Palkka ja tietoa ammatista Muusikko (kevyt musiikki)

Muusikko soittaa tanssiorkesterissa, pop- tai rockyhtyeessä tai muussa kokoonpanossa yhtä tai useampaa soitinta, esimerkiksi kitaraa, bassoa, kosketinsoittimia tai rumpuja. Kevyeen musiikkiin luetaan erilaisia musiikin lajeja jazzista kansanmusiikkiin erotukseksi klassisesta, ns. vakavasta musiikista.

Muusikoiden työnkuvaan kuuluu soittamista ja solistin säestämistä keikoilla ja konserteissa. Yhtyeet esiintyvät erilaisissa paikoissa riippuen mm. suosiosta ja musiikista, jota he esittävät. Soittopaikkoja ovat esimerkiksi tanssilavat, ravintolat, laivat, rock-klubit, ulkoilmatapahtumat ja yksityistilaisuudet. Menestyvimmät yhtyeet esiintyvät suurilla areenoilla ja stadioneilla. Keikkoja tehdään mm. levymyynnin edistämiseksi.

Soitettava musiikki vaihtelee tilaisuuden ja yleisön mukaan. Yhtyeen keikkaohjelmisto voi koostua omista lauluista tai sitten toisten yhtyeiden kappaleista, covereista. Soittajien on tarkkailtava yleisön reaktioita ja otettava huomioon heidän toiveensa ja ilmapiiri. Tarvittaessa ohjelmistoa muutetaan hyvän tunnelman aikaansaamiseksi.

Konsertit ovat tavallisia keikkoja suurempia ja harvinaisempia tilaisuuksia, joissa yleisöä on huomattavasti enemmän ja äänentoisto ja puitteet eri luokkaa. Konsertteihin ei myöskään tulla varsinaisesti tanssimaan, mikä asettaa uusia vaatimuksia soittajille, sillä heidän on panostettava enemmän lavaesiintymisen näyttävyyteen yleisön viihdyttämiseksi.

Uusien esityskappaleiden ja soiton harjoittelu on keskeinen osa ammattia. Muusikot harjoittelevat yhdessä treenikämpällä ja usein myös itsekseen kotona. Osa muusikoista myös tekee itse lauluja eli säveltää, sanoittaa tai sovittaa. Musiikin tekeminen on luovaa työtä, jota voi olla vaikeaa rajata paikkaan ja aikaan. Levyjä yhtyeiltä ilmestyy vaihtelevalla tiheydellä, esimerkiksi vuosittain tai joka toinen vuosi. Levytys tehdään studiossa.

Keikoilla työhön kuuluu työvälineiden, soittimien, vahvistimien, kaiuttimien, mikrofonien jne. siirtelyä ennen ja jälkeen esiintymisen. Suurimmilla nimillä on omat roudarinsa tätä varten, mutta yleensä tämä kuuluu työnkuvaan. Kuuluisat muusikot myös esiintyvät lehtien sivuilla, televisiossa ja radiossa, jolloin työhön kuuluu haastattelujen antamista ja kuvauksia eri paikoissa. Suosituimmat bändit tekevät myös musiikkivideoita.

Työyhteisöön kuuluvia muita ammattilaisia ovat keikkaillessa roudari, miksaaja sekä ääni- ja valomies. Keikka- tai kiertuehenkilöstön lukumäärä riippuu mm. yhtyeen suosiosta. Levytettäessä tuottaja, äänittäjä, miksaaja ja editoija ovat tärkeitä tahoja.

Työympäristö vaihtelee treenikämpältä erilaisille keikkapaikoille ja studioon. Soittaminen tehdään esiintymislavalla joka voi olla sisätiloissa tai kesäisin ulkona. Työympäristö on poikkeuksetta meluinen ja toisinaan myös huonosti ilmastoitu.

Muusikkojen työajat painottuvat iltaan ja viikonloppuihin. Illan pääesiintyjä saattaa aloittaa vasta puolen yön aikaan, lämmittelijänä toimiva bändi jotakin tuntia aikaisemmin. Tanssipaikoissa keikka saattaa loppua vasta aamuyöllä. Ennen keikkaa on roudausta ja sound-checkin tekeminen, jonka jälkeen oman vuoron odottelua.

Keikkoja tehdään tilausten mukaan ympäri vuoden, mutta kesäisin on yleensä eniten työtilaisuuksia, koska silloin tanssilavat ja pienetkin soittopaikat ovat auki. Keikkoja voi olla vuodessa jopa toista sataa, mutta myös keikkatauot kuuluvat asiaan.

Esiintymisalue saattaa kattaa koko maan ja ulottua ulkomaille asti. Keikoille kuljetaan yleensä linja-autolla, "keikkabussilla", joskus lentäen. Pitkät työmatkat tekevät työstä raskaan, ja työpäivät saattavat matkojen takia venyä useamman vuorokauden mittaisiksi.

Muusikko on kutsumusammatti, jossa innostus soittamiseen ja rakkaus musiikkiin auttavat pitämään jaksamista yllä. Hyvää soittajaa myös arvostetaan. Tunnetuimmat muusikot ovat jääneet musiikin historiaan.

Ohjelma- ja konserttitoimistot työllistävät muusikoita. Muusikot ovat usein freelance-verokortilla toimivia keikkatyöläisiä tai ammatinharjoittajia. Joillakin muusikoilla on omia yrityksiä, joiden kautta he järjestävät esimerkiksi keikkamyynnin.

Pop & Jazz Konservatoriossa annetaan ammatillista peruskoulutusta rytmimusiikkiin.

Toisella asteella voi suorittaa musiikkialan perustutkinnon, muusikko.

Ammattikorkeakoulussa voi suorittaa kulttuurialan ammattikorkeakoulututkinnon, muusikko (AMK).

Sibelius-Akatemiassa voi opiskella mm. jazz-musiikkia, ja suorittaa alemman korkeakoulututkinnon musiikin kandidaatti ja ylemmän korkeakoulututkinnon musiikin maisteri.

Moni muusikko on itseoppinut.