanveistäjän tarvitsemien työtilojen tarve on varsin yksilöllinen vaihdellen suunnitteluun tarvittavasta pienestä tilasta isohkoon teollisuushalliin. Kiinteästä materiaalista suurikokoisia teoksia valmistava veistäjä tarvitsee ison ja kulkumahdollisuuksiltaan käytännöllisen tilan, joka on myös työturvallinen. Tilassa on oltava muun muassa riittävä ilmastointi, ja sen on oltava rakenteiltaan kestävä.

Työtavoissakin on runsaasti poikkeuksia. Osa veistäjistä pitää yllä käsityöläisperinnettä ja saattaa itse työstää tuhansien kilojen painoista kivilohkaretta tai käyttää omaa valu-uunia. Osa taas luonnostelee tietokoneen, pienoismallien tai pelkkien piirustusten avulla ja teettää varsinaisen raa'an työn kivilouhimoilla, valimoissa ja metallipajoilla.

Kuvanveiston historiassa on totuttu korostamaan ammatin raskaita fyysisiä vaatimuksia, ja ala onkin ollut sangen miehinen. Nykyään jo miltei puolet kuvanveistäjien ammattikunnasta on naisia.

Moni nuoremman polven taiteilija on lakannut käyttämästä välineisiin ja tekniikoihin viittaavia ammattinimikkeitä ja alkanut käyttää pelkästään nimitystä kuvataiteilija.

Kuvanveistäjät toimivat vapaina taiteilijoina. Monet kuvanveistäjät tekevät sivutyönä esimerkiksi opetustyötä tai muita töitä.

Suurin osa nykyisistä kuvataiteilijoista on valmistunut jostain taidekoulusta, vaikka koulutus ei olekaan mikään ehdoton edellytys alalla toimimiselle. Moni taiteilija on opiskellut useassakin oppilaitoksessa ja hankkinut itselleen erilaista lisäkoulutusta, enenevässä määrin myös ulkomailla.

Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa voi opiskella kuvanveistoa. Ylempi korkeakoulututkinto on kuvataiteen maisteri. Alempi korkeakoulututkinto on kuvataiteen kandidaatti.

Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa tutkinnon kuvataiteilija (AMK).

Kuvanveistossa on taiteista pisimpään ollut vallalla myös perinteinen mestari-oppipoika -järjestelmä, ja perinne elää vieläkin jossain määrin. Moni kokeneempi isoja projekteja toteuttava veistäjä tarvitsee apulaisia ja palkkaa näihin töihin nuorempia kollegoitaan.