Turkiseläintenhoitajan työ on pääosin ulkona tehtävää eläinten hoitoa. Turkistuotantoa harjoitetaan pää- ja sivuelinkeinona lähinnä perheyrityksissä. Turkiseläinten tarhaaminen on tarkoin valvottua tuotantoa, joten eläinten hoitajalta edellytetään vastuullisuutta sekä kykyä turvata eläimille paras mahdollinen elinympäristö.
Turkiseläintenhoitajan työpäivä koostuu pääosin ulkotöistä eläinten parissa. Turkiseläinten hoito, ruokinta sekä lisääntymisestä ja nahkonnasta huolehtiminen ovat turkiseläintenhoitajan työtehtäviä.
Tärkeimmät turkiseläimet ovat ketut ja minkit, mutta myös useita erikoisempiakin turkiseläinlajeja kasvatetaan. Turkiseläimiä kasvatetaan ja jalostetaan kuten muitakin kotieläimiä.
Turkiseläintuotannossa on runsaasti käsityövaltaisia työvaiheita. Toisaalta tietotekniikkaa käytetään entistä enemmän hyväksi esimerkiksi siitoseläinkirjanpidossa ja rehuvalioiden laadinnassa.
Hyvä pentutulos, korkealaatuinen nahka ja tuotannon taloudellisuus ovat turkistuotannon tärkeimpiä asioita.
Lähes kaikki tuotetut raakanahat myydään yhteisissä huutokaupoissa kansainvälisille markkinoille ja jalostetaan turkistuotteiksi pääasiassa Kaukoidässä ja Etelä-Euroopassa.
Turkiseläintenhoitajan kiireisin työaika sijoittuu eläinten paritus- ja nahkonta-aikoihin.
Turkistuotantoa harjoitetaan pää- ja sivuelinkeinona lähinnä perheyrityksissä. Turkiseläintenhoitajat työskentelevät näissä yrityksissä.
Sopiva koulutus ammattiin on toisella asteella suoritettava maatalousalan perustutkinto, jossa voidaan suuntautua turkistalouteen. Tutkinto voidaan suorittaa myös näyttötutkintona ja oppisopimuksella.