Palkka ja tietoa ammatista Valokuvaaja

Lehtivalokuvaaja

Lehtivalokuvaajan työnkuva riippuu hyvin paljon lehdestä, jonka palveluksessa hän työskentelee. Lehtikuvaus voidaan jakaa uutis-, reportaasi-, henkilö- ja kuvituskuvaukseen. Lehtikuvaajat eivät yleensä ole erikoistuneet mihinkään tiettyyn aihealueeseen.

Sanomalehdissä lehtivalokuvaajan työhön kuuluvat tyypillisesti haastattelujen, urheilu- ja kulttuuritapahtumien sekä tiedotustilaisuuksien kuvaaminen. Esimerkiksi onnettomuuksien ja rikosten jälkien kuvaaminen on harvinaisempaa. Suuressa kuvalehdessä tehdään näiden lisäksi useampien päivien reportaaseja.

Sanomalehdissä tehtävät jaetaan työvuorolistan mukaan. Yleensä lehtikuvaaja ei pysty valitsemaan työtehtäviään eikä erikoistumaan, mutta isoissa taloissa työskenteleville kokeneille kuvaajille tämä saattaa olla mahdollista. He voivat joskus tehdä myös studiokuvauksia aikakauslehtiä varten.

Kuvausretki alkaa toimittajan juttuideasta, johon hän on saanut hyväksynnän toimitussihteeriltä tai päätoimittajalta. Koska kuvia painetaan lehdissä paljon, kuvaajat ovat kysyttyjä ja kiireisiä. Heidän ammattitaitoaan ja kalustoaan pyritään käyttämään koko ajan täysitehoisesti hyväksi.

Kuvaamisen jälkeen kuvaajat käsittelevät usein kuvansa itse lehteä varten tietokoneella kuvankäsittelyohjelman avulla. Kuvat lähetetään toimitukseen tarvittaessa sähköpostilla tai ulkomailta vaikka kannettavalta tietokoneelta satelliittipuhelimen välityksellä.

Valtaosa lehtikuvaajista tekee vuorotyötä. Lehtikuvaajan työ on kiireistä ja hyvin liikkuvaa. Lehtien palveluksessa olevat kuvaajat hoitavat yleensä 4-10 kuvausta päivässä, välissä valitaan ja käsitellään kuvia. Suurin osa kuvauksista tehdään omalla paikkakunnalla, mutta matkustaminen on lehtikuvaajan arkipäivää.

Maakuntalehdessä saattaa olla 5-6 lehtikuvaajaa, jotka eivät liiku maakunnan ulkopuolella. Suuri pääkaupunkilehti sen sijaan voi lähettää toimittajan ja kuvaajan reportaasimatkalle vaikka toiselle puolelle Suomea. Pienemmät lehdet ostavat kuvat kotimaan juttuihinsakin kuvatoimistoilta, jotka myyvät omien kuvaajiensa ottamia kuvia.

Isommissa lehtitaloissa reportaasimatkoja tehdään säännöllisesti myös ulkomaille. Reportaasimatkat varataan kaikkein kokeneimmille ja arvostetuimmille lehtikuvaajille, suomalaisista ammattilaisista niille pääsee vain muutama harva vuosittain.

Ulkomailla jo tapahtumapaikalle pääseminen voi olla hankalaa. Kuljetusten järjestely on usein kekseliäisyyden ja rahan varassa, saatetaan joutua anomaan lupia, käyttämään tulkkeja ja kuljettajia, jopa valepukuja yms. Sotareportaasi on omaa luokkaansa sekä vaikeutensa että vaarallisuutensa suhteen.

Mainosvalokuvaaja

Mainosvalokuvaaja tekee pääasiassa tuotekuvauksia. Kuvauskohteet vaihtelevat tekniikasta ja astioista vaatteisiin, kukkiin ja ihmisiin. Tilauksia mainoskuvaajat saavat mainostoimistoilta sekä suoraan yrityksiltä, jotka valitsevat kuvaajan tämän erikoistumisalan perusteella, joita ovat mm. autot, sisustus ja muoti.

Työskentelystä suurin osa tapahtuu studiossa, sillä mainosvalokuvauksessa käytetään hyvin harvoin luonnonvaloa. Mainoskuvaustilanteessa on usein läsnä paljon väkeä, ja kuvaajan on pystyttävä pitämään tilanne koossa. Tunnelma ja näkökulma täytyy tavoittaa nopeasti.

Kuvaaja työskentelee joko yksin tai sitten työryhmän kanssa, johon voivat kuulua mm. toinen mainosvalokuvaaja, kuvaussihteeri ja assistentti. Kuvaus voidaan toteuttaa yhdessä mainostoimiston graafisen suunnittelijan kanssa, mikäli tilaajan tarpeet ja toivomukset eivät ole kuvaajalle ennestään tuttuja.

Kuvauksen jälkeen kuvia voidaan käsitellä digitaalisesti. Nykyään mainosvalokuvat tuotetaan digitaalisesti alusta loppuun. Mainosvalokuvaajat tarvitsevat studioissaan suuren huonetilan sekä valaisin- ja kamerakaluston. Auto on välttämätön työväline siirrettäessä kalustoa paikasta toiseen.

