Palkka ja tietoa ammatista Fyysikko

Tyypillisesti fyysikot työskentelevät oman erikoisalansa tutkimustehtävissä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, joissa he tutkivat luonnonilmiöihin liittyviä lainalaisuuksia kokeellisin ja teoreettisin menetelmin.

Fyysikot voivat olla erikoistuneita johonkin fysiikan alueeseen, joita ovat mm. atomi-, molekyyli- ja ydinfysiikka, hiukkas- ja astrofysiikka, materiaalifysiikka, elektroniikka ja optiikka.

Tutkijan toimenkuvaan kuuluu mittausten suunnittelu, mittausten tekeminen ja tulosten käsittely. Tutkimustuloksista kirjoitetaan raportteja ja artikkeleita, ja niitä esitellään mm. seminaareissa. Tutkijan työhön kuuluu myös rahoituksen hakua.

Tieteellisen tutkimustyön lisäksi fyysikoita työskentelee teollisuudessa tuotekehitystehtävissä ja oman erityisalueensa asiantuntijoina. Soveltava fysiikka hyödyntää perustutkimuksen tuottamaa tietämystä arkipäivän tarpeisiin. Työllistäviä toimialoja ovat mm. teknologiateollisuus ja energiateollisuus.

Sairaalafyysikot tekevät sairaaloissa fysiikan alaan kuuluvaa työtä, joka koskee säteilyä ja sen biologisia vaikutuksia sekä sen käyttöä lääketieteellisen tutkimuksen ja hoidon piirissä. Sairaalafyysikot työskentelevät esimerkiksi sädehoidon sekä isotooppi- ja magneettikuvauksen parissa.

Opetustehtävät työllistävät fyysikoita eri oppilaitoksissa, mm. peruskouluissa, lukioissa ja ammattikorkeakouluissa, joissa tehtäviin voi kuulua opetuksen lisäksi opiskelijoiden laboratoriotöiden ohjausta, laitehankintoja jne.

Fyysikoita työskentelee myös kaupallisissa ja hallinnollisissa tehtävissä, joissa on tärkeää hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia. Tällainen alue on esimerkiksi ekonofysiikka, jossa taloutta tutkitaan monimutkaisena järjestelmänä.

Fyysikon työn sosiaalisuus riippuu pitkälti työtehtävistä. Opetustehtävissä työ on hyvinkin sosiaalista, mutta tutkimustyö voi olla osittain yksinäistä. Tuotekehitystä tehdään yleensä ryhmissä.

Työympäristönä on tutkimustehtävissä pääsääntöisesti työhuone tai tutkimuslaboratorio, mutta myös kenttätyöt voivat tulla kyseeseen. Opetustehtävissä työskentely tapahtuu luokassa, luentosalissa tai tutkimuslaboratoriossa.

Työssään fyysikot soveltavat matematiikan teorioita ja menettelytapoja erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Käytännöllisiä työkaluja ovat perinteisten paperin ja kynän lisäksi tietokoneet, tietokonemallit ja tietoverkot. Työaika on tyypillisesti normaali virka- tai toimistotyöaika.

Tutkimuslaitokset. Yliopistot. Ammattikorkeakoulut. Lukiot. Ammatilliset oppilaitokset. Peruskoulut. Teollisuus. Teknologiateollisuus. Energiateollisuus. Sairaalat. Kaupan ala.

Yliopistoissa voi opiskella luonnontieteellisellä koulutusalalla fysikaalisia tieteitä. Fysikaalisiin tieteisiin kuuluvat fysiikka (teoreettinen fysiikka, soveltava fysiikka, materiaalitiede, biofysiikka ja elektroniikka) sekä geofysiikka, meteorologia ja tähtitiede. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri.

Teknillistieteellisellä koulutusalalla voi opiskella teknillistä fysiikkaa ja matematiikkaa. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri.

Ylemmän korkeakoulututkinnon (FM, DI) suorittamisen jälkeen on mahdollista hakea jatko-opiskeluoikeutta filosofian tai tekniikan lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittamiseen.

Aineenopettajakoulutukseen kuuluu maisterin tutkinnossa yhden tai yleensä kahden opetettavan aineen opinnot sekä opettajan pedagogiset opinnot. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajan virat peruskouluissa ja lukioissa ovat usein kolmen opetettavan aineen virkoja. Fysiikkaa opiskelevien kannattaa suorittaa sivuaineina matematiikkaa ja kemiaa.