Palkka ja tietoa ammatista Hammaslääkäri

Hammaslääkäri tutkii ja hoitaa suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Työn tavoitteena on suun terveydentilan kohentaminen, suu- ja hammassairauksien parantaminen sekä niiden ennaltaehkäisy ja vähentäminen.

Hammaslääkärin työn keskeinen lähtökohta on potilaan tutkiminen. Tutkimuksen perusteella hammaslääkäri määrittää taudin eli tekee diagnoosin sekä päättää potilaan hoidosta. Suun terveys vaikuttaa ihmisen yleisterveyteen. Toisaalta hammaslääkärin on selvitettävä, ovatko suun ongelmat mahdollisesti oireita muista sairauksista.

Yleisimpiä hammaslääkärin tehtäviä ovat mm. hampaiden paikkaaminen, suun alueen tulehdusten hoitaminen, hampaiden oikominen sekä hampaiden poistoon ja proteeseihin liittyvät työt.

Tärkeä osa hoitoa on opastaa potilaita huolehtimaan itse suunsa terveydestä. Hammaslääkäri sopii yleensä potilaan kanssa myös tulevista hoidoista eli määräaikaistarkastuksista potilaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti.

Hammaslääkärin ammatti tarjoaa useita suuntautumisvaihtoehtoja. Noin viidennes hammaslääkäreistä on erikoistuneita. Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hammaslääketieteellinen diagnostiikka, hampaiston oikomishoito, terveydenhuolto sekä suu- ja leukakirurgia.

Kliiniseen hammashoitoon kuuluu jatkokoulutusta hammaslääketieteen eri osa-alueilla, joita ovat esimerkiksi kariologia ja juurenhoito, iensairauksien hoito, hammasprotetiikka ja purentafysiologia, lasten hammashoito, suupatologia ja radiologia.

Hampaiden oikomishoitoon erikoistuneet hammaslääkärit korjaavat hampaiston normaalia kehitystä ja toimintaa haittaavia purentahäiriöitä, hampaiston ahtautta ja hampaiden asentovirheitä. Lapsilla ja nuorilla purennan kehitystä voidaan jo ennalta ohjata suotuisaan suuntaan.

Suu- ja leukakirurgiaan sisältyvät vaativammat suun alueen leikkaukset, kuten hampaiden vaikeat poistot sekä suun alueen limakalvosairauksien hoito sekä esimerkiksi kielen ja leukanivelien kiputilojen hoito. Sairaaloissa toimivat suu- ja leukakirurgit tekevät myös laajempia kasvojen alueen leikkauksia, kuten syöpäleikkauksia sekä hoitavat leuka- ja kasvovammoja.

Terveydenhuollon erikoishammaslääkärikoulutuksen alueita ovat esimerkiksi hallinto, epidemiologia ja terveystaloustiede. Terveydenhuollon erikoishammaslääkärit toimivat lähinnä julkisella sektorilla hallinnollisissa tehtävissä.

Käytännössä erikoisalojen toimialat ovat joustavia ja yleishammaslääkäritkin voivat tehdä osin samoja toimenpiteitä kuin erikoishammaslääkärit. Yleishammaslääkärin on kuitenkin osattava päättää, milloin potilas tarvitsee erikoishammaslääkärin hoitoa ja on lähetettävä erikoishoitoon.

Terveyskeskushammaslääkärin tehtäviin kuuluu potilaiden hoidon lisäksi mm. kunnan väestön suun terveydenhuollon suunnittelua ja johtamista sekä terveyden edistämistä ja sen suunnittelua.

Vastaanotolla hammaslääkäri työskentelee useimmiten ns. nelikäsityössä hammashoitajan kanssa. Usein työryhmään kuuluu myös suuhygienisti. Kokonaisvastuu hoidosta on kuitenkin hammaslääkärillä. Usein hammaslääkäri toimii myös vastaanoton esimiehenä. Potilasta hoitaessaan hammaslääkäri työskentelee hyvin itsenäisesti.

Yleisimmin hammaslääkärin työpäivä koostuu potilaiden hoitamisesta sekä siihen liittyvistä kirjallisista töistä, kuten potilastietojen kirjaamisesta, hoitosuunnitelmien laatimisesta ja lähetteiden ja lausuntojen kirjoittamisesta.

Työ on pääasiassa päivätyötä, mutta asiakaspalvelu vaatii usein myös iltavastaanottoa. Lisäksi viikonloppuisin voi olla päivystyksiä. Hammaslääkäriltä edellytetään myös hätätapausten hoitoa sovittujen hoitoaikojen lisäksi.

Hammaslääkärit työskentelevät pääasiassa terveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa sekä yksityishammaslääkäreinä tai niiden palveluksessa.

Hammaslääkäreitä työskentelee myös mm. opetus- ja tutkimustehtävissä sekä puolustusvoimissa ja hoitolaitoksissa.

Hammaslääketiedettä voi opiskella Helsingin, Oulun, Turun ja Itä-Suomen (Kuopion kampus) yliopistoissa. Ylempi korkeakoulututkintotutkinto on hammaslääketieteen lisensiaatti.

Erikoishammaslääkäriksi voi valmistua suorittamalla hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon jälkeen erikoishammaslääkärin tutkinnon. Ennen erikoistumiskoulutukseen hakeutumista on työskenneltävä vähintään kaksi vuotta hammaslääkärin kliinisissä tehtävissä.

Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hampaiston oikomishoito, terveydenhuolto ja hammaslääketieteellinen diagnostiikka, joihin erikoistuminen vie kolme vuotta, sekä suu- ja leukakirurgia, johon erikoistumisaika on kuusi vuotta.

Hammaslääkärit ja erikoishammaslääkärit voivat suorittaa myös tieteellisen jatkotutkinnon hammaslääketieteen tohtorin tutkinnon.