Muotokuvaaja

Muotokuvaaja kuvaa ihmisiä yleensä juhlien yhteydessä. Muotokuva on luonteeltaan taideteos, joten kuvaajan on oivallettava, mikä kuvattavan persoonassa on mielenkiintoista ja ikuistamisen arvoista. Asiakkaat haluavat muotokuvia elämänsä juhlahetkistä, päästessään ripille, ylioppilaaksi, naimisiin mennessään ja vuosia täyttäessään. Myös lapsikuvaus ja perhekuvat ovat yleisiä.

Muotokuvaus tehdään yleensä studiossa, mutta kuvaaja voi pyydettäessä kuvata esimerkiksi hääparia romanttisessa puistossa. Studiotyöskentelyssä tärkeintä on saada kuvattava hyvälle mielelle, rentoutumaan. Ainoastaan näin voi syntyä hyviä kuvia. Kuvattaessa paikan päällä kuvaajan on ymmärrettävä tilaisuuden luonne ja ymmärrettävä, mitä kuvia asiakkaat haluavat.

Muotokuvia ammatikseen tekevät valokuvaajat työskentelevät useimmiten omissa studioissaan. Noin puolet heistä pitää sen yhteydessä valokuvausliikettä. Niinpä muotokuvaajan tehtäviin kuuluu usein myös kameroiden ja valokuvaustarvikkeiden myyminen, filmien kehittäminen tai tulostaminen, passikuvien ottaminen jne.

Muotokuvaaja tarvitsee kuvausstudion ja kuvausvälineet. Suurimmissa liikkeissä muotokuvaajat käyttävät studiotyössä apuvoimaa. Kuvaaminen tapahtuu enimmäkseen studiossa, mutta joskus muotokuvaaja menee ottamaan kuvat paikan päälle. Tällöin kuvauskalusto kuljetetaan paikan päälle omalla autolla.

Laitoskuvaaja

Laitoskuvaajat ottavat valokuvia laitosten omiin arkistoihin, tiedotus- ja lehdistökäyttöön sekä erilaisiin julkaisuihin. Laitoskuvaaja voi työskennellä mm. tutkimuskeskuksen, teollisuuden, puolustusvoimien, poliisin, valtionarkiston tai sairaalan palveluksessa.

Kuvaustehtävät määräytyvät laitoksen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi poliisivoimissa laitoskuvaajan otoksilla on tärkeä osuus päivittäisessä työskentelyssä. Sairaalassa työskentelevä kuvaaja voi valokuvata esimerkiksi leikkauksia tai ruumiinavauksia.

Laitoskuvaaja on usein ammattikuntansa ainoa edustaja työpaikallaan ja hänen työnsä eroaa täysin niiden ihmisten töistä, joiden kanssa hän työskentelee. Matkustaminen kuuluu joidenkin laitoskuvaajien työhön. Työssä liikutaan yleensä laitoksen muiden työntekijöiden mukana.

Lehtivalokuvaaja työskentelee sanoma- tai aikakauslehden palveluksessa, heitä löytyy jokunen myös kuvatoimistojen ja pääkaupungissa myös kustannustalojen palkkalistoilta.

Yli puolet lehtikuvaajista toimii nykyään freelanceina. Freelanceina toimivat lehtikuvaajat myyvät kuviaan vaihtelevin sopimuksin. He voivat tehdä yksittäisiä kuvauksia tilauksesta tai saapua pyydettäessä paikalle. Tilaajia ovat tällöin sanomalehdet ja kuvatoimistot.

Mainosvalokuvaaja toimii yleensä yrittäjänä.

Muotokuvaajat työskentelevät useimmiten yrittäjinä. Muotokuvaajia työskentelee myös toisen palveluksessa valokuvaamoissa ja studioissa.

Laitoskuvaajia työskentelee mm. tutkimuskeskuksissa, teollisuuden laitoksissa, puolustusvoimissa, poliisin palveluksessa, valtionarkistossa, sairaaloissa.

Valokuvausta voi opiskella Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun visuaalisen kulttuurin osastolla. Valokuvataidetta opiskellen voi suorittaa taiteen kandidaatin tutkinnon ja taiteen maisterin tutkinnon.

Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella voi kuvajournalismia opiskellen suorittaa yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon. Visuaalisen journalismin maisteriohjelmassa voi suorittaa tutkinnon yhteiskuntatieteiden maisteri.

Ammattikorkeakouluissa valokuvausta voi opiskella kulttuurialalla, jolloin tutkinto on medianomi (AMK) tai kuvataiteilija (AMK).

Toisella asteella voidaan suorittaa kuvallisen ilmaisu perustutkinto ja audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto. Nämä tutkinnot voidaan suorittaa myös näyttötutkintoina. Lisäksi voidaan suorittaa valokuvaajan ammatti- ja erikoisammattitutkinto.

Oppisopimuskoulutustakin on järjestetty, mutta sellaiseen voi olla vaikea päästä, ellei takana ole jo jonkin verran valokuvauksen opintoja.

Valokuvauskursseja järjestetään lukemattomissa oppilaitoksissa kautta maan, mm. työväen- ja kansanopistoissa.