Palkka ja tietoa ammatista Kriitikko

Kriitikko kirjoittaa taidearvosteluja esimerkiksi verkkosivuille, lehtiin ja sanomalehtiin. Kriitikot eroavat yleistoimittajista siinä, että he käsittelevät vain omaa erikoisalaansa, esimerkiksi kirjallisuutta, kuvataidetta, teatteria, elokuvaa tai musiikkia.

Kriitikko arvostelee tyypillisesti yksittäisen, äskettäin ilmestyneen taideteoksen, joka voi olla esimerkiksi romaani, elokuva tai levy, tai sitten vastikään pidetyn taidenäyttelyn tai esityksen. Työn tulos on jossakin tiedotusvälineessä julkaistu taidearvostelu, joka on yleisölle suunnattua taiteen erittelyä, tulkintaa ja arvottamista.

Kriitikon tehtävä on sijoittaa uusi taideteos yhteiskunnallisiin, esteettisiin ja taidehistoriallisiin yhteyksiinsä. Arvostelussa ei voi tyytyä pelkkään teoksen kuvailuun tai taiteilijan tarkoitusperien arvailuun.

Taidearvosteluissa käsitellään yleensä taiteen muotoja ja keinoja, teosten yhteyksiä taidehistoriaan, taiteilijoiden ja yleisön pyrkimyksiä ja kiinnostuksia sekä mm. taiteen tekemiseen ja esittämiseen vaikuttavia yhteiskunnallisia seikkoja.

Riippuen kriitikon erikoistumisalasta, työn vuoksi voi joutua matkustamaan eri tilaisuuksiin, esityksiin jne. Varsinainen kirjoitustyö tehdään omissa työtiloissa. Työssä käytetään apuna tietotekniikkaa. Kriitikoista osa on vakinaisia toimittajia, jotka työskentelevät työnantajansa tiloissa.

Työajat vaihtelevat, ja kriitikon työajat ovat melko vapaat. Tosin julkaistujen kirjallisten teoksien ja albumien sekä esitysten jne. arvostelujen on kuitenkin ilmestyttävä yleensä mahdollisimman tuoreeltaan.

Kriitikot työskentelevät pääasiassa freelance-toimittajina tai ammatinharjoittajina. Osa kriitikoista työskentelee esimerkiksi lehden toimituksissa.

Alalle ei ole ammatillista pohjakoulutusta.

Suomen arvostelijoiden liitto SARV järjestää myös koulutustoimintaa. Oriveden Opisto on järjestänyt kriitikkokursseja, samoin Paasikivi-Opisto Turussa.

Arvostelijoista valtaosa on joko yleistoimittajan opintojen kautta alalle tulleita tai taideaineita opiskelleita.

Alalle valmistavat erityisesti juuri yliopistolliset taideaineet, kuten estetiikka, taidehistoria, kirjallisuustiede, musiikki, teatteritiede ja elokuvan historia, mutta myös filosofian eri osa-alueet, erityisesti kulttuurifilosofia.