Palkka ja tietoa ammatista Kuluttajaneuvoja

Kuluttajaneuvoja pyrkii työllään parantamaan kuluttajien tietoja ja taitoja, jotta nämä oma-aloitteisesti pystyisivät selviytymään kulutusyhteiskunnan vaatimuksista. Kuluttajaneuvojan tehtäviin kuuluvat yleinen kuluttajavalistus, henkilökohtainen neuvonta, kuluttajan avustaminen valitustilanteissa, kuluttajaneuvontaan liittyvät seurantatehtävät sekä kuluttajaviranomaisten avustamistehtävät.

Valitustilanteissa kuluttajaneuvoja tarjoaa kuluttajalle tietoa hänen oikeuksistaan sekä velvollisuuksistaan. Kuluttajaneuvoja neuvottelee elinkeinonharjoittajan kanssa mikäli sovintoa tämän ja kuluttajan välillä ei ole syntynyt. Tarpeen vaatiessa kuluttajaa autetaan viemään asiansa eteenpäin esimerkiksi kuluttajariitalautakuntaan.

Elinkeinonharjoittajan kanssa neuvottelemalla voidaan ehkäistä joskus myös tietämättömyydestä johtuvia markkinarikkomuksia. Kuluttajaneuvojan tehtäviin kuuluu myös tiedottaa elinkeinonharjoittajille vakiintuneista sopimuskäytännöistä sekä markkinointimenettelyistä.

Kuluttajaneuvojan tehtäviin kuuluu seurata myös hyödykkeiden hinnan, laadun, markkinoinnin ja sopimusehtojen mahdollisia rikkomuksia ja ilmoittaa niistä toimivaltaiselle viranomaiselle.

Kuluttajaneuvojia työskentelee myös yritysten palveluksessa. Tällöin työtehtävät eroavat viranomaistehtävistä, sillä tehtävänä on ottaa vastaan ja hoitaa kuluttajilta tulevat palautteet. Työssä vastataan tuotereklamaatioihin, kyselyihin ja palautteisiin.

Kuluttajaneuvojan työympäristö on toimisto, jossa työtä tehdään tietotekniikan avulla. Kuluttajien asioita hoidetaan puhelimitse ja sähköpostilla. Työssä käytetään myös lakikirjallisuutta ja muuta alan kirjallisuutta. Työssä ollaan tekemisissä myös viraston muiden työntekijöiden kanssa. Työ on päivätyötä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Maistraatit. Yritykset.

Kuluttajaneuvojien koulutustaustat vaihtelevat. Soveltuvia tutkintoja ovat esimerkiksi oikeustieteelliset, kaupalliset, hallinnolliset, tekniikan alan tai kotitalousalan tutkinnot.

Yliopistoissa voi opiskella oikeustiedettä. Ylempi korkeakoulututkinto on oikeustieteen maisteri. Alempi korkeakoulututkinto on oikeustieteen kandidaatti.

Yliopistoissa voi opiskella kauppatieteitä. Ylempi korkeakoulututkinto on kauppatieteiden maisteri. Alempi korkeakoulututkinto on kauppatieteiden kandidaatti.

Yliopistoissa voi opiskella myös hallintotieteitä. Ylempi korkeakoulututkinto on hallintotieteiden maisteri. Alempi korkeakoulututkinto on hallintotieteiden kandidaatti.

Yliopistoissa voi opiskella tekniikan alaa. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti.

Yliopistoissa voi opiskella kotitaloustiedettä. Ylempi korkeakoulututkinto on kasvatustieteen maisteri. Alempi korkeakoulututkinto on kasvatustieteen kandidaatti.

Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa liiketalouden ammattikorkeakoulututkinnon tradenomi (AMK).

Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjestää alan täydennyskoulutusta.