Palkka ja tietoa ammatista Lavastaja

Lavastajan tehtävänä on suunnitella näytelmän toiminnalliset puitteet ja valvoa lavastuksen toteutusta. Lavastajista osa on erikoistunut teatterityöhön, osa elokuva- ja televisiotyöhön. Puheteatteri, tanssi ja ooppera vaativat jokainen erilaisia näyttämöratkaisuja. Eri näytelmät vaativat niin ikään toisistaan poikkeavia lavastuksia.

Lavastaja kehittelee näkemystään näyttämötekstin sisältämistä avainajatuksista ja pohtii ideoita niiden toteuttamiseksi. Lavastuksesta keskustellaan yhdessä ohjaajan kanssa. Ohjaajan näkemyksestä riippuu, mihin esityksellä pyritään.

Lavastajan on löydettävä oma näkemyksensä tekeillä olevasta esityksestä ja osattava toteuttaa omalla työllään esityksen aikakauteen ja tyylilajiin liittyvät ratkaisut. Lavastuksen lopputulokseen vaikuttavat paitsi taiteelliset näkemykset, myös tekniset ja taloudelliset seikat sekä käytettävissä oleva aika.

Suunnitelmien pohjalta lavastaja työstää kuvallisia luonnoksia tai pienoismallin sekä piirtää työpiirustukset toteutusta varten. Suurissa teattereissa ja televisiostudioissa lavasteet rakentaa lavastajan piirustusten ja ohjeiden mukaan lavastuspaja, verstas, jossa työskentelee puuseppiä, metallimiehiä, maalareita ja verhoilijoita.

Elokuvan lavastus tehdään erilailla kuin teatterin, vaikka yhteisiä elementtejä onkin. Elokuvassa studioiden ulkopuolella olevat ympäristöt ja maisemat merkitsevät aina vain enemmän. Niiden löytäminen ja sovittaminen elokuvaan kuuluu myös lavastajan toimenkuvaan.

Elokuvaproduktioissa työryhmät kootaan aina kohtausten laajuuden ja käytettävissä olevien voimavarojen mukaan. Näin kaikki, myös lavastajat, joutuvat tekemään mitä tilanne vaatii.

Lavastajalta voidaan pyytää etukäteen arviota lavastuskustannuksista, sillä teatteriesitykseen on käytettävissä vain rajallinen määrä rahaa. Budjetti jaetaan näyttelijöiden palkkojen, puvustuksen, lavastuksen jne. kesken. Määräsummista ei voida paljonkaan poiketa pienentämättä samalla muiden osuutta.

Lavastusratkaisuunsa lavastajalla on tekijänoikeudet. Sitä ei voida ilman hänen lupaansa lainata muihin esityksiin, vaikka itse lavasteet ovatkin teatterin omaisuutta.

Pukusuunnittelu ei kuulu lavastajan työtehtäviin, mutta jotkut lavastajat ovat hankkineet lisäkoulutuksella ammattitaitoa myös puvustukseen, ja päinvastoin.

Työtä tehdään vaihtelevissa ympäristöissä, teatterissa, lavastuspajalla, elokuvan tai ohjelman kuvauksia varten ulkotiloissa ja sisätiloissa. Suunnittelua tehdään myös kotona. Teatterin tekeminen on ryhmätyötä. Lavastajan lisäksi tuotantoryhmään kuuluvat yleensä ohjaaja, näyttelijät, pukusuunnittelija, puvustonhoitajat, valosuunnittelijat, kampaaja, maskeeraaja ja tarpeiston väki.

Työtilaisuuksia tarjoavat jonkin verran myös näyttelyosastojen Rakennusala messuilla ja konferensseissa sekä museonäyttelyiden suunnittelu. Lisäksi lavastustaiteilijoita toimii oman alansa opetustehtävissä.

Lavastajan ammatissa työajat vaihtelevat. Työhön kuuluu matkustamista varsinkin elokuva- ja televisiotuotannoissa.

Lavastajia työskentelee teattereissa sekä televisio- ja elokuvatuotannoissa. Vakituisia kuukausipalkkaisia työsuhteita on laitosteattereissa, eli suurissa ja vakiintuneissa, enimmäkseen julkisesti rahoitetuissa teattereissa. Näitä ovat monet kaupunginteatterit, työväenteatterit ja Kansallisteatteri.

Televisiossa Yleisradiolla on kuukausipalkkaisia lavastajia. Muutamassa suurehkossa tv-yhtiössä lavastustyö on ulkoistettu, eli se hoidetaan freelance-työnä ohjelmakohtaisin erikoissopimuksin.

Freelance-lavastajat ovat jonkin verran perustaneet toiminimiä, jolloin he toimivat yrittäjinä.

Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksella voi opiskella elokuva- ja televisiolavastusta sekä näyttämölavastusta. Ylempi korkeakoulututkinto on taiteen maisteri. Alempi korkeakoulututkinto on taiteen kandidaatti.