Palkka ja tietoa ammatista Koristemaalari

Koristemaalari on erikoismaalari, joka viimeistelee uutta ja entisöi vanhaa. Koristemaalari maalaa koristemaalauksia erilaisin tekniikoin rakennuksiin, sisätiloihin, kalusteisiin ja huonekaluihin.

Tyypillisiä koristemaalarin tekemiä pintakäsittelytöitä ovat entisöinti, maalaaminen, lakkaus, petsaus, koristemaalaus, ootraus, marmorointi ja kultaus. Rekonstruktioissa ideana on tehdä uutta vanhan mallin mukaan. Työnkuvaan kuuluvat myös koristemaalauksen vaatimat esityöt.

Koristemaalarit tekevät yleensä koristekuvioita, tekstejä ja viivoituksia maalaamalla siveltimellä sekä paperista tehtyä sablonia eli lovikkoa apuna käyttäen. He myös koristelevat interiöörejä ja huonekaluja maalaamalla erilaisia materiaaleja jäljitteleviä pintoja.

Ootrauksessa jäljitellään maalaamalla erilaisia puupintoja, kuten tammea, mahonkia ja pähkinäpuuta. Menetelmää käytetään yleisesti porrashuoneiden ovissa ja paneeleissa sekä kirkkojen penkeissä. Marmoroinnissa jäljitellään eri kivilajien pintakuviota. Efektimaalaus on elävöitetyn seinäpinnan maalausta. Koristemaalarit maalaavat kuvia myös vapaalla kädellä.

Tavallisesti koristemaalarit toteuttavat alaan erikoistuneiden suunnittelijoiden laatimia restaurointisuunnitelmia. Koristemaalarit kunnostavat ja verhoilevat myös vanhoja huonekaluja.

Koristemaalari työskentelee nykyaikaisin maalaustekniikoin, mutta tarvittaessa hän käyttää vanhoja koristemaalausmenetelmiä ja maaliaineita. Hän voi myös itse valmistaa työssä tarvitsemansa mallit, värit ja maaliaineet.

Koristemaalarin työ on varsin itsenäistä, ja yleensä työskennellään yksin. Työympäristö vaihtelee työtehtävien mukaan. Koristemaalaus tehdään yleensä paikan päällä, mutta huonekaluja voidaan koristella omassa verstaassa. Työaika vaihtelee työtehtävien ja toimeksiantojen mukaan, yrittäjä harvemmin tekee pelkästään päivätyötä.

Jotkut koristemaalarit tekevät myös värintutkimusta, kuorintaa ja konservointia. Värintutkimuksessa eri aikoina maalattujen värien perusteella kartoitetaan alkuperäinen väri mekaanisesti tai kemiallisesti, minkä jälkeen vastaava väri sekoitetaan uudelleen tai korvataan uudella, valmiilla värisävyllä. Kuorinnassa kaikki väri- ja mahdolliset muut kerrokset poistetaan alkuperäiskoristelun päältä, minkä jälkeen esille otetut alueet paikataan ja korjataan.

Kultauksia tekevät kultauksiin erikoistuneet koristemaalarit eli kultaajat, joiden työmenetelmät ja työvälineet ovat pysyneet käytännössä ennallaan tuhansia vuosia. Kultauksessa kiinnitetään ohuita metallilevyjä esineiden pintaan. Kultausta käytetään mm. taulujen kehyksissä, tyylihuonekalujen koristemaalauksessa ja kirkkojen kupoleissa.

Kullan siirto kullattavalle pinnalle on viimeinen työvaihe. Sitä edeltää huolellinen ja monivaiheinen pohjustustyö. Ennen pohjustusta tarkistetaan kullattavan pinnan laatu ja etsitään ja korjataan kaikki vauriot. Pinnoitteena käytetään kullan ohella myös hopeaa, alumiinia sekä kuparin, tinan ja sinkin seoksia, mutta yleisimmin 22-24 karaatin kultaa.

Kultauksessa lehtikulta tai lyöntimetalli paloitellaan veitsellä kultaajan tyynyn päällä, minkä jälkeen se siirretään pinnalle ohuella kullanasettajalla eli lekaarilla. Pinta kostutetaan ennen metallin asettamista kullan laskuviinalla. Kun kultaus on kuivunut, pinta kiillotetaan. Jos kultauksessa on käytetty muuta metallia kuin kultaa, pinta lakataan tummumisen estämiseksi.

Kultaajan työympäristö on pieni verstas, jossa hän tekee töitä yksin tai korkeintaan muutaman muun kanssa. Kultaaja käyttää työssään erilaisia siveltimiä, riepuja, hiomakiviä ja hiomapapereita, puupalikoita, puleerauskiveä, kullanasettajaa ja veistä. Työmateriaaleina ovat puu ja erilaiset pohjustusliimat sekä lehtikulta tai muu lehtimetalli. Työtilojen on oltava hyvin tuuletetut, koska työssä käytetään paljon liuottimia.

Koristemaalarit työskentelevät tavallisesti ammatinharjoittajina (yrittäjinä). Työpaikkoja on myös koristemaalaukseen ja entisöintiin erikoistuneissa yrityksissä.

Kultaajat työskentelevät pääasiassa yrittäjinä, mutta osa toimii kehys- ja kultausliikkeiden palveluksessa. He voivat työskennellä myös taidemuseoissa.

Monilla koristemaalareilla on jokin maalaus-, puu- tai entisöintialan ammattikoulutus.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon artesaani.

Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa myös pintakäsittelyalan perustutkinnon, jolloin tutkintonimike on maalari.

Perustutkinnot voi suorittaa myös oppisopimuskoulutuksella sekä näyttötutkintona.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös kultaajakisällin, maalarin ja restaurointikisällin ammattitutkinnot sekä kultaajamestarin, maalarimestarin ja restaurointimestarin erikoisammattitutkinnot.

Monet koristemaalarin tehtävät, kuten ootraus ja marmorointi, vaativat täydennyskoulutusta.