Palkka ja tietoa ammatista Lämpöyrittäjä

Lämpöyrittäjä tuottaa ja myy paikallisille asiakkailleen lämpöä. Lämpöä ostavia asiakkaita ovat kunnat, kotitaloudet ja yritykset. Lämmitettävät kohteet voivat olla teollisuuslaitoksia, suuria kiinteistöjä kuten kouluja tai muutaman pienemmän kiinteistön muodostamia kokonaisuuksia.

Lämpöyrittäjän tehtävät vaihtelevat. Tyypillisesti hän hankkii lämpölaitokselle polttoainetta sekä vastaa laitoksen hoidosta, puhtaanapidosta ja päivystämisestä. Lämpöyrittäjät voivat toimia myös pelkästään energiaraaka-aineen hankkijoina tai lämpökeskuksen hoitajina.

Lämpölaitoksen pääpolttoaineena on yleensä yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu, turve tai peltobiomassat. Myös puunjalostuksen sivutuotteet sopivat polttoaineeksi. Lämpölaitoksen kattiloissa voidaan polttaa eri polttoaineita yhtä aikaa.

Energian hankinnan tehtäviin kuuluu metsissä energiapuun hakkuu, hakkuutähteiden keruu, haketus ja hakkeen kuljetus metsästä lämpölaitokselle. Turvetta käytettäessä tehtäviin kuuluu soilla tehtävä turpeen nosto.

Työ tehdään koneellisesti käyttäen metsäkoneita, energiapuukorjureita, kantojen nostokoneita, hakkuukoneita, siirrettäviä tai kiinteitä hakkureita ja murskaimia sekä traktoreita, hakeautoja ja energiapuuautoja.

Lämpölaitoksessa työtehtäviin kuuluu lämmön tuotannon prosessien valvomista ja ohjaamista sekä mahdollisesti ilmenneiden vika- ja ongelmatilanteiden selvittämistä. Myös huoltotyöt kuuluvat tehtäviin. Suurempien huoltojen tekeminen ja vikojen korjaaminen edellyttää LVI-alan osaamista.

Yrittäjän tehtäviin kuuluu myös toiminnan pyörittämiseen liittyviä tärkeitä tehtäviä, jotka liittyvät esimerkiksi kirjanpitoon, verotukseen, laskentaan, markkinointiin ja myyntiin.

Työtä tehdään tehtävistä riippuen metsissä, soilla, pelloilla, lämpölaitoksissa ja asiakkaiden luona. Työ on periaatteessa päivätyötä, mutta työajoista on tarpeen vaatiessa joustettava, koska lämmöntuotanto ei saa keskeytyä.

Lämpöyrittäjät työskentelevät omissa yrityksissään.

Lämpöyrittäjät ovat usein maanviljelijöitä, jotka harjoittavat energian tuotantoa vain yhtenä elinkeinonsa osana. Tällöin he harjoittavat myös maataloutta sekä toisinaan myös turvetuotantoa ja metsätaloutta. On kuitenkin myös pelkästään lämpöyrittämiseen erikoistuneita ammattilaisia.

Lämpöyrittäjälle soveltuu esimerkiksi toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa suoritettava metsäalan perustutkinto.

Tutkinnossa voi suuntautua metsäenergian tuotantoon, jolloin tutkintonimike on metsäenergian tuottaja. Metsätalouteen suuntautuen tutkintonimike on metsuri-metsäpalvelujen tuottaja, metsäkoneenkuljetukseen suuntautuen metsäkoneenkuljettaja.

Perustutkinnon voi suorittaa myös oppisopimuksella ja näyttötutkintona.

Näyttötutkintoina voidaan suorittaa myös bioenergia-alan, metsäkoneenkuljettajan ja metsätalousyrittäjän ammattitutkinnot ja puunkorjuun, metsämestarin erikoisammattitutkinnot.

Toisella asteella voidaan suorittaa myös esimerkiksi talotekniikan sekä sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinnot.

Ammattikorkeakouluissa voi opiskella metsätaloutta tai metsä- ja puutalouden markkinointia ja suorittaa luonnonvara-alan ammattikorkeakoulututkinnon metsätalousinsinööri (AMK).

Ammattikorkeakouluissa voidaan suorittaa myös tekniikan ammattikorkeakoulututkinto insinööri (AMK). Soveltuvia suuntautumisvaihtoehtoja ovat mm. energiatekniikka, talotekniikka, sähkötekniikka ja automaatiotekniikka sekä logistiikka.

Yliopistoissa voi opiskella teknisiä tieteitä. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri. Alempi korkeakoulututkinto on tekniikan kandidaatti. Opinnoissa voi suuntautua esimerkiksi biotuotetekniikkaan, energiatekniikkaan, sähkötekniikkaan ja elektroniikkaan sekä automaatiotekniikkaan ja konetekniikkaan, tuotantotalouteen ja logistiikkaan.

Yliopistoissa voi opiskella myös maatalous- ja metsätieteitä. Ylempi korkeakoulututkinto on maatalous- ja metsätieteiden maisteri.