Palkka ja tietoa ammatista Järjestöjohtaja

Järjestöjohtaja työskentelee järjestön johtotehtävissä ja vastaa asemastaan riippuen koko järjestön tai jonkin sen osa-alueen toiminnasta. Työssä on keskeistä organisoida oman vastuualueen toiminta mahdollisimman hyvin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet asettaa järjestön (yhdistyksen) hallitus ja säännöt.

Järjestöt ovat organisaatioita, jotka ovat keskittyneet tiettyjen ryhmien edun tai asian ajamiseen. Järjestöt voivat ajaa esimerkiksi työnantajien tai työntekijöiden etua tai ammatillisia, tieteellisiä, kulttuurisia tai ympäristöasioita tai terveyden edistämistä. Toiminta kohdistuu usein järjestön omien jäsenten asian ajamiseen, mutta tavoitteena voi olla myös laajempi yhteiskunnallinen hyöty.

Järjestöjohtajan työnä on johtaa ja kehittää järjestön toimintaa. Tehtäviin kuuluu esimerkiksi suunnittelua, seurantaa, päätöksentekoa, yhdistysten ja jäsenten neuvontaa, edunvalvontaa, viestintää, henkilöstö- ja taloushallinnosta vastaamista ja hallituksen sihteerinä toimimista. Tehtäviin voi kuulua myös yhteiskunnallista vaikuttamista ja avustusten hankintaa.

Järjestön koko vaikuttaa tehtäväalueisiin ja työnjakoon. Pienessä järjestössä voi olla vain yksi toimintaa hoitava henkilö, kun taas suurimmissa järjestöissä voi olla omat osastonsa eri toiminnoille. Niissä voi työskennellä toista sataa kokoaikaista työntekijää. Pienemmissä organisaatioissa työnkuvat ovat sen vuoksi yleensä laajempia.

Työtä tehdään yhdessä järjestön muun henkilökunnan kanssa, joita ovat asiantuntijat sekä hallinnon ja toimiston työntekijät. Järjestöt ovat keskimäärin melko pieniä työpaikkoja, sillä suurimmassa osassa valtakunnallisista järjestöistä työskentelee alle 50 palkattua työntekijää. Työn sosiaalisuutta lisää jäsenten neuvonta, jota tehdään eri muodoissa.

Työympäristönä ovat järjestön toimisto sekä esimerkiksi jäsenyhdistysten ja sidosryhmien tilat. Työssä käytetään apuna tietotekniikkaa. Työhön voi kuulua paljonkin esiintymistä ja neuvotteluja sekä haastattelujen antamista. Työajat vaihtelevat normaalista toimistotyöajasta pitkiin neuvottelurupeamiin ja edustustilaisuuksiin. Matkustamista voi kuulua työhön paljonkin.

Järjestöt. Elinkeinoelämän järjestöt. Työnantajajärjestöt. Ammattialajärjestöt. Ammattiliitot. Ammattijärjestöt. Ammattiyhdistykset. Kulttuurijärjestöt. Nuorisojärjestöt. Terveysjärjestöt. Sosiaalijärjestöt. Potilasjärjestöt. Urheilujärjestöt. Liikuntajärjestöt. Opiskelijajärjestöt. Eläkeläisjärjestöt. Tiedejärjestöt. Ympäristöjärjestöt. Luonnonsuojelujärjestöt. Eläintensuojelujärjestöt. Poliittiset järjestöt. Uskonnolliset järjestöt. Sotaveteraanijärjestöt. Maanpuolustusjärjestöt. Etnisten ryhmien järjestöt. Rauhanjärjestöt. Neuvontajärjestöt. Harrastusjärjestöt. Keskusjärjestöt. Liitot. Seurat. Yhdistykset.

Järjestöt voivat olla valtakunnallisia organisaatioita, joilla on alueellisia piirejä ja paikallisia yhdistyksiä tai pieniä paikallisia toimijoita. Järjestöihin kuuluu esimerkiksi suuria elinkeinoelämään vaikuttavia instituutioita sekä pieniä, jonkin harrastustoiminnan ympärille rakentuneita epämuodollisesti toimivia rekisteröimättömiä yhdistyksiä. Suurimmilla järjestöillä voi olla satojatuhansia jäseniä, pienimmillä vain muutamia.

Johtotehtävissä voidaan toimia useilla korkeakoulututkinnoilla. Soveltuva korkeakoulututkinto riippuu järjestön toimialasta sekä tehtävästä ja vastuualueesta.

Yliopistoissa voi opiskella esimerkiksi hallintotieteitä ja suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon hallintotieteiden maisteri. Kauppatieteitä opiskellen ylempi korkeakoulututkinto on kauppatieteiden maisteri. Oikeustieteitä opiskellen ylempi korkeakoulututkinto on oikeustieteen maisteri.

Muita korkeakoulututkintoja ovat esimerkiksi yhteiskuntatieteiden maisteri, filosofian maisteri, kasvatustieteen maisteri, psykologian maisteri, lääketieteen lisensiaatti ja diplomi-insinööri.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella esimerkiksi liiketaloutta ja suorittaa liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon tradenomi (AMK). Tekniikan ammattikorkeakoulututkinto on insinööri (AMK). Ammattikorkeakouluissa voi opiskella myös esimerkiksi sosiaalialaa ja suorittaa sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattikorkeakoulututkinnon sosionomi (AMK).