Palkka ja tietoa ammatista Psykoterapeutti

Psykoterapeutin tehtävänä on antaa eettisesti ja lääketieteellisesti hyväksyttyä vuorovaikutuksellista hoitoa ja kuntoutusta henkilöille, joille psykoterapia on joko keskeinen oireiden lievittämiseen ja toimintakyvyn kohentamiseen tähtäävä hoitomuoto tai muuta hoitoa, esimerkiksi lääkehoitoa, täydentävä hoito.

Psykoterapiassa mielenterveysongelmia ja elämän kriisejä hoidetaan keskustelun avulla psykoterapeuttisessa yhteistyösuhteessa. Psykoterapialla pyritään mm. tukemaan ihmisen itseymmärrystä, antamaan keinoja käsitellä vaikeita tunteita, ajatuksia ja ihmissuhdeongelmia, antamaan ongelmanratkaisutaitoja sekä auttamaan elämän kriisivaiheiden yli.

Tavallisimpia syitä psykoterapiaan hakeutumiseen ovat esimerkiksi ahdistus, masennus, pelot sekä ongelmat ihmissuhteissa, työssä tai opiskelussa. Psykoterapiaa annetaan kaikenikäisille asiakkaille sekä myös pareille, perheille ja ryhmille. Psykoterapeutit käyttävät monia eri hoitomuotoja, joista yleisiä ovat perheterapia, psykodynaaminen psykoterapia, psykoanalyyttinen terapia ja kognitiivinen psykoterapia.

Julkisessa terveydenhuollossa esimerkiksi mielenterveystoimistoissa työskentelevät psykoterapeutit saavat potilaansa lääkärin lähetteellä. Yksityisellä sektorilla asiakas joutuu itse etsimään psykoterapeutin, jolla on vapaita aikoja. Haastattelukäyntien aikana selvitetään asiakkaan ongelman laatua sekä hänen tavoitteitaan hoidon suhteen. Keskeistä psykoterapiassa on, että psykoterapeutin ja asiakkaan välinen yhteistyö toimii.

Asiakas ja psykoterapeutti tekevät hoitoa aloitettaessa psykoterapiasopimuksen, jossa sovitaan mm. käyntien tiheydestä, kestosta, kustannuksista, hoitokertojen peruutuksista sekä lomista ja terapian lopettamisesta. Psykoterapian kesto vaihtelee ongelmasta riippuen muutamasta käyntikerrasta kahteen kolmeen vuoteen.

Psykoterapiaa Kelan kuntoutuksena saadakseen tarvitaan psykiatrin lähete, jossa arvioidaan psykoterapian tarve. Kela kustantaa psykoterapiaa henkilöille, joiden työkyky tai opiskelu on sairauden vuoksi uhattuna ja jonka työelämässä tai opiskelussa jaksamista tai työhön paluuta voidaan tukea terapian avulla.

Psykoterapeutit ovat työn vuoksi tekemisissä asiakkaiden ja joskus myös heidän läheistensä kanssa. Työyhteisöön voi sen koosta riippuen kuulua muita psykoterapeutteja, psykologeja, psykiatreja, lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Yksityisvastaanotoilla työskentelevät voivat olla työpaikkansa (yrityksensä) ainoita työntekijöitä.

Psykoterapeutit ottavat asiakkaita vastaan vastaanottohuoneissaan. Yksi käynti kestää esimerkiksi 45 minuuttia. Työ on yleensä päivätyötä, mutta yksityisvastaanottoa pitävillä voi olla myös ilta-aikoja. Myös viikonloppuisin (la) saatetaan ottaa vastaan asiakkaita. Työhön voi kuulua myös matkustamista esimerkiksi koulutuksiin.

Psykoterapeuttien palveluihin voivat kuulua myös puhelimitse, sähköpostitse, tietokoneen pikaviestinohjelman tai videopuhelun kautta annettavaa keskustelu- ja neuvonta-apua.

Valtio, kunta tai sairaanhoitopiiri: työpaikkana voi olla esimerkiksi mielenterveystoimisto, terveyskeskus tai sairaala.

Psykoterapeutit toimivat usein itsenäisinä ammatinharjoittajina (yrittäjinä), jotka vastaanottavat asiakkaita omilla yksityisvastaanotoillaan. Ammatinharjoittajina toimitaan myös sivutoimisesti.

Psykoterapeutteja työskentelee myös yksityisissä yrityksissä ja osuuskunnissa.

Muita työpaikkoja ovat esimerkiksi seurakunnat, säätiöt, järjestöt ja yhdistykset.

Psykoterapeuttikoulutus, jota järjestävät mm. yksityiset psykoterapiakoulutusyhteisöt ja yliopistojen psykologian laitokset. Psykoterapeuttikoulutus koostuu teoreettisesta koulutuksesta, työnohjauksessa tapahtuvasta psykoterapeuttisesta potilastyöstä sekä koulutuspsykoterapiasta.

Psykoterapeuttikoulutus suoritetaan yleensä työn ohessa, ja se kestää 3-6 vuotta. Vaativan erityistason koulutus kestää kuusi vuotta, ylemmän erityistason koulutus neljä vuotta ja erityistason koulutus kolme vuotta.

Psykoterapeutiksi kouluttautuminen edellyttää aina soveltuvaa pohjakoulutusta. Soveltuvia pohjakoulutuksia psykoterapeuttikoulutukseen ovat esimerkiksi psykologian maisteri, lääketieteen lisensiaatti tai muu soveltuva terveydenhuollon tai sosiaalialan ylempi korkeakoulututkinto tai sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto tai muu soveltuva ammattikorkeakoulututkinto.

Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on jatkossa (asetus tulee voimaan vuoden 2012 alussa) yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämä psykoterapeuttikoulutus, jota voivat antaa ne yliopistot, joilla on psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Yliopistot järjestävät koulutusta itse tai yhteistyössä ammattikorkeakoulujen ja muiden jo olemassa olevien koulutusorganisaatioiden kanssa.